Maailman monin poni, Polle

 Kävin kuukausittaisella kierrätyskeskuskierroksellani ja löysin muutaman kirjan lisäksi myös nuoruuteni sarjakuvaidoli Pollen ihan oman muki. Yhden sain jo kummitytöltäni joululahjaksi vähän eri teemalla, joten tämäkin lähti mukaan. 

Kirja: Eläimellinen unelma

Instagramin ja Facebookin ryhmissä eläimet puhuvat ja osallistuvat tilan hoitoon kukin omalla tavallaan. Esim. Ilona Sika on onnellinen Spa-yrittäjä. 

Kirja on muistelmateos kaupunkilaistytöstä, joka hyppää poliisin uralta tilanhoitajaksi. 

Simepäivitykset ovat hyväntuulisia ja tuottavat iloa seuraajilleen. Kaikki päivät tuskin ovat täynnä iloa, mutta arkipäivän rutiinit ja tavallusuus ovat onnea tuottavia tilan emännällä. 

Ajatuksella kotimaisia tuotteita vaikkapa lahjoiksi: Tiluksilla - verkkokauppa.

 

326. Ponin näköinen poro

Amos Rexin eli entisen linja-autoaseman ympäristöön oli poksahdellut pikkumökkejä, joissa myytiin kaiken maailman asioita syömingeistä voiteisiin ja pikkutavaroihin. Tein siksak suitsait ohimarssin. Ainoa, jonka kanssa keskustelin enemmän oli mun polvisalvan purkittaja, joka kertoi, että pinkki purkki sisältää päänsärkyvoidetta. Sen sijaan, että hieron inkiväärisalvaa niskaan ja otsan akupunktiopisteisiin, voisin kokeilla heidän uutta tuotettaan.

Tyhjän joulupukinmajan takana seisoi sarvipää, jonka yksinäisyyttään kirosi äänellä, jonka tulkitsin hirnunnaksi. Kävin juttelemassa vähän lähempänä ponille siihen asti kunnes sen oma ihminen tuli katselemaan, miksi se lakkasi kiljumasta ikävissään. Vähän matkan päässä seisoi suomenhevonen kärryineen ja isäntineen.

Leijafestivaali

Tänään niin helteinen Helsinki on kummallinen kaupunki. Koko kesän on tuullut niin, että olemme pyörineet hyrrinä pitkin katuja. Tänään olisi tarvittu hieman rivakampaa ilmavirtaa, jotta leijat olisivat lennelleet paremmin. Mutta tuuli oli tyyntynyt ja henkäisi vain silloin tällöin lempeän lämpimästi. Kiinalaiset saivat omat leijansa pitkien narujen kanssa korkealle, mutta aloittelijoilla oli turhan vaikeaa. 

Ihailin leijamestareiden näytöksessä petolintujen muotoisten leijojen kaarroksia lennätysalueella sekä syöksyjä kohti maassa olevaa kuvitteellista saalista nokka avoinna ja kynnet harallaan. Ylös korkealle siniselle taivaalle lensivät hämähäkit, mittarimadot ja korennot. 

Nuoret kiinalaiset opastivat Kaivopuistoon rientäneille lennättäjille niksejä perinteisen itse tuunatun ruutuleijan tai Finlaysonin kojusta ostetun sudenkorennon käsittelyyn. Molempiin telttoihin jonotettiin sitkeästi ja sinnikkäästi.

Lisätietoja ja leijanteko-ohjeet: Helsingin juhlaviikot: Leijafestivaali. 

Kaupungissa oli tänään lämmintä. Jouduin ostamaan lisää vettä kotimatkalla, mutta eväitä oli onneksi tarpeeksi. Istuin rantamuurilla, söin eväitä ja ihailin taivaalle kerääntyviä korentoja ja muita olentoja. Hääpari kuvautti itsensä leijojen ja meren kanssa sekä seilasi vanhalla purjepaatilla Harakan saaren edustalta Uuninsuun kautta merelle. Ohi kulkevat turistit kävellen, moottoripyörillä ja turistibusseilla pysähtyivät hetkeksi kuvaamaan Kaivopuiston kuhinaa. Moni perhe oli tullut paikalle eväskorin kanssa. 

Muksut juoksivat ympäri ruohokenttää ja leijat viipottivat perässä. Pysyivät paremmin ilmassa kun liikkuivat. Kahdella ulkomaalaisella turistipojalla oli pieni valkoinen tuunattu leija pitkällä hännällä. Se kiikkui pienenä täplänä korkealla kilpaa kiinalaisen oopperamaskeilla koristellun narun leijan kanssa. Naru oli monen värin kirjavaa ja sitä oli helppo seurata taivaalta ankkuriin, vaikka kohde siellä ylhäällä oli pieni.

  

Kaivopuistossa oli mahdollisuus ajella kärryillä tai ratsastaa ponilla. Hevoset siirtyivät lähemmäksi Kaivohuoneen ravintolaa kun lapset juoksivat leijojensa kanssa liian läheltä hevosia. Poni vähän vilkuili ympärilleen, mutta suomipolle ei korvaansa loksauttanut vaan jatkoi heinien ja nurmikon imuroimista vatsaansa. 

Ajattelin levähtää hieman ja mennä ratikalla Kamppiin Narinkkatorin Käsityökorttelia katsomaan ja jutustelemaan lamppuhelmimestari Piaeliinan kanssa. Eipä raitiovaunut kulkeneetkaan normaalisti. Vartin odotettuani lähdin kävelemään pitkin Venäjän Federaation Suurlähetystön massiivista aitaa pitkin länttä kohti. Vasta Bulevardin kohdalla meni ensimmäinen raitiovaunu ohitseni. Kotona uutisia katsoessani sain tietää, että Hakaniemessä oli osoitettu mieltä ja siksi ratikat olivat hieman aikatauluista sekaisin. En enää halunnut ajella kiskokiemuroita vaan talsin suoraan ja lyhintä tietä Kamppiin syömään eväitäni. Sitten jaksoikin taas katsella käsitöitä. 

41. Finnderby

Lähdin kakara aikojeni kamun kanssa Ypäjälle ja jännäsimme säätä. Juuri kun pääsimme Ypäjän hevosopiston maisemiin, taivas aukeni ja vallutti sadekuuron niskaamme. Vartin verran vaelsmme sadeasusteet päällä, mutta pian aurinko paisteli pilvien lomasta. Ohjelmanumeroina oli sekä koulu- että esteratsastusta. Pikkukameran otin mukaani ja sillä onnistuinkin saamaan jokusen hyvän kuvan, vaikka vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti. Kotiin päin mennessä sää selkeni. Toisaalta oli ihan hyvä sekä eläimille että ihmisille, ettei keli ollut kovin helteinen.

ELMA13

 Talouden alamäki näkyi tämän vuoden messuilla. Harrastelijoiden ja käsitöiden osalta anti jäi aika vaisuksi. Moni tuttu kauppias puuttui tarjonnasta kokonaan. Käsityön pinta-ala oli kutistunut melko pienelle alueelle.

 Marttoihin voi aina luottaa. Vanhoista kirjoista, lehdistä tai nuoteista saa upeita enkeleitä.Lakikirjasta saisi aikaiseksi aika monta ; )

 Autojen historiaa oli näytillä mukava määrä - vanhoja klassikoita ja nykyajan muotoilua linja-autoista matkailuautoihin ja kaksipyöräisiin.

 Rouva Pinkki eli Elvarin korujen luoja sattui samaan aikaan kahville kanssani. Pitihän se ikuistaa talteen. Hän puhuttelee minua omalla nimelläni ... eihän se tietysti ole vaikeaa kun inhokkivärini sattuu olemaan pinkki ;)

 Eläimiä tuntui olevan saman verran kuin ennenkin, mutta melkein jokaisella otuksella oli mat kilpailunsa.

 Hoitajat rapsuttelivat hoidokkejaan. Lehmät tuntuivat ottavan hälinän kaikkein rauhallisimmin. 

 Kaikki lapset ja lapsenmieliset saivat kokeilla, miltä tuntuu kun käyränokkainen lintuu istuu käsivarrella. Moni hento käsivarsi tarvitsi lisätukea, sillä linnun piteleminen "orrella" oli melkoisen raskas tehtävä. 

Rescue rekut tottelevaisuuskokeessa erilaisten ihmisten ohjattavana. 

ELMA12 syksy

ELMA12 maaseutumessujen kuva-antia. ELMAsa ihaillaan perinteisesti eläimiä, lemmikkejä, metsätekniikkaa, maatalousalan koulutusta, yritystoimintaa ja kädentaitoja sekä sivutuotteena VM Motorsprot show ja Outletexpo, jonne en ehtinyt ollenkaan. Vaan jos siellä on ollut samaa tavaraa kuin viime keväänä niin tuskin siitä suurtakaan vahinkoa syntyi.  

 Juomatölkeistä syntyy näin upieta eläimiä, jos osaa niksit ja konstit. Vanhemmilla oli pitelemistä, ettei jälkikasvu aloittanut muinaisjäänne leikkejä. Samalla ständillä oli upeita metallilanka-siemenhelmitöitä.

 Hattukauppias jaksaa joka vuosi yllättää.

 Taika-baarin graffittiseinä ja taiteilija työnsä ääressä.

 Hyrian lypsyhetki maatalouseläinten puolella.

 Varttia ennen sulkemisaikaa, alkoi metsämiesten joulukuusen kaato.

 Sielukkaat silmät ja tuppilokorvat esiintyivät kameralle ripsiään räpsytellen. Kun kovaan ääneen mylvivä mies tuli aidalle, hänelle käännettiin peffa ja korvat kääntyivät niskaan.

 Muitakin kuvauksesta kiinnostuneita on paikalla. Kuvauksen kohteena ovat kerittävät lampaat. Ruskea lammas makasi tyynen rauhallisena paikoillaan kun painava turkki lähti, mutta valkoinen taisteli vastaan kunnes sai polven kaualleen.
.

 Toisella puolella aitausta seisoivat villavat ja toisella villattomat lampaat.

Harmi ettei kuvaan saa ääntä. Tämä karvakorva vastasi jutusteluuni hörisemällä. Oli harmissaan kun siirryin katselemaan amerikkalaisia minponeja, jotka söivät iltaruokaansa ihalijoista välittämättä.

 Neulegraffittipalttoo on kudottu talkoilla puulehmän lämmikkeeksi. Moni lapsi kävi ammun vieressä kuvattavana. Lehmän vastapäätä olivat messujen kestosuosikit eli eläväiset pikkupossut.

 Käheä ääninen kanarodun edustaja: Kukko kiekuu!  

Mehiläisvahakynttilän teko-oppia, 2 € / kpl. 
Hyvältä tuoksuivat minunkin nenääni, mutten silti osallistunut oppitunnille muuten kuin kuvaamalla.

 Loppuunmyyty!

 Metsäoppilaitoskoulun askartelupajan mallipeikko.

 

Pohjalainen isäntä toivotti vieraat tervetulleiksi messuille.

Hevosten päivä

Autonomian ajan festivaaleissa Senaatintorilla juhlittiin hevosta, jota ilman Helsinkiä ei olisi rakennettu. 

 

Näyttelijä Ville Virtanen ratsasti Senaatintorilta Hietalahdentorille ja takaisin kenraalikuvernöörin adjutantin Anton Cronstedtin hahmossa renkinsä Svenin (Martti Kantolan) omistamalla oriilla Silvolan Hemminki. Mukaansa he saivat koko katrillikulkueen. Senaatintorilla hän juonsi tapahtuman ja toimi autonomian ajan hevoshuutokaupan meklarina.

 

Autottoman päivän kaksi eri aikakauden joukkoliikennevälinettä. Hevoset ovat alunperin vetäneet raitiovaunuja ennen sähkövoimaan siirtymistä. Yleisö pääsi kärryajelulle useammalla eri valjakolla Senaatintorin ympäri (3e) ja Hietalahden torille (10 e).

 Huutokaupassa myydyn hevosen häntä sidottiin solmuun merkiksi omistajan vaihdoksesta. Huutajat olivat hetken ajan onnellisia hevosen omistajia ja kävivät rapsuttelemassa hevosiaan huutokaupan päätyttyä.

Mikäs sen parempi paikka harjoitella tuleviin orinäyttelyihin kuin Senaatintori, jossa vilskettä piisasi. Pienellä viilauksella takajalat saatiin ojennukseen.

Valjastusnäytöksessä emäntä valjasti hevosen ja ajoi näytekierroksen 12 -vuotiaalla ruunalla, jolla ei käytetä metsätöissä kuolaimia. Herkkäsuinen hevonen toimii paremmin ilman suurautaa.

Eräs katsoja oli kuivatellut leipää ja kysyi lupaa antaa sitä hevoselle, joka päätti emännän puolesta, että kyllä hän mielellään pureskelisi välipalaa ja kerjäsi tosi nätisi lisää. Tämä hevonen, jota käytettiin valjastusnäytöksessä, nautti silittelijöistä ja oli yksi torin suosikkeja. Minäkin pääsin silittämään hevosta pitkästä aikaa : )



Aamun pilvet katosivat ja päivä oli aurinkoisen lämmin. Mukana tapahtumassa Suomenratsut, joiden sivulta linkit kuviin ja uutisiin.

Ei se niin mennyt

Pepunlämmittimen alktaival ja Hevoskuiskaaja. Uuden vuoden aikaan tuli Hevoskuiskaaja leffa televisiosta. Kaiken aikaa sitä katsellessani muistelin kirjan tarinankulkua ja päätin, että jos en löydä sitä omasta hyllystäni, kaivelen sen esiin vaikka kiven kolosta ja luen uudelleen. Kaivuutyöhön ei tarvinnut lähteä, sillä kirja löytyi hyllystä. Robert Redfordin leffa on ihan ok, mutta siitä huolimatta kirjan lukeneena juonen oikaisut häiritsivät, vaikka ymmärränkin, ettei kaikkea voi millään aina toteuttaa annetun aikamäärän puitteissa.

Carramba, mikä samba!

Viime lauantaina olin seuraamassa ja valokuvaamassa Helsingin Samba karnevaalia. Onneksi sain VIP katsomon varjoon liput, muuten olisihin tikahtunut ja läkähtynyt märäksi läntiksi. Tuskin olisi tullut montaakaan kuvaa sillä ihmisiä oli Espalla ihan tuhottoman paljon. Korvat soivat vielä illallakin, sen verran kovaa ämyrit kaikuivat. Lippuihin olisi kuulunut vielä iltaesityskin, mutta en jaksanut mennä enää sinne. Kälpin kotiin päivänokosille.

 Liisa Ihmemaassa -teema 

Espan puistossa oli pikkuväelle talutusratsastuskierros. Vahinko, että hepat olivat minikokoa, ehkä minäkin olisin muuten kivunnut satulaan ottamaan tuntumaa vanhaan harrastukseeni ;)
 

Nätti humma

Sain työtoveriltani näin kauniin heppakortin. Kortin takana mainostettiin näyttelyä: Salla Tykkä 20.10.-7.11.2010 Galleria Sculptor (Eteläranta 12, 00130 Helsinki), ti-pe 11-17, la 12-16, su 12-16. Kutsussa maininta lyhytelokuvan esityksestä.

Lasten suusta

Kaikki tämän postauksen korut ovat korvaroikottimia. Sana on ystäväni muksulta, joka ei muistanut korvakorun oikeaa nimitystä kun hän kohteliaasti tiedusteli, miksi minä en käytä koruja korvissani, vaikka kaikki muut naispuoliset ihmiset sellaisia tapasivat pitää. Kaikki muut sukupuoleeni liittyvät symbolit tuli muuten täytettyä, paitsi paljaat korvani. Se oli sitä aikaa kun hummailun vuoksi en käyttänyt juuri ollenkaan koruja.

Tässä parit puupiparit, jotka matkasivat joululahjoiksi. Alla vuodenaikaan tehdyt joulukuuset.

Eilen harjoitellessani korttelipihan pallokentällä, jossa kukaan muu ei ole viikkoon liikkunut kattavan lumipatjan vuoksi, aiheutin eri ikäisille lapsille aivorattaiden raksutusta. Ensimmäisessä ryhmässä liikkui alle 10 vuotiaita pulkkailijoita: "Kato, toi täti tekee taikvondoa!" Takaisin tullessa he hihitellen uskaltautuivat kysymään, mitä teen ja miksi teen sitä lumihangessa enkä kotona. Varttia myöhemmin kotiinpäin taapersi palosammuttimen kokoinen tyttönen, jonka puheeseen jouduin pyytämään tulkkausta äidiltä: "Äiti, täti tanssii ilman luistimia!" Kävi ilmi, että äidin kanssa oli katseltu taitoluistelua ahkerasti. Kummankin ryhmän estottomimmat jäsenet liittyivät seuraani keinumaan ja käsiä heiluttelemaan.

Viimeiseksi joulunpunaisia roikottomia kuljettajani toiveväreissä. Ennen joulua minulta kysyttiin, mistä löytyy kuvia vapaista koruista. Hmmm, ei niitä yleensä jää kun teen niitä kohdennetusti lahjoiksi. Joskus pidän niitä itse jonkun aikaa ja kyllästymisen jälkeen puran ne uudelleen koottavaksi. Yritän pitää asian mielessäni jos laarin pohjalle jostain syystä jää korjuja.