
torstai 30. huhtikuuta 2009
Kukkamatot
tiistai 28. huhtikuuta 2009
Hiirenkorvia

maanantai 27. huhtikuuta 2009
Huhtikuun härkä 1
Plopsista
lauantai 25. huhtikuuta 2009
Perhosen leikki
perjantai 24. huhtikuuta 2009
Poksahtava luonto
Menovinkki lauantaille

Monipuolista ohjelmaa koko perheelle, näytöksiä ja lajikokeiluja.
keskiviikko 22. huhtikuuta 2009
Nakkikorvikset
tiistai 21. huhtikuuta 2009
Hammaskeijut

Jostain syystä hammaskeijut ovat aina niin huolissaan siitä miten tulen toimeen kun väliaikaiset siltani ovat irti. Tervehdyskeskustelu avattiin kysymällä onko sillat suussa? Ei, ne on taskussa. Nyt ne on liimattu sadannen kerran kiinni leukaan. Pitää kuulemma mennä uudelleen liimaamaan jos irtoavat ettei vappu mene pilalle. Pah! Enemmän niistä on häiriötä silloin kun pitää varoa jokaista suupalaa etteivät putoa. Kaikkein hankalimmat ne ovat osittain irrallaan. Syöminen luonnistuu erinomaisesti silloin kun ne ovat irti. Hampaat taskuun ja takas paikoilleen, jahka leukojen loksuttamisen pupertamistarkoituksessa on lopetettu. Minä olen tottunut noita-akka ilmeeseeni, samoin ystäväni ja asiakkaani.
Lopuksi keskustelimme väreistä. Minulle näytettiin peilin kanssa kahta hampaan näköistä liuskaa, joista muuten olisi saanut kivan näköisiä koruja. Minun mielestäni kaikki olivat saman värisiä. Ehdotin punaista, sellaista metrovaunun oranssia. Eikös olisi tosi piristävät ja muodikkaat? Ei kuulemma ole. Oma hammaskeijuni on tottunut kummalliseen huumorintajuuni. Hänen miehensä erikoishammaskeiju ei ole varmaan tottunut siihen, että asiakasta alkaa naurattaa kesken hoidon, vaikka nielurisoja tuuletetaan erikoislaitteilla.
Erikoishammaskeijun jäljiltä olin kuin märkä rätti. Vettä valui niskaan ja muottiaineita löytyi vähän sieltä sun täältä. Viimeiset pyyhin poskestani kun satuin odotushuoneessa katsahtamaan peiliin. Ja taas nauratti. Olisinko hyvää ainesta elämänkerralliseen opukseen "Liian iloinen potilas ja muita hammastarinoita"?
Remonttitaidetta
Helsiingin Taidehalli on suljettuna peruskorjauksen vuoksi. Itse en kannata töhrytaidetta, mutta tässä kohtaa on harmi, jos seinäteos putsataan aikanaan pois. Joskus spruuttapurkin käyttäjälläkin välähtää positiivisesti. En tiedä, onko ilme kannanotto näyttelytilojen sulkemiselle vai oliko mieli muuten alamaissa.
Nykytaiteen museon rakennusaita oli muinoin ällöttävän räikeän pinkki. Kampin rakennustyömaan ympäröivät aidat maalattiin viikottain harmaaksi. Ensimmäinen väri ärsytti ja toinen oli mitään sanomaton. Siksi olikin ilahduttavaa nähdä varsin virkistävää remonttiaitaa Taidehallin ympärillä.
sunnuntai 19. huhtikuuta 2009
Kevätkaramellit
Turistina kotikaupungissa
Kaksi viikkoa sitten sunnuntaina ajauduin keskellä bussista virtaavaa amerikkalais japanilaisten turistien virtaa, joka oli matkalla yhteen tunnetuimmista Helsingin nähtävyyksistä. Yllättävää kyllä olen lukenut pari romaania ja dekkaria, joissa kaikissa on käyty tässä kiviluolassa.
Olen pari kertaa aikaisemminkin käynyt siellä. Ensimmäisen kerran kakarana, kun kiersimme Helsinkiä ristiin rastiin kesävieraiden kanssa. Toisen kerran marraskuisena pakkasiltana hyväntekeväisyyskonsertissa, jossa ihmettelin mustapukuisten miesten paljoutta ja heidän nuuskimistaan. Tasavallan ensimmäinen nainen puolisoineen saapui konserttia kuulemaan. Siksi paikka nuuskittiin nurkkia myöden.
Annoin virran viedä Temppeliaukion kirkkoon. Kahvipavun ruskea amerikkalainen aukaisi pianon kannen ja alkoi soittaa, joten istuin penkille lepuuttamaan jalkojani. Annoin nuottien tanssia korviini.
Musiikin loppuessa nautin silmilläni valosta ja erikoisista pintamateriaaleista. Enkä tietenkään malttanut olla käyttämättä kameraani. Japanilaiset jo ehtivät ihmetelläkin kun istuin silmät ummessa kamera kaulassa heidän räpsiessään kuvia. Kuiskaukset kertautuivat tilassa hämmentävän tehokkaasti, vaikkein kieltä ymmärtänytkään. Kun suurin osa matkustavaisista oli kadonnut ovesta ulos, aloitin räpsimisen.
Taukoja
- blogitauko
- surffitauko
- viestitauko
- uutistauko
- ruokapaasto
- taijitauko
- askartelutauko
- lepotauko
Kaiken moiset tauot ja paastot tekevät terää aivoille ja kropalle. Lomalla voi hyvällä omalla tunnolla paastota vähän joka asiassa tarpeen tullen pöpön avustuksella tai ilman. Laiskottottelun ja luovan tauon ero on onneksi tulkinnan varainen.
torstai 16. huhtikuuta 2009
Kissojen yö
Olin pääsiäisvierailulla ystävänä luona. Perheeseen kuuluu sekarotuinen läheisyysriippuvainen koira Kapu ja kaksi kissaa, kääpiökokoinen Pulla, joka pentunäkönsä vuoksi on saanut niin erheellisen nimen sekä suuri rontti Persilja. Yleensä kissoista ei näy kuin viuhahdus talossa käydessäni, mutta nyt kun muita ei ollut emännän lisäksi paikalla, ne pyörivät enemmän ympärillä.

Jopa erityisen arka viuhahtaja Pulla tutki olemustani sangen tarkkaan. Kissoista tuli varsinaisia linssiluteita. Ne tunkivat joka paikkaan, jossa näkivät minut kamerani kanssa. Kissat pohtivat keskenään, puhuinko minä oikeasti kissaa vai matkinko ummikkona muuten heidän ääniään. Hyvissä ajoin ennen nukkumaan menoa sain sohvalle seuraa television katseluun. Kun pohdin oudon tv-kalikan toimivuutta ilman silmälaseja, toi viiksiniekka silmänsä lisäavuksi kapulan tutkimiseen. Siinä me sitten istuttiin poski poskea varten ja välillä katsottiin, miten telkkari reagoi.
Polvieni mutkassa nukkui pikku kissa koko yön. Heräsin yöllä vatsani outoon ääneen, mutta se olikin Persilja, joka kehräsi hyvin pehmustetussa vuoteessaan. Ikävä kyllä taisin sen pudottaa lattialle kääntyessäni unissani. Toisen kerran heräsin siihen, kun kuulin korvani taustoilta äänen: nuuh, nuuh, nuuh. Ehkä minut havaittiin mallikelpoiseksi, koska sain nuolaisun palkakseni. Kehräyskone jäi niskani taakse ja häntä liikahteli kaulallani. Aamuyöstä alkoi kattiralli. Kissat unohtivat vieraansa, mutta kun huomautin asiasta, siirtyivät ne kiltisti nukkumaan ... minun viereeni.
Koko yön ne kulkivat melko varovasti ympärilläni. Isomman kissan liikkumiseen havahduin, mutta Pullan liikkeisiin en. Aamulla kun emäntä laskeutui keittiöön, ampaisivat molemmat kissat vauhdilla liikkeelle. Löhöilin edelleen silmät kiinni, vaikka sekä kissat että koira kävivät katsastamassa tilannetta moneen kertaan. Lopulta koiralta meni hermot ja se työnsi kuononsa suoraan nenääni ja alkoi käyttää vaaleanpunaista kieltään. Voi sitä riemua kun aukaisin silmäni.
Jopa erityisen arka viuhahtaja Pulla tutki olemustani sangen tarkkaan. Kissoista tuli varsinaisia linssiluteita. Ne tunkivat joka paikkaan, jossa näkivät minut kamerani kanssa. Kissat pohtivat keskenään, puhuinko minä oikeasti kissaa vai matkinko ummikkona muuten heidän ääniään. Hyvissä ajoin ennen nukkumaan menoa sain sohvalle seuraa television katseluun. Kun pohdin oudon tv-kalikan toimivuutta ilman silmälaseja, toi viiksiniekka silmänsä lisäavuksi kapulan tutkimiseen. Siinä me sitten istuttiin poski poskea varten ja välillä katsottiin, miten telkkari reagoi.
Polvieni mutkassa nukkui pikku kissa koko yön. Heräsin yöllä vatsani outoon ääneen, mutta se olikin Persilja, joka kehräsi hyvin pehmustetussa vuoteessaan. Ikävä kyllä taisin sen pudottaa lattialle kääntyessäni unissani. Toisen kerran heräsin siihen, kun kuulin korvani taustoilta äänen: nuuh, nuuh, nuuh. Ehkä minut havaittiin mallikelpoiseksi, koska sain nuolaisun palkakseni. Kehräyskone jäi niskani taakse ja häntä liikahteli kaulallani. Aamuyöstä alkoi kattiralli. Kissat unohtivat vieraansa, mutta kun huomautin asiasta, siirtyivät ne kiltisti nukkumaan ... minun viereeni.
keskiviikko 15. huhtikuuta 2009
Hyökkäys takavasemmalta

tiistai 14. huhtikuuta 2009
Siniset sävyt
torstai 9. huhtikuuta 2009
Pääsiäinen
Hyvää pääsiäistä! Tämä kiva asetelma tuli löytyi eilen kaupan ikkunasta. Ikävä kyllä lumiukoista en saanut kuvaa auringon paistaessa ikkunaan. Tässä onnistuin kiilaamaan itseni auringon väliin.
keskiviikko 8. huhtikuuta 2009
Kevään merkkejä
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)