Sunnuntai

Suomen pitsinnyplääjät ry

Ja 

Kehrääjien kilta ry

Työnäytökset

Näytillä rutkasti kotimaisia käsityöläisiä tuotteineen, yhdistysten kokeilupajoja ja käsityötarvikekauppiaita uusine ideoineen. Yritin vierailla kaikilla tutuilla myyntipaikoilla juttelemassa, mutta ihan joka kojulle en ehtinyt. Uusi omistaja on nipistänyt viimeisen tunnin aukioloajasta. 

317. Käsityömessut

Kansallispuku on suomalaisuuden viivakoodi.

Hyvin kiteytetty ajatus. 

Ihana villapaita Novitan isolla osastolla.

Tuubisuunnittelun ja -kutomisen kisa.

Kaunista muotoilua ja rikasta kuviokieltä.

Ihania lankoja, joita kävin hypistelemässä.

Suomalainen tekstiilituotanto ja kuviosuunnittelussa loistaa laadukas pientuotanto. Kankaita oli paljon ja niistä löytyy väriä ja kuvioita laidasta toiseen. Osa tuottajista myy myös omaa vaatetuotantoa. Ihailin kovasti.

Toikan kangaspuut olivat ahkerassa käytössä. 

Lastenvaatteita iloisista kankaista.

Taitotyöpajoja ja esitelmiä 

Jos kävi hyvä duuri, ehti huilata hetken ennen kuin jatkoi ihailemista.

C-hallin kiersin kokonaan. A- ja E- hallit osittain. Tekijöitä oli valtavasti eikä aika riittänyt kaikkeen. Karsinta oli kova ja monet tekijät jäivät jututtamatta. Tutuille hukkasin heit ohimennessäni (Figulus, Elvarin Sanna, Klipsuttimen omistaja, Helvie ...). 

Alan ymmärtää, miksi konkarit ovat koko viikonlopun paikalla. Minulle koko juttu oli vähän ex-tempore ja hatusta vetäisty. Hauskaa kuitenkin oli ja arkeen tuli vaihtelua.

Ihmettelen kuinka paljon väkeä on lauantaina kun perjantai-iltapäiväkin oli sangen vilkas ja liikkuminen ajoittain hankalaa. Vaatesäilytystä oli lisätty. Kannoin takin mukanani. Sinne oli jono ulko-ovelle asti. Ruokaa sai isosta hallista, mutta sinne en mennyt vaan kaivelin repusta eväitä. 

231. Kukat ja pörriäiset

Lentävä otus, joka taapersi eteenpäin nurmikolla. Nostin tuolin pois polulta kun metalliseen jalkaan ei saanut tartuntaotetta vaan lipsui ärsyttävästi aina takaisin alas. Matka jatkui tasaisemmalle maalle ja siitä eteenpäin. Tänään törmäsimme matkamme ensimmäisiin kärpäsiin, jotka tunkivat lautaselle, iholle ja autoon paukuttamaan päätään ikkunalasiin. Aurinko lämmitti ja tuulenvire vilvoitti. Unikon kopat koristivat kukkalaatikkoa Lopella.

39. Kässävinkit

Helsingin Taito shop Helskyssä Espalla kauppatorin kupeessa on meneillään vuoden käsityötekniikaksi valittuun kirjontaan liittyvä näyttely 24.2.2018 asti. Kuvia näyttelystä mm. Instagrammissa.

Tekniikkaa oli monenlaista. Ryhmäni suunnitteli jo kirjontagraffitin tekemistä. Kun sopiva yhteinen värimaailma löytyy, tehdään pienistä palasista isompi työ ja vallataan sille työpaikalta hyvä paikka.  Ehdotin rumimman taideteoksen peittämistä, mutta jos se on hyvin kätketty, myös käsityögraffitti jää piiloon. Yhtenä ehdotuksena oli valita näyttelystä mieluisin tekniikka, mutta jos kaikkilla on eri tekniikka, saattaa lopputulos olla levoton. 

Viime viikolla löysin kierrätyskeskuksesta laadukkaita helmiä (puuta, luuta, lasia, kiviä, helmiäistä, siemeniä ja siemenhelmiä sekä tietysti metallia ja muovia) ja korun osia eri materiaaleista sangen huokealla hinnalla. Materiaali vaihtelee ja muuttuu, mutta siellä kannattaa käydä useammin etenkin jos sattuu kotimatkalle pidemmän kaavan kautta (Itäkeskus). Myös työvälineitä, lankoja ja kankaita näytti olevan reilusti tarjolla. Tällä kertaa en bongannut käsityökirjoja, mutta luulen, että ne liikkuvat vikkelästi kun ovat hinnaltaan varsin edullisia. 

Kädentaitopalvelu Näprä

 - Pääkaupunkiseudun kierrätyskeskus

Multimessut

 

Käsityöosasto oli kutistunut pienimmäksi. Sääliksi kävi oksennuksen hajuisten juustojen kulmaukseen joutuneita käsityöläisiä. Jostain syystä siinä kulmassa oli ihmiskato. 

 

  Eläimille oli varatti eniten tilaa. Kissat yläkerrassa ja koirat alhaalla. 

Muut näyttelyeläimet oli siroteltu vähän kumpaankin osastoon

 

Minisiilit syövät tölkkiheinäsirkkoja välipalaksi.

 

Fretit laskettiin kai koiriksi. 

Ne vaelsivat sylistä toiseen hellittäväksi ja ottivat hälinän rennosti.

 

Tälläisen kirvanpoistajan minäkin huolisin kotiini.

 

Ihanat Vallilan kankaat olisin halunnut kääriä rullalle ja tuoda kotiin.

 

Pienoisrautateitä ja -malleja sekä kauko-ohjattavia autoja, veneitä ja lennokkeja.

 

Isoja tuulen puhaltamia saippuakuplia lastenmielisten iloksi pääoven ulkopuolella.

 

Outlet-osastokin löytyi, mutta sieltä en yleensä löydä mitään. Vaatetuspuoli on kohdennettu minua 30 vuotta nuoremmille. Lahonsuoja-aineita en käytä, joten muutkaan lyhytaikaiseen käyttöön tarkoitetut pintaremonttiaineet ovat turhaa tavaraa.  

WS 2014 maaliskuu

 Wanhassa Satamassa on käsityömessut. Entuudestaan tiesin lauantain olevan täynnä tohinaa, joten en ottanut rahaa mukaani muuten kuin nipun vitosia ja kolikoita vaihtorahoiksi. Tänään loppuivat vitosen ja kympin setelit sekä kympin ja kahden kympin kolikot. Omaa varapankkiani en ehtinyt ottaa käyttöön, mutta aika hilkulle meni. 

 

Ehdin ihailla kattorakenteitakin pahimman ruuhkan mentyä ohitse.

Huomenna ehdin itsekin vilkuilemaan tarjontaa sillä sunnuntait ovat olleet hiljaisempia kuin lauantait. Apua tarvitaan enemmän osaston pakkaamisessa ja siirtämisessä autoon. 

Korvakoukkukurssi

Huomasin, etten ole näyttänyt korukurssini tuloksia viime syksyltä. Haastavaa hommaa, mutta hauskaa, sillä koukkujen tekemiseen vain mielikuvitus on rajana. Pitäisi taas harjoitella itse tehtyjä koukkuja, ettei opitut taidot unohdu. Pitäisi vain löytää isompi koukunaihio, jonka ympärille kietoo langan muuten tulee tämmöisiä hajroitusten kaltaisia pienikorvaisten koruja.

Yökyöpeli

Pitäisi oppia välttelemään lisäkiireitä silloin kun on muutenkin kiire, mutta oli niin upeat Idän Helmen kupariset korunosat ja satuin kerrankin juuri oikeaan aikaan katsomaan uutisia, että oli ihan pakko ilmoittautua mukaan arpajaisiin. Minulla on kolme suunnitelmaa sen mukaan millaiset osat arvonnassa sattuvat kohtalokseni, jos ensimmäinen arpa sattuu nappaamaan minut mukaan kisaan. 

Nämä osat halusin korun keskelle ja näytille siten, ettei mikään ole toista heikommassa osassa (esim. linkitettynä allekkain - yksi suunnitelma, toiset osat). Toteuttaminen on aina sitten eri asia kuin suunnitteleminen ja aika monta koruvaijerin pätkää käytin ennen kuin sain korun näyttämään suunnilleen siltä kuin olin alunperin ajatellut. Kokeilin helmilankaakin, mutta tulos oli liian lötkö, vetelä rimpula ja siima väärän väristä (kurkisteli helmien välistä liian voimakkaalla kontrastilla). Vuorokauden pidin korua kahden painavan kirjan alla ennen kuin kuvasin sen vaalean pöytäliinan päällä (ja tietty se taitoskohta on juuri keskellä ;). Koru oli valmis ajoissa, mutta tiukka lanka veti nappeja vinkuraan. 

