maanantai 29. toukokuuta 2017

Kukkameri

Lämpöaallon jälkeen satoi vilpoista vettä niin, että lasten leikkikenttä näytti uimarannalta. Seuraavana viikonloppuna aurinko paistoi lämpöisen kutsuvasti, joten kevätkukat aukesivat vauhdilla. Joka päivä oli uutta kaunista kuvattavaa. 


Kaupunginteatterin kukkapenkki, joka viikkoa aikaisemmin näyttänyt ihan muulta.


Kotipihan omenapuu kukkii valtoimenaan.


Naapuri oli istuttanut kärhön aikojen alussa tontilleen, mutta köynnös levisikin rajapensaisiin meidän kaikkien iloksi. Angervopensaiden kukat muuttivat rinteen valkoiseksi muutamaksi päiväksi.


 Rentukat kukkivat venerannassa, mutta eivät läheskään niin valtoimenaan kuin aikaisemmin. Rantaa on ruopattu ja siistitty.

 

Pihlajat kukkivat vasta kesäkuun puolella. Sää ei kuitenkaan suosinut niiden kuvaamista. Tuuli puhalsi ne jatkuvaan liikkeeseen.

perjantai 26. toukokuuta 2017

Sataa paistaa sataa paistaa ...


Tennispalatsin valkoisuus on täydellinen vastakohta synkälle taivaalle, joka kohta kaataa vesimassat niskaamme. Tätä tämä kevät on ollut ja samanlaisena tuntuu kesä jatkuvan. Tennarista majaansa pitää Finnkinon leffateatteri ja HAM, Helsingin taidemuseo.



sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Vihreä räjähdys


Vähän valoa ja pari lämmintä päivää....


 Ja POKS ... kuukauden valmiustilassa olleet silmut räjähtivät auki. 


Töölönlahdelle on tehty rantaremppaa, mitä lie tähän on tulossa...

keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Vallisaari


Työpaikan kevätretki (tyhy) tehtiin vuosi sitten avattuun Vallisaareen. Tietysti sellaisena keskiviikkona, jolloin oli tavallista pidempi ja hankalampi lista työn alla eikä paikalla ollut ketään, joka olisi voinut auttaa. Varttia vaille ennen paatin lähtöä, pinkaisin metrolle ja kipitin HYO:n pysäkiltä kauppatorille arvuutellen, mikä kipoista oli tarkoitettu meille. Kajuutan ikkunasta näkyi muutama tuttu poninhäntä, joten loikkasin vauhdilla veneeseen ennen kuin kysyin vastaanottajilta, olenko oikeassa paikassa. Kello oli hitusen vaille 12, mutta matkaan päästiin vasta vartin yli. Muitakin myöhästyjiä löytyi. Ei asiakaspuheluita voi laittaa poikki kellon viisareiden mukaan


Lounas nautittiin paatilla. Ķaikki poikkeusinfot oli unohdettu, sillä aluksen henkilökunta soitti joka neljännen ihmisen kohdalla välitysfirmaan kyselläkseen, oliko ruokaan lisätty sitä sun tätä. Jäin ilman jälkiruokaa ja hylkäsin kermaperunat. Söin salaattia ja lihaa yrittäen kopistella soijakastiketta minimiin.


Saarella porukka jaettiin kahtia ja oppaat kertoivat saaren historiasta kävelytellen meitä kohokohdasta toiseen. Saimme myös turvallisuuspuheen eli suljetulle alueelle meneminen on edelleen vaarallista eikä poluilta poikkeaminen muuallakaan ole suositeltavaa, sillä saarella on poikkeuksellisen paljon punkkeja. Saaren opastauluissa kerrotaan samat tiedot punkkeja lukuun ottamatta. Lampi kuului kiellettyyn alueeseen. 


Sää oli koko päivän tasaisen harmaa ja suhteellisen tyyni. Omin silmin ei nähnyt, missä taivas päättyi ja meri alkoi, mutta kamera näytti, että maa oli pannukakku ja jos seilaa tarpeeksi pitkälle, voi tipahtaa reunan yli tyhjyyteen.

lauantai 13. toukokuuta 2017

Puistokävely

 
Samanlainen näyttää olevan kevään eteneminen Hyvinkäällä kuin Helsingissäkin. Suojassa vihertää ja kukertaa enemmän, kylmässä on kevättyöt harkinnassa.

