110. Shaolin munkit

Kuvat olen lainannut netistä tapahtuman sivuilta.

Iltataivas

Taivas on ollut kaunis tällä viikolla iltaisin. Eilinen auringonlasku oli kaunis, mutta tänään ihailin metron ikkunasta vielä kauniimpaa rusotusta, mutta en ehtinyt sitä kuvaamaan. Tosin ei sillä ollut niin väliä. Kuu nousi idästä puiden takaa ja hohti upeana kauniin keltaisena kiekkona. 

Unohdin kokonaan taiteiden yön ja sen aiheuttaman kansanpaljouden Hesperian puistossa. Miekkatuntini oli peruutettu. Ratkaisin asian harjoittelemalla itekseni ja osallistuin omalta osaltani puistotaiteeseen. Nuoret herrat kysyivät, teenkö hidastettua discotanssia kun miekkasarjojen välipalaksi tein tavallista sarjaa, jonka loppupuolella eräs voimavettä nauttinut Bruce Leen ihailija kertoi Kiinan matkoistaan ja kielen opiskelusta sekä asumisestaan Vancouverissa. Palattuani miekkasarjaan metrin mittainen halusi välttämättä leikkiä miekallani ja oli äkäinen kun en siihen suostunut. Hänen vanhempiaan huvitti kun jatkoin sarjan tekemistä, vaikka metrinen hyöri ympärilläni rummuttaen minua ilmapalloillaan. Kyllä minä hänet huomasin, vaikken sitä hänelle näyttänytkään. Jatkoin vain sarjan harjoittelua, vaikka ylimääräinen varovaisuus metrisen ja muiden liikkuvien kanssa toikin siihen haastetta. Jopa poliisit hymyilivät ohimarssissaan. Tunnin treenin jälkeen lämpimässä illassa sain hyvällä omalla tunnolla pistellä kunnon annoksen sushipalleroita iltapalakseni.

Miekka ja teline

Viime vuonna laitoin miekka-arsenaalin aina edellisenä iltana popoihin pystyyn etten unohda niitä kotiin. Bambumiekan sain tuliaisina Malesiasta. Syksyn ja tämän talven aikana olen enemmin käyttänyt puutikaria sillä matalapaineet repivät ammoin murtamaani rannetta eikä se tykkää pitkästä miekasta vaikka onkin kevytversio. Harjoitusmiekkani on liian painava (450 g kirjevaa´an mukaan). Sekin tulee aina mukaan sillä aina löytyy joku, jolla ei ole omaa miekkaa. Se on tuo musta mötikkä oikean puoleisessa kengässä. Terä on kuin maatuskanukke ja on helposti kannettavassa muodossa repun pohjalla. Nyt on muitakin kätensä loukanneita tunnilla mukana ja kevyille harjoituskappaleille olisi kysyntää. Pitääpä kaivella syksyinen tiedonhakuni asiasta esiin. Aina kannattaa säilöä juttuja vaikka kuinka turhilta tuntuvatkin. Kummallista kyllä, ihmisillä on tapaha kysyä samoja asioita uudelleen. Nyt olen yrittänyt keksiä uusiokäyttöä jollekin turhakkeelle kun vein saapikkaani töihin sisäkengiksi. Varpaani palelevat talvisin kun työpöytäni alla käy melkoinen veto. Ei pitäisi vaihtaa laatikoiden paikkoja. Taidan muurata uuden pahvilaatikkosuojan.

Taiteiden yö

Ihmettelin leffateatterista tullessani viime perjantaina Kampin tavallista sähäkämpää tunnelmaa ja ihmisten paljoutta. Selvisihän se pienen ihmettelyn jälkeen, että kyseessä oli taiteiden yö. Olin unohtanut asian vallan kokonaan enkä sitten käynyt kuuntelemassa tai ihailemassa mitään sen kummempaa kuin kävelyreittini aikana sattui vastaan tulemaan. Tämä patsas säikytti muutaman ihmisen tervehtimällä äkkiseltään. Ilta oli lämmin ja taivas kivan kirjava. Pihalla tein iltajumppani pelkässä t-paidassa. Talon asukkaat alkavat jo tottua iltaheilutteluihini. B-portaan ulkomaalaistaustaiset saattavat jäädä jopa katselemaan ja myöhemmin sitten kyselemään. Bambumiekkailuni aihauttaa aina säpinää miespuolisten töllistelijöiden keskuudessa. Aasialaiset, naiset ja vanhempi polvi jaksaa katsella myös taijia, vaikka joskus teen sitä hitaamman puoleisena versiona.