Ylläolevan linkin kautta voi ihailla muita tuotoksia. Muut tekivät käteen sopivat mallit, mutta kaikkien korut olivat eri tyylisiä. Minulle kaulakoru on mieluisin ja käyttökelpoisin eikä jumbosija  harmita. 

Kuparipiparit

Lokakuussa kävin kaulimassa ja kääntämässä kuparisavea. Kivaa touhua, mutta niin monta työvaihetta, että en taida kotona leipoa kun piparit on kannettava helmipuoltiin paistettavaksi. Kinusin uutta kurssia. Ehkä sellainenkin tulee, mutta savea voi leipoa myös vuokraamalla työpisteen ja välineet Idän Helmen tiloista. Hieman harjoitusta tarvitaan vielä ennen kuin homma sujuu luonnikkaasti illman pomppuja, mutta ilman muuta saven leipominen houkuttelee etenkin kun hopeasavi on puhtaanpaa kuin Sterling hopea (925).

Taiga

 Vikkeliimmät ovatkin jo varmaan vierailleet joko Idän helmen kotisivuilla tai Facebookissa toteamassa, että tulin mustavalkoisella korullani toiseksi. Kiitos kaikille äänestäjille.

 

Idea ja visio olivat alusta alkaen selvät, koska mukana oli kaksi korunjakajaa ja halusin käyttää niitä perinteiseen tapaan. Jotenkin niistä kuitenkin tuli mieleeni Taiga-hevosen kankikuolaimet, mikä määritteli korun alaosan muodon. Eli ensin oli hahmotelma siitä, mitä halusin tehdä ja vasta sitten aloitin helmien valkkaamisen. Halusin kauniiden osien näkyvän työstä, joten hopeoiduille osille piti löytää kontrastia, jota löytyy vaalean vastakohdasta eli tummista helmistä. Aikani pyöriteltyäni tulin siihen tulokseen, että musta on paras alusta hopealle ja valkoinen väri tuo rytmiä edelliselle eikä riitele hopean kanssa ja varastosta löytyi vielä tuo kivikukkanen, jolle koristerengas sopi kuin nakutettu (no, vähän nakuttelin). 

Kiitettään tässä vaiheessa HelmiQ:n väen nopeaa toimintaa. Tiistai-iltana huomasin, että iiik, jokunen kivihelmi puuttuu, jotta pituutta tulee tarpeeksi. Keskiviikkona laitoin tilauksen pienellä  pyynnöllä. Torstai-iltana kotiin tullessani odottivat kivet kynnyksellä. Tuhannet kiitokset! Olisinhan tietysti voinut tehdä naapurin koiruudelle uuden kaulapannan, mutta ...

No, joo puhumattakaan siitä, että pyykkipojat helmistoppareina pettivät ja jouduin konttaamaan palleroita pitkin lattiaa sekä kokoamaan kaiken uudelleen eikä hökötystä tietenkään ollut kuvattuna ... 

Muutaman avoimen kommentin sain mainostaessani kilpailua, että eivät osanneet äänestää kun eivät tienneet, mikä koruista oli minun. Kilpailutöiden värit ja tyylit olivat varmaankin kovin sekoittavia tekijöitä tällä kertaa, mutta hyvä niin .... minähän pyysin äänestämään sitä, mikä mielestänne on kaunein. Ei tarkoituksena ollut arvata, mikä niistä oli minun. Saattaahan olla, että joku arvasi minun hypänneen oman mukavuusalueeni ulkopuolelle myös värien kanssa kun osallistuin sika säkissä kilpailuunkin ...

Viikonloppu käsitöiden solmussa

Riipus on isohko lamppuhelmi Helmiliinan kaupasta, jonne yleensä suunnistan silloin kun kaipaan kivihelmiä. Joskus löytyy muutakin herkkua, kuten tämä uniikki helmi, jonka värit ovat aivan fantastiset eli miun maun mukaiset.

