Tältä näyttää uudet keinojuuret eli hammasimplantit, jotka korvaavat omat kakkoseni yläleuasta. Rodultaan ne ovat ruotsalaiset Astrat. Niitä kehuttiin pieniksi, sieviksi ja näppäriksi. Hinnasta ei puhuttu mitään. Epäilemättä hintakin on näppärä. Viikon verran näytän majavalta kun edessä on kaksi talttahammasta ja sitten symmetrisesti kummallakin puolella aukko, jonka jälkeen luuaines jatkuu normaaleina kakkuhakkuina.
Aina näitä operaatioita vähän jännää, vaikka asioihin perehtynyt ystäväni kertoi homman olevan simppelimpi kuin hampaan vetäminen suusta. Eniten inhoan lista ei muuttunut tälläkään kertaa vaan olen edelleen sitä mieltä, että puudutuspiikkien työntäminen ikeneen on karseinta, mitä olen kokenut. Sen jälkeen ei voinnut muuta kuin odottaa. Suu aukeni ihan itsestään, vaikka kuinka yritti pitää suun rentona kiinni. Ruuvien asentaminen tuntui lähinnä samalta kuin normaali poraaminen hampaaseen. Sitten langalla tilkut yhteen, sideharsotaitos hampaiden väliin purtavaksi. Viimeisenä toimenpiteenä ylähuuli rullattiin alas normaaliin asentoon. Antibioottia, kipulääkettä ja huuhtelunesteitä reseptit sekä suulliset että kirjalliset ohjeet jälkihoitoon. Puolen tunnin istunto.
Ystäväni noukki minut tihkusateesta ja heitti apteekin kautta kotiin. Onneksi hän on tottunut tulkkaamaan hammasummikkoja, joten hilpeästi hän kyseli sen seitsemän sataa sivukysymystä. Kotona olen viestittänyt lähinnä kirjallisesti, koska puhuminen on yhtä mongerrusta tosin muutama rohkea on yrittänyt saada sideharsorepliikeistäni selvää. Nauraminen sattuu ja hymykin on varsin kankea. Kohta on taas aika istua puoli tuntia pakastemansikat sidottuna nenän alle. Tyrehdyttää kuulemma kipua ja turvotusta sekä estää pahimmat mustelmat. Jahka puudutus katoaa niin nähdään onko nenäni vedetty tikkien kanssa vinoon.
Saas nähdä minkälainen päivä huomenna odottaa. Virallista sairaslomaa tästä ei saa kuin tekopäivän. Oma aikani oli iltapäivällä, joten ei mitään sairaslomaa. Juttelin esinaiseni kanssa itselleni etukäteen, että voin olla huomenna poissa, jos tuntuu siltä, että jomottaa ihan liikaa tai yölllä ei ole saanut nukutuksi. Puhelinpalvelusta sanoin itseni irti ja siirsin kroppani arkistohommiin. Asiakkaalle voi nyökätä, pudistaa päätään tai kohauttaa olkapäitään ja tarvittaessa vääntäytyä kysymysmerkin muotoon. Eiköhän se siitä.
IIK en kyllä häluaisi tuallaista suuhuni!
VastaaPoistaHeh, vaihtoehtona on näyttää majavalta loppuelämän ajan. Syöminenkin on yllättävän hankalaa kun etuhampaat puuttuvat. Sitä on nyt vuoden verran harjoiteltu. Sillat eivät ole yhtä kestävät. Arvaa montako korua olen koonnut uudelleen kun vaijerin pää lipsahtaa suusta kun muovista puuttuu tunto ... olen oppinut teippaamaan päät kiinni, ettei lipsu.
VastaaPoista