Halloweenkorvikset

 

 

Kaivattiin Halloween aiheisia korviksia, joita lupasin jokuset tehdä kunhan kaivelisin varastojani. Muutama löytyi pitkiä korupiikkejä hakiessani Villihelmestä. Olipas kiva ilahduttaa ihmisiä pienillä yksinkertaisilla asioilla.  

 

Hartsikorukurssi

Jälleen Kässäkammarin käsityökurssilla. 

Tällä kertaa opeteltiin hartsin käyttöä saman tapaisissa töissä kuin edellisellä viikolla. Pohja oli sama ja kynsilakkakorukurssin oppeja pystyi hyödyntämään.

Pohjat on putsattu ja lakattu samoilla aineilla kuin viikko sitten. Toin mukanani pieniä helmiä ja korunoisia. 

Käytin paperia, harsoa sekä kimalteita. Kun ne kuivuivat, lisättiin hartsi peittämään ja kiinnittämään pieni "amme", johon kollaasi oli soviteltu. Sitten metsästettiin ilmakuplia ja odoteltiin kuivumista pari päivää.

Taisin innostaa korttelikerholaiset, koska sitä toivottiin myös kevään korukurssiksi. 

Kynsilakkataide

Kävin Kässäkammarin  (Itäkeskuksen käsityökauppa) järjestämällä kynsilakkakorukurssilla. Koska itse en ole saanut Van Goghin tai modernin taiteen luoja vaan ihailija, piti harjoitustyöt tehdä sen mukaan mitä purkeista sattui tippumaan ulos tai pensselin kärjestä roiskumaan. Niihin sitten sulavasti lisäisitkin kiillettä ja kuvauksia. Hienoja silti tuli kokeilevan minitaiteen väriläiskistäni. Sitten vaan läpinäkyvät kuvut liimalla päälle kun alusta oli kuivunut.

Leopardikuvio

Mitä tapahtuu kun leopardikuvio leviää kesäpöksyistä tiimin muihin vaatteisiin? 

Korumaakari vastaa haasteeseen tekemällä itselle riipuksen samoista elementeistä kun muille korvakilluttimet. 

Unohdin, että sisäilmatuulettimen suojaushuivi olisi ollut pantterikuvioinen.

Kierrätystä

 Toimin taas yhteyshenkilönä siivouspäivän etkoilla ja näpertelin itsekin polkupyörän sisäkumeista ja tietokoneiden sisuksista löytyvistä renkaista koruja. 

 

 Harmittelin, etten ottanut mukaani omia tarvikkeitani. Tein suunnitelmia ja puolivalmiita. 

 Ajatus kukkasesta ...

 Kaulakoru kaipasi solmuja ja välihelmiä ... ehkä vaihdan vielä langankin tai ...

 Nämä toimisivat sellaisenaan korvakoruina tai sitten ne kaipaavat vähän painoa lasihelmistä.

 Pajavieraista eräs teki kauniin rannerenkaan tarjolla olleista materiaaleista

 ja toinen kauniin ruusukkeen rintaan tai hattuun.

Viimeistelin kukkasen kotona puuhelmillä ja tuloksena on kaksi riipusta. Vasemman puolinen on tehty kierrätyksen kierrätyksestä eli koottu kaikista niistä palasista, jotka toiset ovat hylänneet. Oikean puoliseen kukkaan leikkasin tasaiset renkaat.

Muut ideat odottelevat hiljaista hetkeä ja ovat edelleen puolivalmiita.

Ohjaajana meillä oli 2. Elämä Design korusuunnittelija. Osa hänen koruistaan oli meillä mallina. Lisään kuvan tänne, jos joskus saan sen käännettyä oikein päin tänne. Blogiohjelma kääntää sen aina nurin niskoin ... (mur mur).

Syrämmet

Tänään olin kakara-aikojen kaverini kanssa vääntämässä alumiinilangasta syrämmiä. Vasemmalla malli monisteesta ja vieressä omat värkkäykseni. Muillakin tuntui olevan sama ongelma, ettei pullean pisaran muotoa löytynyt langan uumenista ollenkaan. 

Makramemakkara

Lisää makrameharjoituksia muista töistä ylijäänneillä langanpätkillä. Päättelyä piti hieman miettiä uudelleen. Etenkin sinipunakirjavassa kun runkolangat jäivät pidemmiksi kuin solmulangat. Arvasin, että niin saattaa käydä kun lankojen kokonaispituus oli yhteensä vajaa metri. Lisään kierrätyslukon lenkkiin ja nauhan killumaan reppuuni. Hyvä vain kun harjoitusta tulee eri pituisilla naruilla. 