Lauantaina kiertelin Tieteiden talossa, jossa oli tapahtuma Silmä, pisto, tikki, takki – Keittiönperäyrittäjien käsityö ja -tarvikemarkkinat. Myynissä oli lankaa, kankaita, kortteja, koruja, pannunalustoja, neuleita ym. Siellä ehdin jutella lähes jokaisen myyjän kanssa ennen kuin ystäväni saapui ja kutsui kahville.

Iltapäivän puolella kävelin auringon paistaessa ja tuulen tuivertaessa Wanhaan Satamaan, jossa oli vuosittaiset syyskauden Helsingin Kädentaitomessut. Siellä oli lisää samanlaista satoa sekä valmista että tarvikkeita, vähän isommalla vaihteella tosin. Aikani kierrettyäni ihmettelin nälkääni ja kävin hakemassa eväsleipieni kyydittäjäksi kahvia. Samaan pöytään suunnisti istumaan kolme yksin kulkevaa naisihmistä, joista yksi oli tuttu minulle ennestään ja toiset taas olivat tuttuja keskenään. Nyt on tunnustettava, että en muista nimeä enkä sitäkään, missä olemme tavanneet. Olisiko ollut jossain käsityökurssilla? Hyvin tulimme toimeen ja juttua riitti kunnes kuuluttaja ilmoitti väliajan tiedottamalla, että messuaikaa on tunti jäljellä. Tulipas meille kaikille kiire kun yli puolet alueesta oli vielä katsomatta. Onneksi olin tehnyt kotiläksyt huolella ja tutustunut kauppojen antimiin etukäteen. Tiesin, mitä mistäkin halusin ja jäi vielä vartti ylimääräistä aikaa tutustua ihan johonkin muuhun.

Työpäivän mittainen kävelyretki käsityön maailmassa oli tehokas unilääke, jonka voimalla tuhisin pitkät unet. Lauantain kuljin asiakkaana, mutta sunnuntaina seisoin avustajan paikalla myyntikojussa. Neuvoin, esittelin, rahastin ja opettelin lisää uutta kuuntelemalla. Tällä kertaa en tiputellut helmiä, vaikka kannoinkin laatikoita ulos autoon ja autosta myymälään. Kyllä harrastemateriaalin kantaminenkin urheilusta käy. 

Omat korunosat

Viime tiistaina istuin jälleen Idän helmen tiloissa opettelemassa uutta: nakuttele, väännä ja käännä eli tee itse omat korunosasi kurssi langanpätkistä. Nakkasin kaikki lankani mukaan ja valitsin langan sisuksen ja ulkokuoren mukaan (hopeitu kupari ja päällystetty alumiini) itselleni harjoituskappaleita. Tuttuun tapaan aluksi tuli epämääräisen näköisä ja kokoisia väännöksiä, mutta pienen harjoittelun jälkeen juttu alkoi luonnistua. Tässä parhaimmat palat myllytystä vaille valmiina. Nämä on väännetty kaikki pihdeillä ilman jigin apua ...

Väännä, käännä ja lyö

 Idän helmen jigikurssilla korunosia tekemässä.

Kun helmet on jumissa eivätkä suostu asettumaan lankaan mihinkään järjestykseen ja kaikki näyttää ihan pöljältä, on hyvä aika opetella uutta. Aloitimme kuparin värisellä alumiinilangalla, joka vääntyi kiltisti niihin muotoihin, joihin halusimmekin sen suuremmin vastaan hangoittelematta. Sitten siirryimme päällystettyyn kuparilankaan, joka oli astetta jäykempää. Hyvin sekin onnistui, mitä nyt ajatukset välillä vähän sekosivat ja tuli metkoja metallimutkia, kuten asiantuntijat varmaan kuvasta huomaavat. Taivuttelu oli kivaa, mutta takominen oli vielä hauskempaa. Sinne jäivät osat yöksi myllyyn kiillottumaan ja hienotaontaan. Pitäisi vain käydä hakemassa ne kotiin, jospa ne helmetkin suostuisivat asettumaan uusien osien väliin....

Intohimona askartelu

 

Vanhan Suvilahden voimalaitoksen kattilahallissa on nyt viikonloppuna "Intohimona askartelu" -tapahtuma. Siellä minäkin puuhailen apukäsinä Idän helmen osastolla, jotta Kirsi voi neuvoa korunvalmistuksessa. Kirsi on toisen helmityökauden opettajani. Hän kävi opastamassa työpaikkani korukivikerholaisia helmitöiden taidoissa. Siitä se hulluus sitten lähti etenemään eikä loppua ole näkyvissä. Tervetuloa katsomaan!

Roikottimien tulva

Autonkuljettajani kävi Itäkeskuksen Sinellissä kanssani ja osti pussillisen helmiä, joista toivoi saavansa lisää korvaroikottimia. Lisäksi sain useamman pussillisen koukkuja ja muuta tarpeellista koruntekoon liittyvää tavaraa.

Nämä ovat siis hänen valintojaan täydentämään värivalikoimaa vaatekaapin sisällön mukaan.

Aluksi tein hänelle paljon vihreää ja hopeista. Ne kun olivat ensimmäisessä kyselyssä mieluismmat värit. Ja kuten alta näkyy, tuntuu niitä valikoituvan nytkin mukaan.

Sitten jossain vaiheessa pullahti punainen värisuosikiksi. Sen lisäksi viime vuotinen muotiväri lämmin violetti on tullut voimakkaasti esiin. Sitä on toivottu ja hankittu.

Ja näyttää nuo muutkin värit ruskeasta mustaan ja ihan valkoiseen kelpaavan. Mielenkiinnolla odottelen seuraavaa piipahdusta helmiparatiisissa. Minkälainen valikoima korvaroikotin toiveita tupsahtaa Rusinan helmitehtaalle ; )

Kukkanapit

Nämä punaiset napit ovat olleet pitkään hillopurkissa lähinnä sen takia, että niiden muuttaminen koruksi on ollut kehittelyn alla jo pitkään. Kerran sitten ihan vahingossa puhelimessa puhuessani tulin väänneelleeksi metallilanganpätkät sopivaan muotoon. Uusi lanka rullasta ja uusi yritys. Kun toinenkin taivuttelu onnistui yli odotusten, tein parista korvakorut. Nyt ne ovat autonkuljettajallani testattavana. 

Raekuuro

Maanantaina ukkoskuuron seassa satoi rakeita. Kotitaloni pensaiden alle oli levitelty haketta ja raekasoja oli vielä eilen aamupäivälläkin varjoisissa paikoissa. Satuin vilkaisemaan maanantaina iltapäivällä myräkän jälkeen lämpömittaria ja hieraisin silmiäni pariinkin otteeseen. Lukema -0,1 astetta. Aika äkkiä se nousi vajaaseen kymmeneen ja siitä sitten vielä vähän ylöspäin. Ulkona reipastellessani oli vielä lämpimämpää ja meinasin läkähtyä kun vaatteet olin valinnut säätiedotuksen ja oman mittarini yhdistelmällä.

Hammaskeiju asensi eilen vasemman hampaan. Sitä mallailtiin ihan toiseen tapaan kuin edellisellä kerralla. Hiottiin ja sovitettiin moneen kertaan ennen kuin ilmoitin ettei tunnut missään. Tällä kerralla tuikattiin puudutuspiikki ikeneen. Ihan vähän vaan, että saadaan turvotus pois ja ihan vähän vaan se nipistelikin eikä levinnyt puoleen väliin naamataulua. Jos leukaluu meni ruttuun niin ei kummosemmin tuntunut miltään. Porkkanoita saa kuulemma rouskuttaa ihan vapaasti ja jos syö valkosipulia ensin, saa hampaat oranssin punaiseksi ainakin vähäksi aikaa.

Nämä korut menivät autonkuljettajani tyttärelle.

Tiiperon vaihtokuori

Tiiperon helmitarvikkeiden vaihtokuori tupsahti postiluukusta tänään. Yllätyshän se ei ollut, sillä totesin eilen sen lähteneen kohti pääkaupunkia. Alla pussista poimimani tarvikkeet. Ja nämä laitoin kuoreen: mv-helmiä ja simpkkaa.
Siimaa, sormusaihioita, lamppuhelmiä, milleflorisarja ja mustia pikkuhelmiä.
Ja vielä jäi vaihdettavaa, mikä sivumennen vihjeenä huomautetaan seuraavalle vaihtoketjun aloittajalle tiedoksi. Kiitos Tiiperolle mainiosta ideasta =)