Viilennystä

Luin juuri Helsingin Sanomista, että helteellä jääkauppa kannattaa. Hmmm! Pingviinien katselu helpottaa sisäistä ja ulkoista hellettä yhtä paljon kuin jääpalojen ajatteleminen.

Pipanaluolassa oli eilen asteita 32.3 puoli yhdentoista aikaan illalla kun astelin kotiovesta sisään. Lääh! Viritin ovet parvekkeelle ja porraskäytävään auki ja istuin hetkeksi rappusille lukemaan, jotta kuumin ilma loikkaisi jompaan kumpaan suuntaan. Yhden aikaan tilanne oli parantunut 1.1 asteella alaspäin. Kastelin suihkussa itselleni puuvillaisen kangaskappaleen, jonka vilvoittavalla avulla nukahdin herätäkseni siihen, että tunsin oloni kylmäksi. Vaihdoin kostean puuvillaan kuivaan ja nukuin loistavasti loppuyön. Niin kauan kuin ruoto makasi vaakatasossa, olo oli pirteä. Aamupesun jälkeen olisin voinut mennä uudelleen aamupesulle ja töihin tullessani olin yhtä nahistunut kuin parvekkeen pöydälle unohtunut persikka.

Onneksi töissä on ollut vaihtelevasti erittäin tai mukavan viileää. Erittäin viileässä pitää kietoa pitkähihainen pusero ympärille ja mukavan viileässä voi viilettää puolipunttisissa ja hihattomissa vaatekerroissa käytävillä. Molemmat viilennykset mahdollistavat myös lihastyön käytön eli laatikoiden ja mappien siirron paikasta toiseen. Tällä hetkellä kerään voimaa ja energiaa osallistuakseni illan harjoituksiin: qigong (rauhallinen tapa voimailla) ja miekkaviuhtomiset (aerobicin korvike - tulee kuuma kylmälläkin ilmalla, mitä sitten tällä helteellä).

Sähköisen vio letti päivä

En tiedä, mikä läppäriäni vaivaa, mutta hidasta on kaikki verkkotoiminta. Eilen en päässyt mihinkään. Avasi nettiin blogisivua puoli tuntia ja kirjautumisesta oli ihan turha haaveilla. Sähköpostikin jäi lukematta. Heräsin neljän aikaan kirja posken alla ja läppäri pohti edelleen, onko turvallista päästää minut lukemaan sähköpostiani. Onneksi tänään onnistui paremmin. Kiinan matkan jälkeen avattuani koneen, latautui joku iso turvapäivitys, minkä jälkeen sähköpostin ja blogin hoito kotona on ollut yhtä tuskaa. Eli jos päivityksissä on taukoa, minä ja läppärini olemme eri mieltä turvallisuudesta ; )

Tänään on sää vaihdellut vartin metromatkalla äärimmäisyydestä toiseen. Aamulla kotoa lähtiessäni aurinko porotti siniseltä taivaalta hellelukemissa. Keskustassa oli tuulisen viileätä, pilvistä ja ripotteli vettä. Iltapäivällä keskustassa kostean, painostavan kuumaa ja idässä ripsi vettä ja ukkonen paukutteli kattilan kansia. Vaihdoin lämpimämpää päälle ja matkustelin vesikuurojen kanssa takaisin puistoon harjoittelemaan. Puistossa ei satanut vaikka ukkosen ääniä kuuluikin synkkien pilvien kera matkalla jonnekin lännen suuntaan.

Kiinalaista aamuvoimistelua illlalla ja puutikarilla heilumista vähän sinne sun tänne. Kuuma tuli ja liikuntaa sain, vaikken vieläkään tiedä, mitä ja missä järjestyksessä pitää tehdä. No, eihän sitä nyt niin vakavasti pidä ottaa. Pääasia, että on hauskaa :)

Violetin värisiä korvakoruja saman värisen päivän mukaan. Roikkuvat käyttäjänsä korvissa.

Kesäillat

Ihailin kukkivaa ja vienosti tuoksuvaa pensaikkoa. Meinasin astua Rudolf Rusakon hännälle. Olisin kävellyt ohitse, jos ei olisi loikannut edestäni ja juossut vähän edemmäs. Onnekseni se jäi katselemaan puuhiani valmiina kuitenkin pinkaisemaan karkuun jos tulisin toisiin ajatuksiin jänöpadan suhteen. Korvat ja nenä värähdivät jokaisesta kameran naksahduksesta.

Meriharakka kiljui lennähdellen opastimelle ja takaisin risteykseen sen mukaan miten ihmiset kävelivät, hölkkäsivät tai ajelivat sen ohitse. Ehdin jo ihmetellä sen outoa käytöstä kunnes saavuin risteykseen. Sen poikanen oli jäänyt auton alle. Siksi se lenteli edes takaisin itkien suureen ääneen.

Kesäillat eilen ja tänään ovat olleet aivan tyyniä. Maailman peilikuva näkyy meren pinnalla.

Ilta-aurinko laski keltaisena ja hohteli pensaikon lävitse kultaisena. Idän puolella männyt saivat kullatruskean hohdon.

Tietää ilmeisesti sadetta johonkin suuntaan kun taivas oli pilvessä ja henkilökohtaiset ilmapuntarini ovat olleet koko päivän aika äkäisiä. Qi gong tunnilla selkärangan venytysliikkeet vanuttivat myös polven läpi meneviä lihaksia ja hermoja, mikä taas sai miettimään miekkasarjan taivutukset ja pyörähdykset uudelleen. Ei mitään vääntöjä tai kääntöjä vaan aivan suoria askelia. Apuopettajan jalkojen korkkiruuvit satuttivat silmieni kautta omia hermoratojani. Auts! Onneksi käveleminen auttaa kummasti näihin vaivoihin.

Joka sään päivä

Eilen illalla oli kaunis auringonlasku. Ilmassa hiukkasia ja kiteitä, mikä ennakoi seuraavaa aamua. Kävelin metroasemalle kaatosateessa ja kastuin. Kävelin vesisateessa Kiinan suurlähtystöön jättämään viisumihakemukseni. Ehdin siellä tunnin verran tiputella vettä lattialle ja kuivahtaa ennen kävelyä märässä nenäliinojen kokoisten hiutaleiden lumisateessa takaisin metroasemalle. Kastuin. Olin litimärkä kun tulin töihin ja perässäni valui vesipisaroiden vana. Onneksi tälläisiä tilanteita varten kaapistani löytyy vaihtovaatteet. Niinpä minä hiihtelin vanhoissa verkkareissa pitkin käytäviä työpäiväni ajan, mutta niin hiihteli moni muukin.

Työpäivän jälkeen vaatteeni olivat edelleen inhottavan kosteita ja housut märät. Ulkona tuuli oli sangen navakka ja kylmä. Sen sijaan että olisin kävellyt puistoon harjoittelemaan qi gongia ja miekkailua, kävelin metroasemalle ja kotiin. Taivas oli mielenkiintoinen eri harmaan sävyillä väritetty ja möykkyisillä pilvenlohkareilla varustettu. Melkein heti kotiin tultuani pilvien välistä pilkahteli kirkkaita auringon säikeitä. Nyt harmaan ja mustan sävyn lisäksi taivaalla näkyy sinisiä tilkkuja.

Korttelipihan pihlaja on aina ensimmäisiä puita, joka räväyttää lehtensä talvirullilta esiin. Pensasaidat ja koivut ovat melko ujoja silmuineen, mutta vähän lämpöä ja luonto poksahtaa vihreään väriin.

Tupajumi

Elävä ilmapuntarini, murtunut ranne, kapinoi voimakkaasti monipuolista keliä vastaan. Myös polveni oli vastenmielisen yksimielinen ranteen kanssa, joten kevensin illan ohjelmaa jättäen yang tyylin taijin väliin. Koikkelehdin puutikarini kanssa miekkailijoiden keskellä. Edistystä sekin etten kertaakaan katsonut silmät kierossa muiden miekan kärkiä, vaikken vieläkään muista sarjasta muuta kuin aloitus- ja lopetusliikkeet. Sama meno jatkui chen taijin tunnilla, vaikka muina päivinä olisin nauttinut napa rutisten tunnin sisällöstä.

Töissä vilkaisin mielenkiintoista opusta: Kirjaskorpioni ei aiheuta mitään haittaa, mutta sen esiintyminen on osoitus muista tuhohyönteisistä (ei kuvaa). No, joka tapauksessa, jos näette sellaisen, löytyy lähistöltä todennäköisesti muutakin mielenkiintoista, joista osasta on ollut mainintaa suomalaisessa vanhemmassa kirjallisuudessa: riisihärö, rohmukuoriainen, russakka, museokuoriainen, vyöihrakuoriainen, tupajumi, kuolemankello, papintappaja, tahrasiira ja riesakuoriainen. Lähde: Asumisterveysopas 2009.

Narukorja

Ystävänpäiväkoruja taijista tutuille. Yhdistävänä tekijänä kiinalainen posliinihelmi (Nanasta).

Kello soi aamuherätyksen, mutta ikkunasta näkyi pelkkää harmaata, jonka seassa korttelipihan männyt tanssivat zumbaa. Ei ollenkaan sellainen keli, että olisi viitsinyt vääntäytyä puistoon heiluttelemaan keppiä tai kierrättämään chitä napani ympärillä. Menin takaisin nukkumaan. Nyt nautin aamupalaa blogisurffailun kera. Katsotaan ulkoilua vähän myöhemmin. Pala sinistä taivasta näkyy jo, mutta männyt tanssii edelleen. No kotitöitä riittää kun pääsiäissiivouskärpänen jäi vähän kesken ; )

Nokoset...

Eilen yangin tunnin jälkeen tuli puolen tunnin tauko, jonka ajattelin viettää rennosti antaen aivojen ja kropan huilata hieman toisten harrastaessa tönimistä. Kuinka ollakaan aikani ympäristöäni tarkkailtuani vaivuin uneen, josta heräsin kun joku vetäisi repun pääni alta. Yangilla on aina ollutkin kroppaani unettava vaikutus etenkin matalapaineen alla, mutta yleensä pysyn hereillä iltaisin. Mutta hyvin jaksoi seuraavat tunnit pyöriä itsensä ympärillä lepotauon jälkeen. Matalapainetta sekin tiesi, että kroppani nivelet älähtivät vastalauseen aamulla herätyskellon soidessa.

Keväisen kaunis aamu, vaikka hyytävän kolea. Aamulla oli lähes tyyntä, mutta muutaman tunnin kuluessa tuuli navakoitui ja tuntui ärhäkän talviselta sinne minne sen kourat ulottuivat. Eipä ihme, että harjoittelijat vääntäytyivät auringon paisteeseen, minne varjot eivät osuneet. Alkupalaksi taiji sarjoja ja loput kaksi tuntia kelasin kolmen eri opastajan johdolla miekkasarjan alkua napakan puolipitkän kepin kanssa. Jos tähän asti olen muistanut välähdyksen omaisesti palan sieltä toisen täältä, nyt olen kokonaan ihan sekaisin. Kotiin tullessa olin ihan sippi ja nokosilta herättyäni käteni huusivat vastalauseen. Oikeaa rannetta repi ja vasemman käden lihakset säksättivät. Lämmin suihku, hieronta kiinalaisella vinojen luiden nesteellä, minkä jälkeen pidin paikat lämpimänä villapaidan ja isojen vanutettujen lapasten kera. Siinä sitten istuttiin töllön ääressä jasmiiniteetä hörppien. Ja loppuihan se jomotus viimein kun ikkunalaseihin alkoi napsahdella jäistä vettä. Mitähän mielenkiintoista huominen tuo tullessaan. Näin joutsenen lentelevän Töölönlahdella ja joissakin puskissa oli aika isot lehden alut. Toivottavasti kukkaset ja pensaat eivät närkästy parin seuraavan yön pakkasista.

Pisto ja viilto

Kävin tänään leikkimässä kiinalaista ritaria ja huitomassa puutikarillani ilmaa sekä väistelemässä toisten miekan heilutuksia. Uusia liikkeitä tuli niin paljon, että jos pääparkani tilalla olisi ollut seula, olisin oppinut enemmän. Puolustus, hyökkäys, pisto ja viilto erilaisine sikssak korkkiruuvi askelineen vilahtelee silmieni edessä. Iltapäivällä huilasin nostamalla jalat seinälle ja nojaamalla selälläni lattiaan. Suljin silmät joksikin aikaa. Ilmeisesi verenkierto pääkopassa parani hieman koska viimeisen tunnin aikana jaksoin taas paremmin harjoitella kunhan katsoin muilta mallia.

Olin oikeassa viime syksynä kun en vielä mennyt harjoittelemaan sarjaa. Se olisi ollut ihan liian aikaista. Muutama kuukausi lisää on auttanut huimasti. Olen huomannut sen myös qi gongin tunnilla, vaikken oman seuran tunneille pääsekään kuin satunnaisesti. Nytkin, vaikka osasin varoa askeliani ja välttää yo. kuvan mukaisia vääntöjä, kuvioissa oli joitakin huomaamattomia kierteitä, jotka välillä tuntuivat ikäviltä, joten oman hyvinvointini kannalta oli pakko tehdä helpommin ja yksinkertaisemmin kuin opetettiin. Uuden oppiminen on hauskaa vaikka vähän turhauttavaa kun tuntuu ettei mitään jää päähän ja toiset osaa tosi hienosti. Onneksi olen oppinut viime aikoina, ettei kaikkea tarvitse osata. Jos opin sarjan joskus, harjoittelen sitä taas ihan omalla tavallani niin kuin kaikkea muutakin. 

Nokoset ja miekkailu

Sisäkköni on ollut vetelä ja unohtanut pestä pyykkini viime viikonloppuna sillä seurauksella, että olen vaeltanut ohuemmissa kesäfarkuissa koko viikon. Tänään on ollut sellainen viima, että meinasin jäätyä lumituiskun seassa. Kun työpäivä muutenkin oli melkoista viuhtomista ajatusten kulkiessa lentäen ja kropan raahautuessa perässä, olin ihan tööt lähtiessäni taiji tunnille. Ehdin seistä tovin kylmässä ennen kuin avaimenhaltija saapui ja päästi meidät sisään. Arvaatte sen, että lämmössä alkoi nukkumatti repiä armottomasti. Ensimmäisen tunnin jälkeen oli ihan valmis nukkumaan, mutta lähtöni viivästyi kun nimipäiväsankari oli alati varattu. Taittelin villapaidan pääni alle ja oikaisin pehmustetulle alustalle ajatuksena levätä hetken. Nukuin kuin tukki sillä aikaa kun toiset tuuppivat toisiaan ja heräsin siihen kun opettaja tökki nenääni miekan kärjellä. Uni teki tehtävänsä ja jaksoin koikkelehtia vielä reilun tunnin puutikarin kanssa ja ilman. Lämmin suihku, kuppi kuumaa ja jotain pientä purtavaa, niin eiköhän uni taas maita. Tällä viikolla otin hieman kevyemmällä asenteella harjoitelmat, sillä viime viikon lauantaina olin sen verran jäykkä aamusella etten halua huomenna kokea samaa. Tosin tämän viikonlopun sää on sen luokan nivelten jäytäjä, että senkin takia piti riekkua rauhallisemmin. Miekkakättä piti tukea hieman eri tavalla kuin nenään tökkijä näytti. Kovat vaatimukset kun kahden puolen tunnin jälkeen pitäisi osata pitkä pätkä huitomista ja käännöksiä kuin vettä vaan. Toiset sanoivat, että puoli tuntia on liian vähän ja minulle taas se on just passeli aika kun täytyy koko ajan miettiä, miten asettelee kävelyttimet, ettei nivelet hajoa. Enkä missään tapauksessa aio ottaa stressiä siitä muistanko viuhtomiset oikein vai en.