Joulumarjoja

Joulukuun helmeilyillassa innostuin penkomaan sekalaisia helmmilaareja, joista löysin näille isoille helmihatuille sopivan kokoisia lasihelmiä. Niin näyttävät ihan marjoilta, vaikka väritys ei olekaan ihan oikea. Harvinaisia marjoja ja melko uniikkeja sillä näitä helmiä ei löytynyt kovinkaan monta. Helmikoktailista ei koskaan tiedä, löytyykö sieltä toista samanlaista.

Pitsiperhosia

 

Kun vauhtiin pääsin, niin nakuttelin ja taivuttelin pari perhoslinkkiä samaan tapaan.

Ensimmäisen kiedoin tämän isohkon lasihelminugetin pään ympärille ja toisen litistin tuttuun tapaan tämän lasihelmikolikon toisen pään reijän ympärille. 

Helmeilyillat ovat siitä mukavia, että jokainen voi tehdä omia keskeneräisiä töitään tai testata uusia tekniikoita ja sommitella erilaisten helmien ympärille osasia. Kotona saattaisi moni hyvä idea päätyä roskakoriin kun varastosta ei löydy toteuttamiskelpoista materiaalia. Yleensä aina ne värit ja helmet, joita eniten sillä hetkellä kaipaa, ovat poissa muodista ja saavuttamattomissa, joten ei helmikauppakaan aina ole ratkaisu henkeviiin ideoihin, mutta monesti helpottaa kun näkee mitä ehkä mahdollisesti voisi käyttää ... sitten joskus kun ne eivät ole muodissa ; )

Viikonloppu käsitöiden solmussa

Riipus on isohko lamppuhelmi Helmiliinan kaupasta, jonne yleensä suunnistan silloin kun kaipaan kivihelmiä. Joskus löytyy muutakin herkkua, kuten tämä uniikki helmi, jonka värit ovat aivan fantastiset eli miun maun mukaiset.

Lauantaina kiertelin Tieteiden talossa, jossa oli tapahtuma Silmä, pisto, tikki, takki – Keittiönperäyrittäjien käsityö ja -tarvikemarkkinat. Myynissä oli lankaa, kankaita, kortteja, koruja, pannunalustoja, neuleita ym. Siellä ehdin jutella lähes jokaisen myyjän kanssa ennen kuin ystäväni saapui ja kutsui kahville.

Iltapäivän puolella kävelin auringon paistaessa ja tuulen tuivertaessa Wanhaan Satamaan, jossa oli vuosittaiset syyskauden Helsingin Kädentaitomessut. Siellä oli lisää samanlaista satoa sekä valmista että tarvikkeita, vähän isommalla vaihteella tosin. Aikani kierrettyäni ihmettelin nälkääni ja kävin hakemassa eväsleipieni kyydittäjäksi kahvia. Samaan pöytään suunnisti istumaan kolme yksin kulkevaa naisihmistä, joista yksi oli tuttu minulle ennestään ja toiset taas olivat tuttuja keskenään. Nyt on tunnustettava, että en muista nimeä enkä sitäkään, missä olemme tavanneet. Olisiko ollut jossain käsityökurssilla? Hyvin tulimme toimeen ja juttua riitti kunnes kuuluttaja ilmoitti väliajan tiedottamalla, että messuaikaa on tunti jäljellä. Tulipas meille kaikille kiire kun yli puolet alueesta oli vielä katsomatta. Onneksi olin tehnyt kotiläksyt huolella ja tutustunut kauppojen antimiin etukäteen. Tiesin, mitä mistäkin halusin ja jäi vielä vartti ylimääräistä aikaa tutustua ihan johonkin muuhun.

Työpäivän mittainen kävelyretki käsityön maailmassa oli tehokas unilääke, jonka voimalla tuhisin pitkät unet. Lauantain kuljin asiakkaana, mutta sunnuntaina seisoin avustajan paikalla myyntikojussa. Neuvoin, esittelin, rahastin ja opettelin lisää uutta kuuntelemalla. Tällä kertaa en tiputellut helmiä, vaikka kannoinkin laatikoita ulos autoon ja autosta myymälään. Kyllä harrastemateriaalin kantaminenkin urheilusta käy. 

Kristallitähtien kimallus

Sain vinkin, että Sinellissä on Swarovskin kristalliriipuksia ja helmiä myynnistä poistuvia malleja -30 % alennuksessa. Venuksen, Jupiterin ja palkkapäivän kunniaksi ostin tämän ison tähden, jota olen kuolannut jo pitkään, mutten ole raaskinut ostaa. Yhden tähden hinnalla saa aika paljon helmiä. Rengas ja lukko tähteen kiinni ja riipus on valmis roikkumaan muiden kivien jatkoksi.

Kukkataulu

Kukkariipus syntyi siten, että potkaisin yhtä kivihelmilaatikkoa ja nämä kolme helmeä asettuivat juuri tähän asentoon laatikon pohjalle. Muuta ei tarvittu kuin kaivaa tappi, rengas ja lukko. Kehykset ovat akaattia, kukka on ruusukvartsia ja vihertävä helmi ties mitä.

Merimakkara 2

Eli viikinkipunonnan jatkokurssi, jolla vangitsimme helmiä metallilangan sisään.

 Kun ideasta sai kiinni, tuli verkostakin suhteellisen mukavan näköistä.

 Kunnes vaihtoi helmeksi muhkuraisemman perunan, joka ei sitten millään meinannut pysyä paikoillaan. Helmessä on keskellä reikä, mutta reijättömän kiven vangitseminen voipi olla vähän mutkikkaampaa. Täytyy keräillä kesällä kivilöitä ja harjoitella ahkerasti ennen kuin ostaa jalompia kiviä korujen aiheiksi.

 Kotona harjoittelin huopapallolla, joka pysyi hyppysissä paremmin ja lankaa voi tukea vaikkapa nuppineuloilla.

Littana akaatti niitattu viikinkisovelluksella langan sisään. Riipuksena tätäkin voi käyttää, mutta meni malliksi eräälle irtokivien keräilijälle.

Oranssia

Avoimien ovien päivänä jokaisella piti olla päällä jotain oranssia. Tämä puuhelmiviritelmä oli esimieheni kaulassa. Hän on enemmän pastellia ja sini-musta-valkoinen omilla valinnoillaan.

 Toinen työtoverini pohti kovasti näiden kahden väliltä, mutta pituus ratkaisi alemman "tikkukaramellin" valintaan. Kiinalainen liukusolmu mahdollisti korun lyhentämisen eikä se kilissyt kannettavan henkilöllisyyden kanssa päällekkäin. Ylempään voisi lisätä avainrenkaan, jolloin se voisi toimia roikottimien alustana.

Löysin viimein syksyllä hankkimani ja talteen laittamani magneettilukon, joka ei ollutkaan samassa paikassa muiden lukkojen kanssa. Viimeistelin pari viikkoa sitten tämän Korukoplan haasteen. Tämä kimalteli omassa kaulassani oranssin puseron kera. Kerrankin muoti suosii kauniita räiskyviä värejä. Jo tässä on pitkään ollutkin haaleata, vaaleata tai murrettua, jotka usein aiheuttavat päänsärkyä vaateostoksilla.

Kis kis korukissat

Yhtenä päivänä joulun alla kaulassani pomppi punavartaloinen kissa, johon eräs rouva kovasti ihastui. Seurassani olleet kertoivat, että olen sen itse väsännyt. Kerroin, ettei kissahelmiä ollut juuri nyt varastossa, mutta tiesin, mistä kissoja löytyisi heti kohta pian, jos kukaan ei ole niitä ihan kokonaan ostanut pois. 

 Niinpä minäkin päätin yhtenä iltana hakea joulunäpertelyä varten lisää kissanpäitä. Mokomat katit olivat ihan yhtä vaikeita kuvattavia kuin elävät karvaiset kaimansakin. Ilkikurinen ilme naamallaan kiepsahtelivat aina väärään asentoon vaikka kuinka yritin asetella niitä tyynyliinan päälle kauniisti köllöttelemään.

Kas, sydämelliset enkelit halusivat myös esittelyyn ...

Enkeli lentää liihottaa...

 Innostuin taas pitkästä aikaa väsäämään enkelikoruja kun sattui kaupassa tulemaan vastaan sekä siipiä että mekkoja.

Syntymäpäivälahjaksi äidille ja jouluiloksi tyttärelle tein enkeliriipukset.

Helmipiparit

Piparirenkaat loppuivat varastosta ja mietin miten jatkan kiviteemaa, joten nappasin yhden littanan napin varastosta ja kokeilin pykälien tekoa helmillä, minkä jälkeen nappi vangittiin lankaristikon taakse. Saman kohtalon koki pieni kivihelmisiru.



Lopuksi tuuppasin Eestin matkalta kivan muotoisen kiven koteloimista soikeaan linkkiin. Mitähän sitä seuraavaksi koteloisi? Tai vaihtaisiko taas tekniikkaa?