Söin lauantaina välipalavoileipäni Tennarin toisessa kerroksessa olevassa Steam coffee kahvilassa kun elokuvan alkuun jäi reilu puoli tuntia aikaa. Ylenmääräisen kahvintissuttelun sijaan tilasin vihreää hedelmäteetä, jota sainkin pannullisen eli noin neljän kupillisen verran. Ehdin lipittää sen kokonaan ennen leffan alkua. Huomioni kiinnitti kannu, josta oli hyvä kaataa neste kuppiin. Nokka ja kahva oli asemoitu pyöreälle kaarelle siten, että ne olivat hieman oikeakätisen kaatajan puolella, jolloin kaatokulma oli ergonomisesti loistava.
Olen juonut täällä pääasiallisesti teetä, mutta silloin tällöin myös kahvia. Molemmat ovat hintansa arvoisia, vaikka ovatkin erikoistuotteita ja hinnat sen mukaisia. Syöminen kohdallani on vähäisempää, sillä suurin osa makeasta tai suolaisesta
purtavasta sisältää lähes aina jotain ainesosaa, jota en voi nautiskella.Vain kerran olen Helsingissä törmännyt tilanteeseen, jossa omat eväät on tultu kieltämään. Pyysin tarjoilijaa tuomaan minulle jotain, joka ei sisällä X, Y, Z, Å, Ä ja Ö ainesosia, mutta muuten saa sitten olla mitä vaan. Ensi reaktio oli sellainen, että silmät räpsähti pari kertaa. Kyökin puolella meni vartti, jonka aikana söin eväsleipäni loppuun tilatun kahvin kera. Tarjoilija saapui ilmoittamaan, ettei ole mitään tarjottavaa kun lähes kaikki tuodaan puolivalmiina tuotteina ja että voin jatkaa omien eväiden syömistä.
Siis kahviloille tiedoksi, että jos suinkin löytyy jotain syötävää, niin toki minä teen tilauksen niin kuin muutkin, mutta olkaa tarkkoina merkintöjen kanssa. Jos joku tuote tehdään ilman maidon ainesosia, merkitkää tuote maidottomaksi laktoosittoman sijaan. Minä kun hylkään myös laktoosittoman puperrettavien ruokien listalta. Laktoositon ja maidoton eivät ole samaa tarkoittavia sanoja. Lomalla saatan kerran pari lipsua laktoosittomien puolelle riippuen loman pituudesta, mutta muuten olen ehdottoman mahdoton ja maidoton.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti