lauantai 29. helmikuuta 2020

Logistiikkamatematiikka

Satunnaisotanta helmikuun joukkoliikenteessä, jossa kuljettu reittioppaan suositusten mukaan.

Maanantai: Lähdin aamulla töihin melkein 10 minuuttia ennen reittioppaan suositusta ja silti leimasin sisään vasta 25 minuuttia yli 8. Ihan käsittämätöntä kun mikään vaihto ei onnistunut ... sattuman satoa sekin, että tärkein vuoro puuttui kokonaan. 

Keskiviikko: Tunnin kotimaatkaan meni vain 40 minuuttia. Kerrankin niin päin, että jokainen yhteys oli samaan aikaan pysäkillä kuin itsekin ja odottelua oli korkeintaan minuutti. Harvinaista herkkua. 

Torstai: Samalla aikataululla ja bussilla tänään kuin tiistainakin, mutta tänään olin varttia vaille töissä ja tiistaina vasta 2 minuuttia vaille. 

Tiistai, hiihtolomaviikko: Tänään aamulla tunnin matkaan meni 35 minuuttia kun taas kotimaatkaan kului liki 2 tuntia. No, metroa joutui odottelemaan liki puoli tuntia. Aseman kuulutuksista ei saanut mitään selvää: pimpom ja piipitystä. Tällä kertaa ei olleet mun korvat lukossa kun muutkin olivat ihmeissään muminasta.

Viikolla 9 lähdin joka päivä kotoa 7.15 ja perillä olin 7.45 - 8.15. Yhtenä päivänä puuttui metrovuoro, yhtenä bussivuoro, jolloin jouduin taktikoimaan kahden bussin taktiikalla. Yhtenä päivänä satoi kaatamalla ja kaikki bussit oli myöhässä. 

Jos bussimatka on noin 20 minuuttia ja aikaikkuna perille pääsyyn on 30 minuuttia, niin ei aina jaksa ymmärtää tätä logistiikkamatematiikkaa. Tunnin työmatkat joudun tekemään kolmella kulkuvälineellä (metro, bussi ja bussi), johon eniten vaikuttaa sää, kolarit ja vuorojen puuttumiset. Muina päivinä pystyy vaihtamaan linjoja jo Itäkeskuksessa, jolloin linjakattauksessa voi tehdä muutoksia matkan varrella. 

Kuva Viikistä, onnikkalinja 79 reitiltä, jolla ajan kotiinpäin jos ei ole kiire koska pysähtyy metroradan varteen. 



perjantai 28. helmikuuta 2020

Keijukaisten tanssi


Katselin keijukaisten tanssia Tikkurilassa kun söin välipalaani ennen Villihelmen käyntiäni, josta hain opiskelumateriaalia. 

torstai 27. helmikuuta 2020

Järjestelynsppula



Menee varmaan jokunen viikko ennen kuin saan ohjelmoitua aivoni uuteen rytmiin. Meinasin tänään hypätä taas liian aikaisin pois onnikasta ja manailin etten ehdi jatkobussiin. Aamu-uniset aivot eivät ymmärrä, että rutiiniohjelma on muuttunut. Joku aamu varmaan revin Puistolan ovea ja manailen kun avain on epäkunnossa. 
💤

Työtoveri huomasi hiihtolomalla kun järjestelimme kanslian kaappeja, että minulla on syntyperäinen järjestelynappula aivoissa. "Ihan selvästi Rusinan" otsa rypisti, kun laitoin paperit huolimattomasti kasaan. 
😨

Kukaan ei onneksi ei ole vielä huomannut, että se lakkaa toimimasta kun tulen kotiin paitsi ehkä helmien, kirjojen ja levyjen kohdalla. Mihinkäs kirjastotäti nahkoistaan pääsee?
📚





maanantai 24. helmikuuta 2020

Lämpimäisiä


Tänään oli toistaiseksi viimeinen virallinen työpäivä ja työseikkailu Puistolassa. Sain mukaani lämpimäisiä: mainetekomukin, jossa ihailemani lasityöt ikuistettuna, Tainan tekemän huivin, joka sopii pontsoni väreihin ja ruskean salaperäisen pussin. 

Unohdin ostaa kaupasta kahvia tänään ja taisin jossain mutkassa sanoa, että jäätymisenestoaineen pullo ei ollutkaan pohjaton. Molempia ja monen sortin teetä löytyi pussukasta. 
Lupasin poiketa kylään katsomaan tiikerinpää seinämaalausta, jonka haluan nähdä valmiina, viimeistään silloin kun alati kuvaamani koivikko viheriöi, ellei minua muuten tarvita jo aikaisemmin. Tulee varmasti ikävä heitä kaikkia. Kiitos oppimestarille tuhannen ja yhden kysymyksen vastaamiseen.

Pesti jatkuu Pukinmäellä ja siellä, missä muuten on tarvetta.

tiistai 18. helmikuuta 2020

Neulegraffitti


Löysin töistä useamman metrin pehmustettua kaidetta. Ketjusilmukoista on moneksi. Pitkän Luiron voin kietoa putken ympäri näyttäväksi tehosteeksi ja kylmä metalli muuttuu kosketuksessa lämpöisemmäksi ja pehmeämmäksi.

perjantai 14. helmikuuta 2020

Ystävänpäivä


Aurinkoisesta kansliasta iltapäivän limudiskoon. 


Illalla kävin entisen elämän työkamujen kanssa Zetorissa. 


Ystävänpäivän kunniaksi sain tiedottaa, että se on tästä alkaen myös palkkapäiväni. Riemunhuudot ja onnittelut sekoittuivat baarin meteliin.


Niin hauskaa oli, että ääni lähti. 
Nyt upotan ilmapillini höyrytelttaan, jotta saan nukutuksi ensi yönä. Zzzz!


keskiviikko 12. helmikuuta 2020

Käpylä


Taasen kurssilla lapsuusaikojen Käpylässä. Kaunis aurinkoinen päivä, mutta pakkasta ja hyytävää pohjoistuulta. Räpylät meinasi jäätyä, vaikka otin vain yhden kuvan.

maanantai 10. helmikuuta 2020

Kuplia ja kukkia




Keltainen krysanteemipuska maljakossa, jossa kivet pitävät pystyssä sekä kukkia että purkkia. Miniauringot kestivät pitkään ja valaisivat helmikuun työpäiviämme.

lauantai 8. helmikuuta 2020

Hatshuu!

  kuva: mururasia.com 

Nuha, sitkeä kuin terva ja etenee niin hitaasti.  

Viime viikolla nuhanenän aamuraadon lämpötila oli normaali 35,2 ja iltasella se oli hypännyt 35,7 asteeseen, vaikka posket on punaisemmat kuin jouluomenat. Työtoveri, joka tavallisesti kysyy, mitä sulle kuuluu, totesi, että olet kipeän näköinen. Olisi varmaan pitänyt testata se uusi lämpömittari töissä, jotta olisi saanut vertailuarvon. 

Nukuin edellisen yön huonosti enkä saanut unesta kiinni herättyäni aamu3lta. Päivä meni hyvin, mutta karkasin pois vähän aikaisemmin. Bussimatkalla taisin torkahdella, mutta jaksoin hyvin kaupassa valita viikonlopun eväät. Törmäsin Helunasta tuttuun ihmiseen ja kotimatkalla ihmettelin valoisan harmaata iltaa, mikä selvisi Rastilassa kun taivaalta leijaili pieniä valkoisia tähtiä. 

Heräsin viideltä viikonloppuna 😝 - mun unirytmi on ihan sekaisin tämän oudon nuhapöpön vuoksi. Aamupuuro tulossa ja sitten ehkä lauantain ekat päiväunet. Viikonloppu jatkuu pokkaria lukien ja nukkuen. 

torstai 6. helmikuuta 2020

Käärmetalo



Käärmetalon pääty sijaitsee Mäkelänkadulla kurssipaikkamme naapurissa. Paljon olen oppinut ennen kurssia, mutta paljon uusia vihjeitä ja kehotuksen testaamaan kaikkea. Huh!

sunnuntai 2. helmikuuta 2020

Hatshuu!

Kari HS 1969 / Visavuoren museo

Viikonloppu meni nukkuen ja nenän tiivisteet vuotavat.