Kävin HUSin Kuulokeskuksessa luppakorvatesteissä. Töissä ikäkausitarkastuksessa kysyivät, onko mitään sellaista, minkä haluaisin erikoisesti tietää. No, jos kuulo testattaisiin kun heinäsirkat eivät soita enää oikealle korvalle sahasinfoniaa. Kuulotestin tulos oli suurinpiirtein sitä, mitä epäilinkin. Toinen korva kuulee matalia ääniä ja toinen korkeita ääniä paremmin. Eilen sain sitten urakalla kuunnella ääniä ja sanoja kohinalla ja ilman. Siihen asti oli helppoa kun kuuli selvästi äänet, mutta kun liikuttiin kuulemisen rajamailla, mietin hartaasti, että kuulinko äänen vai oliko se sittenkin pään sisäistä ääntä. Tiedättehän ne paap, puup, poop, pööp äänet, jotka kuulokkeista kajahtavat korviin ja ohjeena oli painaa nappia aina kun kuulee jotain. Hmmm? Seuraavaksi kumpaankin korvaan syötettiin tuiki tavallisia Suomen kielisiä sanoja tammasta pirttiin ja enosta taljaan.Ne piti sitten toistaa sellaisena kuin ne kuuli. Viimeiset sanat olivat muminaa ja pudistelin päätäni yrittäessäni keksiä jotain sopivaa synonyymia edelliselle sanalle. Kolmantena vaihtui kuulolkkeet. Toiseen korvaan syötettiin kohinaa ja kalloon korvan taakse ääntä. Ja taas paineltiin nappia.
Lääkärin mukaan kuuloni on normaalia huonompi, muttei epätoivoinen. Nykymaailman taustameteli on huomaamatta kasvattanut kuulemisen tarvetta, mutta kokeet osoittivat, että kuulen puhuttua ääntä paremmin kuin tuuttauksia. Avokonttorit hälyäänineen ovat haasteellisia normaalin kuulokäyrän omaavillekin. Kuuloni on sen verran hyvä, ettei minua kannata kytkeä kuulokojeeseen vielä. Matalasti puhuvat maskuliiniset äänet putoavat ensimmäiseksi äänimaailmastani, mutta tuskin siitä kovasti on harmia. Korvani näyttivät kauniin vaaleanpunaisilta sisältä päin. Huomattavia hankaluuksia olen huomannut Kiinan kielen harrastuksessani. Toonit kun kuulostavat tismalleen samalta, vaikka niitä kuinka kuuntelisi esim. esittely tilanteessa vierelläni seisoo äitini sijasta hevonen. Elokuvissa saa käyttää korvatulppia, ystäville voi huomauttaa, että autostereot resonoivat korvaani tai kovat äänet sattuvat. Kuuloa ja siihen liittyviä muita oireita seurataan työterveyden kautta määräajoin. Kaikkea voi tehdä oman hyvän olon rajoissa. Oman kropan kuunteleminen kannattaa tässäkin tilanteessa.
Unohdin esitäytetyt lomakkeet maanantaina töihin, joten en voinut mennä suoraan Meilahteen. Siksi varasin ylimääräistä aikaa, jos en jostain syystä löytäisikään papereitani mistään. Olin puoli tuntia varatusta ajastani edellä, joten istahdin ilmoittautumisen jälkeen tuoliin ja uppouduin kirjaan. Yllätyksekseni vajaan viiden minuutin kuluttua kuulin nimeni kajahtavan käytävältä. Täällä oli totuttu kutsumaan vierailijoita reippaasti. Hyvä niin, sillä jossain jurnutti pora ja toisaalla humisi tehokkaan puoleinen ilmastointi. Sama juttu lääkäriajan kanssa. Kerrankin joku asia yllättää erinomaisen positiivisesti. Sairaala-alue on muuttunut ja muuttuu vauhdilla. Ilman erinomaista opastetaulua en olisi löytänyt koko paikkaa vaikka kakarana ramppasin siellä joka vuosi puhkomassa tärykalvojani. Ei ihme, etten kuule mitään. Siis että MITÄH?