 
Lämpötila tänään oli ehkä hitusen ylempänä kuin pääkaupungin kylmäakun (meri) vieressä.
Kevyt toppis ja ohut fleecetakki olivat ihan tarpeen vielä aukeilla täälläkin, jo saa kylmä tuuli sai otettua puhurilleen vauhtia, mutta talojen väliin se ei mahtunut ja siellä availin toppiksen vetoketjua.

 
Parantolan puistoa

 
Pensas x kukkii, mutta koristekirsikka availee vasta silmujaan.


 
Kesäkoti odottelee lomaa ja lämpöisiä kelejä.

perjantai 12. toukokuuta 2017

Helsingin rautatieasema

 
Myöhästyessäni 12 yli junasta, kiersin aseman halleissa kuvaamassa kun ensin olin ostanut liput, joita ei enää junasta kohta voi ostaakaan. Mistäs, jos ei voi ostaa kännyllä tai lippuautomaatista, joka ainakin Hyvinkäällä on ilmoittanut koko kevään olevansa epäkunnossa.

 
Aurinko paistoi ravintolasaliin ja rytmitti valolla ikkunaseinää.
Takaseinällä Eero Järnefeltin Koli maisemafresko (klik).

 
Keskiviikkona porhalsin ohi tältä puolelta. Lyhdynkantajat pienemmässä muodossa.

 
 
Lisätietoja rakennuksesta (klik) tai VR Group tai Helsingin matkailusivut.

torstai 11. toukokuuta 2017

Hermannin näkkäri

 
Luontoäiti otti turhan vakavasti kun tein talvilomailmoitukseni. Sää on ollut ikein vaihteleva, mutta pääasiassa talvinen, kylmä, tuulinen, vetinen ja luminen. Illat yleensä kauniita auringonlaskuineen, mutta muuten, huoh!

 
 
Sain kaupassa maistiaisia ja tykkäsin, joten näitä olen iltakahvin kanssa jälkiruoaksi napostellut.

keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Tuli talvi halla

 
Olin lähdössä ulos ja ihmettelin, miten yks kaks tuli niin hämärää. Märkiä nenäliinoja tippui tasaiseen tahtiin. Jälleen kerran järkkäri jäi kotiin. Outo kevät kun valokuvat on otettu kaikki pokkarilla tai kännyllä. Lähdin talvikengillä kun pihatie oli liukas lenkkareilla. Keskusta oli märkä, mutta kotipihalla oli lumikerrostumia kotiin palatessani.

 
 
 
 
Onneksi tulppaanit olivat lähinnä märkiä kuin lumisia.



tiistai 9. toukokuuta 2017

Pimeetä

 
Koivu suojaisessa kulmassa. Sama puska tarrasi lehtiinsä viime syksynä lumisateenkin jälkeen.
 
 

Aurinko pilkahteli, tuuli kylmä ja arktinen.
 Joku rohkea kulki kesäisesti, mutta suurin osa oli kääriytynyt talvivaatteisiinsa.
Satunnaisesti pilvien välistä ripotteli jokunen valkoinen ristipistotyö.

 

maanantai 8. toukokuuta 2017

Kevätpeilaus

 
Suojaisessa paikassa vaahterakin kukkii Kallion sydämessä.

 
Helsingin keskustassa aurinkoinen kevät päivä heijastuu rakennuskulttuurin seinästä. Vanhempi Postin keltainen tiilikolossi ja uudempi Sanoma Median lasitalo.

 
Sanomatalon toisella puolella tukirakennelman verkko taivaan heijastuksen kera.

lauantai 6. toukokuuta 2017

Käsityökortteli


Kaunis keväinen päivä, mutta olo oli kuin puolukalla pakasteessa. Tuuli oli kääntynyt pohjoiseen eikä lämmintä paikkaa ollut tarjolla kuin parin talon välissä. Varhainen käsityötapahtuma oli aika pienimuotoinen. Suurimmat kauppiaat, ne, jotka muutenkin joka paikassa myyvät, olivat paikalla. Suurin osa oli paikallisia tai muuten eteläisestä osasta maata. Harrastelijapöytiä ei tainnut olla kuin yksi ja hänkin tekee töitä toiminimen kautta. Tällä kertaa en löytänyt sitä, mitä hain. Semmoista se, silloin kun tarvitsee, ei löydy, mutta jos et tarvitse, olisi tarjolla. Muistelen viime syksyn samaa tapahtumaa. Tulipa tuuletettua auringonpaisteessa talvitakkia.