68. Käsityömessut

Viime viikonloppuna reippailin metrolta Katajanokalle ja illalla sama reitti takaisin.
Onni suosi jälleen messusunnuntaita ja aurinko paistoi siniseltä taivaalta. Kaivelin aurinkolasit nenälle. Olinkin työmatkoilla kaivannut niitä, mutta olivat toisessa repussa. Aamuisin pakkasen raikastama aamuaurinko nousi suoraan silmille. Iltaisin se laski usein houkuttelevasti punertaen ja hyppyset jäädyttäen taivaanrantaan silmiä siristelevän kirkkaasti.

Messut olivat viimeistä kertaa Wanhan sataman makasiinissa. Rakennuksen omistaja on vaihtunut eikä omistaja jatka messutoimintaa. Syksyn messuille ei ole vielä tiedossa korvaavaa paikkaa. Toivottavasti seuraava vuokratila on edullisempi, jotta tarjonta monipuolistuisi sellaiseksi kuin se oli alkujaan. Paljon on kiinni myös messujen järjestäjästä. Viimeiset vuodet ovat supistaneet valikoimaa eikä pienillä käsityöläisillä ole varaa tuoda toimintaansa näytille kun viikonloppu jää reilusti miinuksen puolelle ja kuukauden palkka tehdystä työstä saamatta.

Tänä vuonna vanhojen tuttujen toimijoiden lisäksi mukana oli uusia kiinnostavia käsintekijöitä ja kauppoja.

Iloyarn

Vanha tuttu Titityy

Rykkeri

Forssalaista käsityötä 

Maanantiri

Valokuvat tekstiilipainatteina 

Wanhan sataman blogikirjoituksia asioista, jotka itse jo unohdin 😉

• Neuletiede

Kevätkukkia

 Keväisen pirteitä korvakoruja muovinapeista.

Pikkusydämet rippuksina tai asusteisiin koristeiksi.

Kukkanapit

Nämä punaiset napit ovat olleet pitkään hillopurkissa lähinnä sen takia, että niiden muuttaminen koruksi on ollut kehittelyn alla jo pitkään. Kerran sitten ihan vahingossa puhelimessa puhuessani tulin väänneelleeksi metallilanganpätkät sopivaan muotoon. Uusi lanka rullasta ja uusi yritys. Kun toinenkin taivuttelu onnistui yli odotusten, tein parista korvakorut. Nyt ne ovat autonkuljettajallani testattavana. 

Raidalliset nappipötköt

Mietin, mitä pitäisi tehdä lopuille napeille. Mustasta olisi saanut vielä sopivilla väreillä maustettuna ainakin rannekorun, mutta entäs muista. Kirjavat nappikoru olisi tarvinnut tasapainottamaan yksivärisiä helmiä ja varastoni on aika köyhä mustan ja valkoisen osalta. Ajattelin ensin tehdä lisää nappipötkökorvakoruja, mutta sitten satuin kokeilemaan, miltä pötköt näyttäisivät kahdella korupiikillä, joiden toisessa päässä oli valmis linkki. Tein toiseenkin päähän linkin. Nyt tarvikerasiassani on kahdeksan linkkipötköä odottamassa seuraavaa ideaa. Njaa, tulishan noista yhdet korvikstkin, mutta loput ovat ihan eri paria kaikki. Käyttääkö kukaan enää eriparisia korviksia kuten joskus kauan sitten kun itse olin nuori ja ystävieni korvissa roikkui erilaiset korut?

Vihreät nappikorut

Annoin perjantaina kahdelle nimipäiväänsä viettävälle ihmiselle vihreät nappikorut, joten tässä kummastakin kuva. Kaulakorusta olen ottanut vain palakuvan. Korut menivät nyt muualle kuin alkuperäiselle kohteelle, mutta kun rohmusin nappeja Sinellistä, niin voin tehdät uudet tilalle.Katsotaan jos muistaisin ottaa kunnon kuvan kaulakorusta. Sitä ennen pitää huomenna aloittaa toinen projekti, joka on hieman takkuillut tässä jo pidempään jos mistä syystä.

Särmikkäitä

Toissa viikonloppuna syntyi taudin loppuvaiheessa kahden aivosolun törmäyksestä koruja, joissa on käytetty pitkään laatikossa pyörineitä minikokoisia nappeja ja särmikkäitä helmiä. Mininapeista oli alunperin joku idea, joka unohtui kun en tullut kirjoittaneeksi sitä ylös. Eräällä työtoverillani kaupasta ostetun korun, jossa oli käytetty nappeja ja kristallihelmiä. Suora kopiointi ei kiinnostanut, joten annoin aivojeni ja käsieni tehdä työtä vapaasti ja tuloksena "miun maun" mukaisia kivoja arkikoruja, jotka ovat kuitenkin aivan erilaisia kuin esikuvansa. Yritin löytää kuvaa siitä, mutten onnistunut. Jos joku keksii sen jostakin, hihkaiskaa kommenttiloodaan.
Farkkutyttö sai yhdistettynä syntymä- ja ystävänpäivälahjana sarjan vaaleanpunaisen, lilan ja sinisen sävyisen setin: korva-, ranne- ja kaulakorun.

Punaisen ja mustan kirjava sarja meni toiselle ystävälleni. Alla viuhkan päällä molemmat kaula- ja rannekorut.

Itselleni jätin keltaisen, oranssin ja puanaisen kirjavan prototyypin. Tämän värisiä nappeja oli kaikkein vähiten, joten tuloksena oli kaulakoru ilman lisäyksiä.

Ja sokerina pohjalla sama vihreänä settinä. Tässä vain maistiaisia, sillä setti ei ole vielä lähtenyt käyttäjälleen. Hän ehti vaihtaa työpaikkaa ennen kuin koru valmistui, joten uusi osoite pitää kaivella jostakin esille.

Heh heh, Sinellin mininapit loppuivat kun hain niitä lisää ; )