Syntymäpäivän aattona havahduin etten tiedä, millä sävyllä tehdään vuosikertakoru. Kyselyyn tuli vastaus kikertävän hymiön kera. Vastaaja tiesi, että kummatäti suurin piirtein pyörtyy kauhusta. Muistelin jonkun boksin pohjalla lojuvan mustavalkopilkullisia lamppuhelmiä. Samasta pussista löytyivät nuo läpinäkyvät valkoraidallisetkin. Sävytys ja kontrasti aiheuttivatkin päänvaivaa kunnes käsi osui noihin harmaan ja läpikuultavan sävyisiin kasimillisten pussiin. Pienellä pyörittelyllä hyvä rytmi löytyi ja kammoväreistä syntyi tasapainoinen kaulakoru.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti