lauantai 17. helmikuuta 2018

48. Elokuva


Sain juuri jouluksi nuhan, joten en heti uuden vuoden jälkeenkään sitä ehtinyt katsomaan. Iltanäytökset ovat alkaneet niin posketyoman myöhään, että viimeiseen metronkin ehtiminen on onnen kauppaa. Viikonlopun päivänäytökset ovat olleet monesti loppuun myytyjä. Kun sunnuntaina selasin tämän viikon näytökset päätin heti noukkia itselleni yhden lipun kahdeksalta alkavaan näytökseen. Kun ostin lipun, tuolit olivat punaista täynnä ja vapaita paikkoja oli vain kahdeksan. Onko tautiaalto kaatanut väkeä vai oliko jotain muuta ohjelmaa kun salissa oli vapaita paikkoja vaikka muille jakaa.

Hauska satu, joka on ollut kuin purukumia silmille ja mielikuvitukselle viimeiset 40 vuotta. Tällä kertaa en varmaankaan ehdi näkemään elokuvaa kahteen kertaan ja moni yksityiskohta jää tarinan jalkoihin. Harmi, sillä ne monet pienet asiat ovat tarinan mausteita, joita ei ehdi televisiokuvassa huomata.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti