Lämpimäisiä

Tänään oli toistaiseksi viimeinen virallinen työpäivä ja työseikkailu Puistolassa. Sain mukaani lämpimäisiä: mainetekomukin, jossa ihailemani lasityöt ikuistettuna, Tainan tekemän huivin, joka sopii pontsoni väreihin ja ruskean salaperäisen pussin. 

Unohdin ostaa kaupasta kahvia tänään ja taisin jossain mutkassa sanoa, että jäätymisenestoaineen pullo ei ollutkaan pohjaton. Molempia ja monen sortin teetä löytyi pussukasta. 

Lupasin poiketa kylään katsomaan tiikerinpää seinämaalausta, jonka haluan nähdä valmiina, viimeistään silloin kun alati kuvaamani koivikko viheriöi, ellei minua muuten tarvita jo aikaisemmin. Tulee varmasti ikävä heitä kaikkia. Kiitos oppimestarille tuhannen ja yhden kysymyksen vastaamiseen.

Pesti jatkuu Pukinmäellä ja siellä, missä muuten on tarvetta.

Hyvää uutta vuotta 2020

Kivisydän

Pihan sepelistä löytyi sydämellinen kivi.

Iltapäivän kävelyretkellä bongasin kunnostuksen alla olevan vanhan auton. 

Osat pysyivät kasassa teipillä eikä ikkunoita ollut (rikottu).

Torstain puhurit

Aamu aurinkoinen jatkui samalla metodilla. 

Illan tullen tuulen voima lisääntyi ja pystyssä pysyminen alkoi olla haaste. 

Kotiin kävelin virkatietä, aurattua ja hiekoitettua reittiä, 

vaikka olikin pikkuisen oikopolkua pidempi.

Muraali Harjun talon kyljessä. 

Hyvää ystävänpäivää! 

Villa Langan lahjasydän 

322. Lähetä joulukukka lahjaksi

Lisätietoja kampanjasta.

181. Sydämellinen

Sydämen muotoinen uusi peruna. 

Miten EU määrittelee perunat? Jos kurkkujen pitää olla tietyn muotoisia ja omppujen määrätyn kokoisia, niin millainen lienee pottunormi?

24.

Osallistuin työpaikkani kautta viimeisellä hetkellä joulupuu keräykseen. Ihmettelin lahjapakettien kasan tarkoitusta kuusen alla kunnes joku keksi kertoa mistä on kyse. Kun pakettien luovutuksen aattona sain tiedon, ehdin 12 tuntia ennen aikamäärää kaivella varastojani. Sain neljä eri väristä korusettiä 12-14 -vuotiaille tytöille paketoitua mukaan. Punainen kokonaisuus jäi kuvaamatta. 

Joulupuu on jokavuotinen hyvän mielen tempaus, joka tuo joulumielen sekä lahjan antajalle että saajalle ja hänen perheelleen.

Joulupuu-keräys järjestettiin jo 15. kertaa ympäri Suomea  paikallisten nuorkauppakamarien ja Keskuspuiston Nuorkauppakamari toimesta. Hyväsydämisten ihmisten avulla kerättiin tänäkin vuonna valtava määrä joululahjoja lapsille, jotka ovat lastensuojelun piirissä, huostaan otettuna, sijaisperheessä, lastenkodissa tai muutoin vähävaraisen perhetilanteen vuoksi jäisivät ilman Joulupukin tuomisia. Tällaisia lapsia on jo pelkästään pääkaupunkiseudulla yli 10 000.

Keräys toteutettiin vapaaehtoisvoimin joulukuun aikana ja lahjat toimitetaan saajilleen luotettavien paikallisten kumppaneiden kuten kuntien ja kaupunkien sosiaalitoimistojen kautta.

Siniset korvikset

 Äidille tehty silmien väriin sovittaen.

 Kevään sinisiä kukkasia ...

ja talven arktisia puhalluksia.

Epäsydämet

Marraskuussa kävin jigin jatkokurssin, jonka lopputestiä en läpäissyt. En nimittäin osannut vääntää metallilankaa sellaiselle mutkalle, että niistä olisi tullut sydämiä. Lopulta tein jotain hauskaa. Nakuttelin kaikki epäsydämet littanoiksi. Yläkuvassa epätoivoiset aihiot, jotka näyttävät ihan Sesame streetin isolta linnulta.  Alakuvassa vapaamuotoiset teelmät, joissa näkyy jo jonkinlaista sydämen sielua. Ihan selvästi tarvitsen sydämen teon kertauskurssin ; )

Korvasydämet 1

Toukokuussa iski inspis väsätä korvakoruja kissansilmälasisydämistä.

Jostain syystä päässäni on soinnut koko päivän California dreamin´
Kiitos tuubimusan, olen sitä nyt kuunnellut monena variaationa. Jostakin syystä tämä kipale on parhaimmillaan ensiesittäjiensä tyylillä.

Tuttavapiiri on käynyt mustikassa, mansikassa tai sienessä, mutta minä kävin kalassa paikallisessa kaupassa ja sain saaliiksi puolikkaan pyrstöpalan ja vessapaperia. Roskiskeikan jälkeen tein pihataijia sumutesateessa auringon paistaessa. Kun aloitin maa oli kuiva ja kun pääsin sarjan loppuun, maa oli kuiva, mutta parvekkeeltä katsottaessa kauempana satoi ja siihen väliin muodostui sateenkaari.

Muumipeippoja

... ja muita Wapun kummia juttuja ...

Muumipeipot tykkäävät maata selällään katossa ; )

Lasisydän kimaltaa nahkanauhassa kantajan kaulassa.

Joululahjalooda

 Kellertävä sydän nahkanauhassa meni suoraan saajalleen.

Nämä kaksi violetin väristä sydäntä tein joululahjaksi, mutta unohdin tuupata ne ja muutaman muun joululahjojen valokuva-albumiin. Huomasin sen äsken kun nappasin muutaman joululahjavalinnan pois.

Tänä jouluna jaoin sähköpostilla lahjakortteja, jotka osoitin kodittomien korujen valokuva-albumiin. Sieltä ovat ihmiset käynneet valkkaamassa mieluisimmat lahjat, jotka olen lähettänyt näin joulun jälkeen eteenpäin. Teen toki yllätyslahjojakin, mutta joskus on kiva tehdä asioita toisin kuin tavallisesti. Ihan kivasti lahjan saajat ovat ottaneet idean vastaan.

Kevätkukkia

 Keväisen pirteitä korvakoruja muovinapeista.

Pikkusydämet rippuksina tai asusteisiin koristeiksi.

Punaiset sydämet

Tummanpunaiset Swarovskin sydämet ova yksinään jo niin blingejä, ettei niihin tarvita muuta korostetta kuin hennot varret ennen koukkuja.

Sydän ketjussa litteät lasisydämet. Taas tuli kommentteja, ettei kaulaa ole yhtä paljon kuin kirahvilla ; )

Samat sydämet ilman ketjuja.

Sydämellinen päivä

Ei mitään uutta ja ihmeellistä sinällään vaan kasa riipuksia ja avaimenperiä kaiken kirjavissa väreissä sydämen muotoisena. Molempia jakelin maanantaina ympäristössäni vaikuttaville naisille ilahduttaen ja yllättäen monen päivää. Loput menevät arpajaispalkinnoiksi Forssan seudulle.

Pakkopaita

Koneneulonnan opettajan kunnianhimo on yltynyt hiihtoloman aikana. Kaikki muut ovat käsityövirtuooseja ja tehneet nuttuja, viittoja, peittoja yms. isoja ja ommeltavia töitä. Minä olen pysynyt kantti kertaa kantti töissä ja tehnyt hattuja, kaulaliinoja, tumpun, sukat ja kaikenmoisia terapialiinoja, koska olen lähes tulkoon ummikko neuletöissä. Tunnen häthätää ketjusilmukan ja oikein nurin tekniikan ja siinä se sitten onkin. Käsityölehdet on täynnä Heprean kielisiä ohjeita pylväineen, jotka ei kerro minulle yhtään mitään. Tänään sain monta kertaa silmien siristystä ja vahvaa vihjailua, että nyt pitäisi pusero tehdä. Näytin farkun sinistä lankaa, jota on pussillinen ja joka ei kutise, vaikka onkin villaa. Kyllä tästä pusero tulee, tee kerä ja sitten mallitilkku. Nyt on viikko aikaa pohtia, mikä lempparipuseroistani otetaan malliksi ja kaavaksi. Hmm, katsotaan nyt, mitä tästä tulee. Olin ajatellut aloittaa helposta puserosta, joko olisi koostunut eri kokoisista ja eri tekniikoilla tehdyistä neliöistä, jotka kursitaan sitten yhteen ja jätetään asianmukaiset aukot, joista ulokkeita saa työnnetyksi läpi. Voihan nenä!

Auringonlaskun värisiä korvakoruja, jotka ovat saavuttaneet käyttäjän ajat sitten.

Ystäväni

Hyvää ystävänpäivää !

Ystäväni tiesithän sen,

että Sinusta kovasti iloitsen

ja että olet minulle tärkeä ihminen.

Tiedätkö myöskin sen,

että usein Sinua lämmöllä ajattelen

ja yhteisiä hetkiämme muistelen.

Arvaat kai sen,

että koskaan Sinua unhoita en,

Sinä ystävä kultainen.

-Positiivareiden värssypankista-

Oranssit korvakorut ovat menneet ystävälleni ja perjantaina moni sai lasikukkasen käteensä.

Jäiset korvikset

Näissä sydämissä ei nyt ole mitään uutta, mutta kuuluvatpa siihen samaan sarjaan jäisiä ja valkoisia lumen korvakoruja.

Viime aikoina olen rullannut ylimääräisen piikin osan vieterirenkaaksi. Tulee minun käsialallani napakampi ja käyttökelpoisempi rengas, jos haluaa käyttää sen hyväkseen muuten on vain koriste.

Simppelit ovaalihelmet, jotka ovat aavistuksen verran vaaleanpunaiset.

Kuka muistaa tuunatut korvakorut alennusmyynnistä? Yksi pari pääsi näiden korvisten killuttimiksi.

Joululepoa

Sillä aikaa kun vietin jouluaattoani Pakilassa, oli joulutonttu käynyt tuuppaamassa paketit pyykkivasuun. Ei taida tassujani palella ensi vuonna eikä jano yllätä. Hieman naposteltavaakin löytyi parin suklaapaketin muodossa. Toinen niistä puuttuu kuvasta, koska olin sen jo avannut ja nautiskelin kahvin kera jouluvalojen hämyssä.

Joulusydän on ripustettu muun valosarjan kanssa verhojeni jatkeeksi. Siellä se pääni yläpuolella killuu ja hohtaa kun nautin olostani sohvalla. Erinomaista laatua, sillä sähkömötikkä ei juurikaan kuumene vaikka on lähes tauotta ollut päällä sytyttämisestään asti. Jouluaaton jälkeen en bittimaailmaan ole edes vilkaissut vaan lepäillyt ja rentoutunut kirjojen, musiikin ja elokuvien kera. Nukkunut kun nukuttaa ja valvonut kun valvottaa. Sen verran olen ruokahaluani nostanut, että päivän lenkin olen vaihtelevassa säässä kävellyt ja taijia korttelipihallamme harjoitellut.

Pimiä päivä

Kellojen siirtely ottaa koppaan. Koko päivä on ollut synkkä, harmaa ja vetinen. Pimiä aika hyökkää kimppuun heti työpaikalta nenänsä ulos työntäessä. Lauantaina siirtelin kelloja ajatuksettomasti. Alkuperäisen suunnitelman mukaan herätystä piti siirtää myöhemmäksi ja aikaa tunnin taaksepäin. Teinkin juuri päin vastoin ja olin aika känkkä ränkkä todetessani muiden kellojen näyttävän sangen varhaista ajankohtaa. Ulkona oli ihan pimeää vaikka ajatuskäyräni mukaan herätyksen piti olla reippaasti auringon nousun jälkeen. Onneksi sain väänneltyä täksi aamuksi oikean aikaisen herätyksen, vaikka arkiaamuisin kello täriseekin aina ihan liian aikaisin.