Tuliakaattia, howliittia ja muutama aurinkokivi kuminauhassa.
tiistai 30. kesäkuuta 2009
maanantai 29. kesäkuuta 2009
Patteripupu
Kirjoittaminen ja valokuvien selailu on vaarallista puuhaa. Se vie ajan tajun. Vasta äskenhän nousin ylös ja tiuku näytti puolta kymmentä. Miten nyt sitten voidaan olla jo maanantai aamussa? Kohta vuorokausi mennyt ihan huomaamatta. En varmaan olisi tajunnut vieläkään mitään, ellei suolenpätkäni olisi aloittaneet kurnutuskuoroa. Keitin aamukahvia ja paahdoin muutaman leivän palasen. Yhdistelmä, joka herättää muut ja nukuttaa minut. Herätyskello soi äsken (viritetty lauantaiksi) ja minulle se on aikamerkki mennä nokosille. ZZZZ!
Pyöryköitä Kiinasta
Kiinasta tuotiin upeita helmiä tuliaisiksi. Suurin osa oli rannekoruina, mutta saatesanoina sain kehoituksen purkaa ne ja tehdä jotain uutta kaunista. Sormia syyhyää, mutta ipanat tulevat kylään ja heidän pitäisi mahtua muutamaksi yöksi pipanaboxiin, joten kokoan helmet hyllyyn odottamaan, koska sopivien parien löytämiseksi pitää lattialle kumota erinäinen määrä muutakin tavaraa. Helmet ovat isoja, myös reijät ovat isoja, ja mahdollistavat nyörikorujen teon. Ajatukset vilistävät tuhatta ja sataa. Täytyykin kirjoitella niitä ylös ettei unohdu.
Isoja ruusukvartsipalloja ja rannekoruna tosi painava, joten siitä voisi kehitellä korusetin tai pari. Pitkään pohdin rapumaisen onnenkiven aventuriinien kohtaloa fluoriittien kanssa, mutta nämä pallukat edesauttavat muutaman pitkään pohdinnoissa olleen lahjan toteuttamisen, joten leikkasin nauhan poikki. Kolmas nauha näyttää fancy jaspikselta. KIITOS Ilopillerille !!!
Yhden niistä halusin säilyttää kuitenkin rannekoruna. Ilta-auringon viimeiset säteet välkehtivät fluoriittihelmissä ja auttoivat lopullisessa päätöksen teossa.
Isoja turkooseja kissansilmiä, vaaleanpunaisia ja valkoisia kimaltavia lasihelmiä sekä pussillinen foliolasisydämiä Muranon tapaan (luki saatelapussa).
Isoja ruusukvartsipalloja ja rannekoruna tosi painava, joten siitä voisi kehitellä korusetin tai pari. Pitkään pohdin rapumaisen onnenkiven aventuriinien kohtaloa fluoriittien kanssa, mutta nämä pallukat edesauttavat muutaman pitkään pohdinnoissa olleen lahjan toteuttamisen, joten leikkasin nauhan poikki. Kolmas nauha näyttää fancy jaspikselta. KIITOS Ilopillerille !!!
Pala taivasta
Kaivelin tiedostoista esiin kevään ja kesän herkullisimmat taivaskuvat ennen kuin arkistoin ne ulkoiselle kovalevylle odottamaan seuraavaa käyttökohdetta.
Töölönlahati toukokuussa ja aivan ihanan muhkeat poutapilvilampaat.
Töölönlahati toukokuussa ja aivan ihanan muhkeat poutapilvilampaat.
torstai 25. kesäkuuta 2009
keskiviikko 24. kesäkuuta 2009
Parvekeruusu
Kukapa uskoisi, että Hyvinkään Lidlistä ostamastani kahden euron kikkuraisesta alennnustaimesta kasvaisi parissa vuodessa korkea ja uskomattoman kauniin ison ruusun joka vuosi tuottava kasvi. Heti ensimmäisenä kesänä sain nauttia pienestä ja sievästä ruususta, jonka valkoinen väri vaihtuu jännään vaalean persikkaan kukan sisäosiin päin. Varta se on lykännyt puoli metriä joka kasvukaudella ja joka vuosi kukka on entistä isompi. Menee pian omenapuuni ohitse.
tiistai 23. kesäkuuta 2009
Taijin mysteerit
Taiji on kuin musta aukko. Harjoitukset menevät hyvin, mutta tuntemukset ovat yhtä mielenkiintoisia kuin kosmiset fraktaalit ja yhtä selittämättömiä. Vetää sanattomaksi ja mietteliääksi kun ei pysty sanoin kuvaamaan, miltä kropassa tuntuu. Usein sitä kuin vetäisi pesukoneesta juuri pestyn puseron jä kääntää sen oikein päin ennenkuin ripustaa narulle kuivumaan.
maanantai 22. kesäkuuta 2009
Parvekenäkymiä
Menin parvekkeelleni ottamaan kuvaa ruusustani, jonka nuppu on avautumassa. Satuin vilkaisemaan ulos ja taivalla oli vaaleanpunertavan oransseja raitoja. Kameran linssi muutti värit vielä syvemmäksi. En voinnut kuin ihailla lopputulosta.
Muisti
Aina ei kaikki sanonnat päde: minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa. Muisti on ihmeellinen asia. Jos jotakin tietoa ei käytä, se painuu jonnekin lokeroon unholaan. Etsin ystävälleni netistä ohjeita tietyistä lapsuuden ajan korttipeleistä, joita pelasimme yhtenään eräänä kesänä joitakin vuosikymmeniä sitten enkä millään saanut mieleeni pelien kulkuja. Jopa Mustan maijan säännöt olivat kadonneet, vaikka pelasin sitä aina tätini luona vieraillessani vielä muutama vuosi takaperin. Onneksi nykyään kaikki löytyy netistä. Sekä wikistä että korttipelit.net kokosin säännöt kaivattuihin peleihin.
Sama ongelma näyttää olevan Chen tyylin taijin 48 liikesarjan kanssa kun jouduin polveni vuoksi muuttamaan sarjan itselleni sopivaksi. Nyt täytyy sitten opetella kaikki uudelleen, mutta mustia aukkoja on jokseenkin monta. Ryhmäharjoittelu menee plörinäksi kun ajatukseni kulkee liian hitaasti eikä raatomuisti toimi normaalisti. Yksin tehdessäni saan melkein kaikki liikkeet menemään jokseenkin vähän sinne suuntaan kuin niiden pitäisi mennä, mutta joissakin kohdissa liikesarja täytyy ravistella ulos sekä nupista että sen jatkeesta kitkuttamalla liikkeitä edestakaisin. Kaipa se lutviutuu ajan kanssa.
lauantai 20. kesäkuuta 2009
Ötökät
keskiviikko 17. kesäkuuta 2009
Muovihelmien trikolori
Pienessä rasiassa oli monenlaisia muitakin helmiä, mutta tähän väriyhdistelmään ihastuin välittömästi. Helmissä oli harmillisesti reijät maalattu umpeen, joten kesti vähän aikaa löytää kuopat ja tökkiä ne neulalla auki ennen käyttöä. Halusin ehdottomasti pujottaa ne kuminauhaan. Silloin sitä voi käyttää sekä kaulassa että kolminkertaisena ranteessa.
Yksittäiskappaleiden joukosta löytyi vielä iso korvakorupohja, johon pujottelin osan jäljelle jäänneistä helmistä. Vielä on muutama jäljellä. Mietintämyssyn alla on korvakorut.
Yksittäiskappaleiden joukosta löytyi vielä iso korvakorupohja, johon pujottelin osan jäljelle jäänneistä helmistä. Vielä on muutama jäljellä. Mietintämyssyn alla on korvakorut.
Trikolori on yleensä lippu, mutta tässä tapauksessa kuvaa korujen värien määrää.
tiistai 16. kesäkuuta 2009
Sormus
Tästä piti tulla kaulakoru, mutta alkoi just ramaseen kun aloitin pikkuhelmien pujottelun, joten lyhensin sen sormukseksi. Onnistunut valinta. Se on kevyt eikä häiritse työntekoa. Kun teen vihreän vaihtoehdon, lyhennän muutamlla pikkuhelmellä pituutta. Ei se nytkään putoa, mutta tuntuu löyhältä ja häiritsee siksi tiedostamattomia ajatuksia.
Rispaantuneet tulppaanit
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)