Ruskalomani alkoi sateella. Käänsin kylkeäni enkä noussut ylös sisäisen kelloni mukaan vaan jatkoin untani vähän vielä kun siihen oli mahdollisuus. Miksi mennä ulos pimeään ja sateeseen kun ei ollut pakko. Päivä menikin sitten pisaroita kuvatessa. Niitä tuli vastaan enemmän kuin värikkäitä lehtiä. Muutama sadekuuro iltapäivällä hätyytteli, mutta toinen oli sen verran hennompi etten tarvinnut kuusta kummempaa suojaa. Toinen sen verran rivakampi, että harjoittelin taijia saunan katoksen alla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti