Tuhma vai kiltti ajatelkaas ?

 Minä jo pelkäsin, että olen ollut kovin tuhma kun joka toisesta paketista putkahti suklaata eri muodoissa: levyjä, keksejä, konvehteja. Mutta onneksi tuli muutakin.

Kiitos ystävät ja työtoverit!

Näitä ihailin käytävillä ja sain omakseni yhden.

Jouluaiheisia kasvomaskeja 🎄

Muksutaidetta, jota ihailen käytävillä ajoittain ja kirja 💛

Viisas pukki toi Hyvinkäälle omat pyyhkeet. 

Ne onkin olleet tänä syksynä aina hukassa.

Nyt ei enää ole vaan erottuvat muusta väritykseltään.

Kukkia, joita yritän säästää hukuttamiselta. 

Pariin päivään ei ole ikkunalauta lainehtinut. 

Polle, maailman monin poni.

Kirjahyllyni luetuin sarjakuvasisältö liittyy tämän humman sielunelämään.

Kirjavat ranteenlämmittimet ovat toimineet jo hihojen korvikkeena. 

Käsityömessut

Wanhan sataman käsityömessut jäivät tämän kevään viimeisiksi hypistelymessuiksi.
Aamupäivän vesisade muuttui päivän aikana satunnaisen pilvien rakoilun kautta auringon kurkistuksiin.

Messubudjetti alittui reilusti, joten ostin upean helmimakrame rannekorun. Tekijä pitää myös kursseja, mutta ne peruutettiin kaikki tämän kevään osalta.

Suurin osa ajasta meni jutustellessa tuttujen kauppiaiden ja käsityöläisten kanssa.

9.

Sunnuntai

Suomen pitsinnyplääjät ry

Ja 

Kehrääjien kilta ry

Työnäytökset

Näytillä rutkasti kotimaisia käsityöläisiä tuotteineen, yhdistysten kokeilupajoja ja käsityötarvikekauppiaita uusine ideoineen. Yritin vierailla kaikilla tutuilla myyntipaikoilla juttelemassa, mutta ihan joka kojulle en ehtinyt. Uusi omistaja on nipistänyt viimeisen tunnin aukioloajasta. 

10.

Stanssattua huopaa tai huojuvaa villalankaa.

 Niistä on perinnekranssit nykyään tehty.

301. Sormineulonta

Kävin työpäivän jälkeen sormineulonnan käsityökurssilla Redin Figulus -käsityökaupassa. Ohjaajana olivat taitavat nuoret naiset Lankavan käsityökaupasta, jonka sivulta löytyy ohjeita Alizen Puffy-langat käyttöön.  

Jokainen aloitti oman työnsä. Itse tein yhden kerän tuubihuivin, johon kaksi tuntia riitti mainiosti. Halusin saada harjoituksen valmiiksi kun kotona odotti kaksi käsityökerhon keskeneräistä projektia.

Työ eteni nopeasti alun kompastelun jälkeen kunhan tarkasti jokaisen rivin jälkeen, että rivit olivat suorassa eikä ylimääräisiä lenkkejä jäänyt väliin.

Valitsin itselleni hieman haasteellisemman värin tekemällä tuubin vaaleansinisestä langasta. Jos oikein muistan, se sopii uuteen talvitakkiin, jota en saanut punaisena.

Lanka on kevyttä, mutta lämmitti ihanasti hartioilla katsellessani kaupan tavaravalikoimaa. Ihastelin ohjaajan pontsoa, johon on käytetty viisi kerää. On kevyt ja lämmin.

Lankaa voi ostaa ainakin Redin Figuluksesta, Menitasta tai mm. Lankavan ja Neuleunelmia verkkokaupoista.

261. Raikas aamu

Megahertsin rakennustyömaa aamuaurinkoa ja pumpulipilvitaivasta vasten.

Aikainen aamu oli kirpeän viileä, tuuleton ja sateeton.  Sitä ei huomannut kun juoksi metrolta puhelimen ääreen. Teknisen vian vuoksi, juna seisoi reilu 15 minuuttia Siilitiellä. Tämä viikko on alkanut vähän huonosti, sillä maanantaiaamuna metro pysähtyi kuusi kertaa Puotilan jälkeen. Luvusta puuttuvat metroasemat. 

Tänään käsityökerhon jälkeen hyppäsin metroon, kun taulussa luki Vuosaari. Mjoo, meni Mellunmäkeen. Hyppäsin Myllypurossa ulos ja matkasin seuraavalla takaisin Siilitielle, jossa todennäköisemmin ehtii seuraavaan oman suunnan junaan. Itäkeskuksessa pitää juosta portaita ylös ja alas, mutta Siilitiellä voi siirtyä laiturin reunalta toiselle.  Ihan varmasti tänään metro ei pysähtynyt Rastilassa ollenkaan, sillä havaitsin Vuosaaressa, että kuulutus pyysi poistumaan junasta. Istuin paikallani ja odotin kyytiä takaisin. 

Käsityökerhon teemaillassa oli Tunisialainen virkkaus eli koukkuaminen. Jos hyvin käy, minullakin on lämpimät omatekoiset lapaset. Tekniikka on tuttu Helsingin työväenopiston virkkauskurssilta. 

73. Ristpistot

Helskyn kirjonkurssin tuloksia esiteltiin käsityökerhon tapaamisessa. Pohjana on huopakangas, jossa on reikiä säännöllisin välimatkoin. Niiden avulla huopaa on helppo kirjoa samaan tapaan kuin vohveli- tai ruutukangastakin. Huopaa voi ostaa kurssin opettajalta.

39. Kässävinkit

Helsingin Taito shop Helskyssä Espalla kauppatorin kupeessa on meneillään vuoden käsityötekniikaksi valittuun kirjontaan liittyvä näyttely 24.2.2018 asti. Kuvia näyttelystä mm. Instagrammissa.

Tekniikkaa oli monenlaista. Ryhmäni suunnitteli jo kirjontagraffitin tekemistä. Kun sopiva yhteinen värimaailma löytyy, tehdään pienistä palasista isompi työ ja vallataan sille työpaikalta hyvä paikka.  Ehdotin rumimman taideteoksen peittämistä, mutta jos se on hyvin kätketty, myös käsityögraffitti jää piiloon. Yhtenä ehdotuksena oli valita näyttelystä mieluisin tekniikka, mutta jos kaikkilla on eri tekniikka, saattaa lopputulos olla levoton. 

Viime viikolla löysin kierrätyskeskuksesta laadukkaita helmiä (puuta, luuta, lasia, kiviä, helmiäistä, siemeniä ja siemenhelmiä sekä tietysti metallia ja muovia) ja korun osia eri materiaaleista sangen huokealla hinnalla. Materiaali vaihtelee ja muuttuu, mutta siellä kannattaa käydä useammin etenkin jos sattuu kotimatkalle pidemmän kaavan kautta (Itäkeskus). Myös työvälineitä, lankoja ja kankaita näytti olevan reilusti tarjolla. Tällä kertaa en bongannut käsityökirjoja, mutta luulen, että ne liikkuvat vikkelästi kun ovat hinnaltaan varsin edullisia. 

Kädentaitopalvelu Näprä

 - Pääkaupunkiseudun kierrätyskeskus

Kutoisko sukat

En ole koskaan aikaisemmin kutonut kokonaista sukkaa. Kun kerhon neuleiltaa vietettiin työpaikkani "olohuoneessa" (yhdistetty työ-, kokous-, tauko-, kirjastotila), osallistuin muideen noviisien kanssa tilaisuuteen. Jokainen valitsi oman kudelmansa. Kaikkea muuta olen jollain tavalla joskus tehnyt, mutta kantapäätä ja kärkeä en ole kutonut. Niitä väliosia kylläkin, muut ovat tehneet muut osat. Siksi opettajat tuntuivat hämmästyvän, että osasin kutoa oikeita ja vääriä silmukoita.

 

Ranteeni murtui eikä se kestänyt kutomista. Kudoin yhtä ja samaa hattua koko kouluaikani. Kävin näyttämässä penkkariajelupäivänä kässän opettajalle valmista hattuani. Käsityökerhon opettajat sattuivat kaikki olemaan työyksikköni jäseniä, joten jatkoin kutomista joka päivä kahvitauolla. Hitaasti, mutta varmasti sain tehtyä sukkaparin.

 

 

 Toisen kutominen on jo alkanut. Sen ensimmäinen osa on suurin piirtein samassa kohtaa kuin yllä olevan kuvan oikean jalan sukka. Parin tunin nformaatiotilaisuuksissa ehtii kutoa pitkän pätkän. Se onkin sitten kutomisen maksimi, sillä käsi alkaa oireilla, vaikka asento ja tekeminen olisi kuinka rentoa tahansa. Tällä jutulla ei ole kiirettä eikä määräaikaa, kudotaan sukka kerrallaan aina kun siihen on tilaisuus.

 

Makramee 3

Perjantaina jatkoimme ystävänpäivän teemalla (tosin ilman ystävää) ja teimme uusia variaatioita perustekniikasta. Kierteinen "amppelinnaru" muotoutui nopeasti pötköksi, mutta raidalliseen meni vähän enemmän aikaa. Narut lipusuivat renkaasta väärään asentoon ja pyrkivät löystymään, jos ei pitänyt varaansa. 

Ompelukahvila

Siivouspäivän etkot olivat suosittuja ja saivat syyskauden ajaksi jatkot nimellä Ompelukahvila. Sain vinkkiä, että Mestari on matkoilla tänään ja lupauduin käsityöillan yhteyshenkilöksi. Mukaan otin miekan ja kirjavaa lankaa. Miekka toimi sekä varrasvirkkauksen apuvälineenä että taijin tuntien sijaisliikuntana kun aloin huitoa vähän ennen sulkemisaikaa. Huitomisen jälkeen vuorossa oli siivoamista, hissillä ajelua ja ovien aukomista.

Huivipitsiä olisi tullut puolet enemmän, mutta löysin kierrätysmateriaalien joukosta huppari- ja verhonyöriä. Tulin sitten harjoitelleeksi myös makramen solmeilua. Saatan käyttää paksummat nyörit uusien nauhojen tukilankoina. Työtoverini ehdotteli valkoiselle makramemakkaralle uusia ja vähän erilaisia käyttötarkoituksia. Pistä kuminauha tuohon renkaaseen niin siitä tulisi vekkuli kravatti. Tai työnnä housun vyötärön alla ja sitten olisi nätti häntä. 

Makramemakkara

Lisää makrameharjoituksia muista töistä ylijäänneillä langanpätkillä. Päättelyä piti hieman miettiä uudelleen. Etenkin sinipunakirjavassa kun runkolangat jäivät pidemmiksi kuin solmulangat. Arvasin, että niin saattaa käydä kun lankojen kokonaispituus oli yhteensä vajaa metri. Lisään kierrätyslukon lenkkiin ja nauhan killumaan reppuuni. Hyvä vain kun harjoitusta tulee eri pituisilla naruilla. 

Makrame 1

Kävin torstai-iltana makramen peruskurssilla muistelemassa ja tomuttamassa yli 40 vuotta vanhoja muistilokeroitani. Tein kansakoulun toisella luokalla kirkkaan vihreästä langasta itselleni tällä tekniikalla vyön. Kun sain narut oikeaan järjestykseen ja näkövinkkeliin alkoivat ikivanhat muistijäljet palautua ja narujen näprääminen luonnistua. Alempi koru jäi hieman kesken eli se pitää vielä päätellä, jotta voin pitää sitä ranteessani.  Tämä aihe jatkuu lokakuun jatkokurssilla. 

Smurffaus

Harvoin saa luvan kanssa töissä virkata smurffinvärisisitä langoista kukkasia. Vielä harvemmin olen roudannut käsityötarvikkeita ja imuroinut tuolien sekä sohvien istuimia puoli yhdeksän aikaan illalla julkisissa tiloissa ovien sulkemisen jälkeen. 

Jaa, että kenen luvalla? Semmoista tapahtuu kun lupautuu yhteyshenkilöksi Siivouspäivän etkojen ompelupajaan ohjaajien apulaiseksi. Ehdin piirtää ja leikata yhdet kaavatkin ennen virkkuukoukkusen keikuttelua.

Pajunkissat

Huikaisevan sininen taivas ja pajunkissoja, joita pongasin kävellessäni asemalta vanhempieni luokse. Kevät keikkuen tulevi. Kaikki merkit ovat näkyvissä Rastilan asemalla kuhertelevista puluista, auringon paisteessa tiputtelevista jääpuikoista sinne tänne poukkoilevaan säähän.

Sitä ennen ihastelin tovin kameralla ja ilman pilvettömän taivaan sinisen värin vaihtelua pään päältä horisonttiin. Taivaan värin kontrastina mäntyjen tumma vihreä ja kaarnan punervan ruskea sävy. Alhaalta hohkasi puhtaan valkoinen lumi, jota puiden oksien salaperäisen sinertävän harmaat raidat korostivat. Tietysti yritin vangita sen pikseleiksi, mutta eihän kamera koskaan ole ihmissilmän veroinen.

Käsityöihminen saa hurjasti vaikutteita ympäristöstään. Mielessäni pengoin lankojani ja helmiäni ja aloitin hurjan suunnittelun. Koskahan ehtisi toteuttaa? Ensi viikollakaan ei ole yhtään tyhjää iltaa ... tai ehkä sittenkin ohjelman muutos saattaa antaa mahdollisuuden helmeilevään koti-iltaan.

Maanantaisin on ns. vapaailta, joka täyttyy nopeasti elokuvista, näyttelyistä, kirjastosta tai kotitöistä. Tiistaisin on käsitöitä, jolloin helmeillään, opitaan uusia tekniikoita tai sotkeudutaan lankoihin. Tai sitten maanantain siivous siirtyy tiistaille. Keskiviikkona tavataan naapurikaupungin ystäviä ja harjoitellaan yangia. Torstaina menen naapurikaupunkiin temmeltämään asahia. Perjantaina pompin oman seuran tunnille harjoittelemaan yangia. Viikonloppuisin on milloin mitäkin: viime viikonlopulla minut saattoi pongata Vanhasta Satamasta sekä avustamasta helmilaarien luona että ihailemassa käsitöitä ja juttelemassa monen tutuksi käynneen käsityöyrittäjän kanssa. Monesti tulen tänne entisen lääninrajan kaupunkiin (Uusimaa-Häme).

Epäsydämet

Marraskuussa kävin jigin jatkokurssin, jonka lopputestiä en läpäissyt. En nimittäin osannut vääntää metallilankaa sellaiselle mutkalle, että niistä olisi tullut sydämiä. Lopulta tein jotain hauskaa. Nakuttelin kaikki epäsydämet littanoiksi. Yläkuvassa epätoivoiset aihiot, jotka näyttävät ihan Sesame streetin isolta linnulta.  Alakuvassa vapaamuotoiset teelmät, joissa näkyy jo jonkinlaista sydämen sielua. Ihan selvästi tarvitsen sydämen teon kertauskurssin ; )

Viikonloppuvapaa neulekoneella

Komeista ulkoilusäistä huolimatta suurin osa viikonlopun valoisasta ajasta tuli vietettyä sisätiloissa. Vakuutan, että liikuntaa tuli ihan yhtä paljon kuin ulkona kameran kanssa kävellessä.  Lankoja juoksi tuplasti eikä kelkan vatkaaminen parin metrin verran puolelta toiselle ole mitään kevyttä hommaa. Samalla pitää katsoa, ettei lanka lopu ja se juoksee sopivalla rentoudella kaikkien osien läpi. Heti tulee takkuja tai silmukat pomppii neuloilta, jos se on liian kireällä, löysällä tai kierteillä. 

Kaksi viikkoa sitten tein koevedoksia ja pohdin tyyliä. Sitten pohdin sopivaa asustetta. Perjantaina open avustuksella toteutettiin suunnistuskartta neulerastilta toiselle. Eilen neuloin suunnitelmat kappaleiksi. Etuosasta jäi toinen kaula-aukon yläpuoli kesken. Tänään neuloin sen loppuun, vaikka partit unohtuivat ja neulos tipahti lattialle. Onneksi IIIIIIIIIK-apu oli lähellä ja siitäkin selvittiin varsin vähin vaurioin. Suurin osa päivästä meni lankojen päättelemisiin, pudonneiden silmukoiden (vain 5) metsästykseen ja saumojen kursimiseen. Helma jäi vielä kotityöksi, mutta alpakan ja kirjavan villalangan risteytys on varsin lämmin lisäke pitkähihaisen t-paidan päälle. 

Eilen illalla hain vimmalla hakaneuloja, jotka löytyivä korunosalaatikosta (25 mm kokoisia), koska olin suunnitellut tekeväni niistä korun. Hakaneuloja tarvittiin karanneiden silmukoiden kiinnittämiseen, mutta myös pikaharsimiseen. Pitää kappaleet paikoillaan eikä kumpaakaan osaa tule venytettyä tarpeettomasti. 

Lankoja jäi vielä tähteeksi ja olin suunnitellut tekeväni niistä pehmeitä paketteja, mutta neulomisen sijaan päädyinkin kursimaan kappaleet yhteen. Kotona en voi kirjoneuletta tehdä, koska reikäkorttiosaa ei ole löytynyt mistään. Koneessa on siihen sopiva töpseli siellä missä muistelin lisäosan olleen. Muistan neuloneeni oravan ja tulppaanin lisäosalla joskus kauan sitten. Opiston koneilla voi neuloa ilman ohjausta niinä päivinä kun luokassa ei ole tunteja. Muutama syystalvinen lomapäivä ja konevaraus opistolle saattaisi olla ihan hyväksi kun edellisestä lomasta on jo aikaa.

ps. IIIIIIIIIIK-apu nappasi kuvan persoonallisesta ompelutyylistäni (se löytyy täältä). Opiston tuolit olivat korkeajalkasia ja istuinosa pitkille koivilleni liian lyhyt. Reuna painoi jotain hermorataa jalassani ja jalat puutuivat. Lattialle laskeutuminen meni turhan jännäksi, joten. ostin jalat pöydän kulmalle. Samalla huomasin, että myös ompeluasento muuttui paremmaksi. Työ lepäsi jalkojen päällä, selkä suoreni ja väsyi vähemmän. 

ps2. Opiston valokuvaaja kävi ottamassa koneneulonnan kuvia tänään. Jos sattuu, että jossakin julkaisussa tai verkossa asianomaisilla sivuilla on tutun näköinen ihminen räpeltämässä, niin luultavasti näet oikein.  

Lankatöitä

Kirjoneuleen kirjavan osan keriminen sujui kotona joutuisammin ja vähemmällä ratinalla kuin opiston härvelillä. Huomaamatta tuli tehtyä kolme ylimääräistä lankapakettia.

Kieputukset 2

 Kieputustyöt jatkuvat ja molemmilla koruilla uusi oma koti.