247. Aavesumu

Aamu valkeni auringonpaisteisen. Taivas oli huikaisevan sininen kun kävelin metroasemalta töihin. Lounasaikaan taivas vetäytyi pilveen ja syömisen aikana maailma kietoutuu valkoiseen harson, jonka liehukkeet liukuivat katua alas peittäen kadun toisella puolella olevan rakennustyömaan joksikin aikaa. Työkaveri kertoi, että sumussa kulkeminen tuntui sateelta, vaikkei sitä varsinaisesti ollutkaan. Maa ei kastunut.

Iltapäivällä aurinko paistoi jälleen lämpimästi. Kävelin kauppaan ilman takkia.

Entinen minigolfrata kasvaa heinikkoa ja pusikkoa. Siellä täällä kasvaa kesäkukkia, jotka karkasivat viime kesän kasvimailta. Pientareella savessa ja hiekassa kasvaa auringonkukkia lyhyissä tukevissa tai superminikokoisina hentoisissa jaloissa. Kuivan kesän vuoksi itäminen alkoi vasta sateen ropistessa alueen kosteaksi. Taimia on varmaan satoja. Täytyy käydä seuraamassa niiden etenemistä viikon lämpöaallon aikana.