Lauantaina kiertelin Tieteiden talossa, jossa oli tapahtuma Silmä, pisto, tikki, takki – Keittiönperäyrittäjien käsityö ja -tarvikemarkkinat. Myynissä oli lankaa, kankaita, kortteja, koruja, pannunalustoja, neuleita ym. Siellä ehdin jutella lähes jokaisen myyjän kanssa ennen kuin ystäväni saapui ja kutsui kahville.
Iltapäivän puolella kävelin auringon paistaessa ja tuulen tuivertaessa Wanhaan Satamaan, jossa oli vuosittaiset syyskauden Helsingin Kädentaitomessut. Siellä oli lisää samanlaista satoa sekä valmista että tarvikkeita, vähän isommalla vaihteella tosin. Aikani kierrettyäni ihmettelin nälkääni ja kävin hakemassa eväsleipieni kyydittäjäksi kahvia. Samaan pöytään suunnisti istumaan kolme yksin kulkevaa naisihmistä, joista yksi oli tuttu minulle ennestään ja toiset taas olivat tuttuja keskenään. Nyt on tunnustettava, että en muista nimeä enkä sitäkään, missä olemme tavanneet. Olisiko ollut jossain käsityökurssilla? Hyvin tulimme toimeen ja juttua riitti kunnes kuuluttaja ilmoitti väliajan tiedottamalla, että messuaikaa on tunti jäljellä. Tulipas meille kaikille kiire kun yli puolet alueesta oli vielä katsomatta. Onneksi olin tehnyt kotiläksyt huolella ja tutustunut kauppojen antimiin etukäteen. Tiesin, mitä mistäkin halusin ja jäi vielä vartti ylimääräistä aikaa tutustua ihan johonkin muuhun.
Työpäivän mittainen kävelyretki käsityön maailmassa oli tehokas unilääke, jonka voimalla tuhisin pitkät unet. Lauantain kuljin asiakkaana, mutta sunnuntaina seisoin avustajan paikalla myyntikojussa. Neuvoin, esittelin, rahastin ja opettelin lisää uutta kuuntelemalla. Tällä kertaa en tiputellut helmiä, vaikka kannoinkin laatikoita ulos autoon ja autosta myymälään. Kyllä harrastemateriaalin kantaminenkin urheilusta käy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti