Puolen päivän hujakoilla alkoi vasemman käden pikkusormea särkeä. Ihmettelin tovin kun yleensä säätä ennustaa oikea ranteeni. Ehkä sen tuntosarvet ovat surkastuneet kun se oli vaiti. Ei mennyt kauan kun aurinko vetäisi verhot eteensä. Vilkaisin kahden jälkeen ulos ja Herttoniemen harjun päällä pilvistä levisi harso, joka yleensä tarkoittaa sadekuuroja. Työkamu kertoi, että ulkona satoi sumumaisesti. Ihan kuin joku levittäisi jättimäisellä spraypullolla vettä kukille. Kun tietsikka kaatui puoli viiden jälkeen, en sitä enää avannut vaan lähdin kotiin. Ulkona satoi lyhyt vesikuuro. En ehtinyt edes kastua. Luonto kaipaisi vähän enemmän. Voisi sataa vaikka öisin.
Taisi olla kylmin päivä kuukauteen. Kymmenen astetta näytti parvekkeen mittari. Tuntui oudolta kaivaa takki päälle aamulla. Hanskat olisi oleet ihan kiva juttu, mutta en ehtinyt niitä mietiskellä kun puhelinpäivystys odotti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti