Nämä näppärät ranteenlämmittimet nappasin mukaani messukeskuksesta. Kaipasin eilen jotain vastaavaa kun muinoin murtunut ranteeni ilmoitteli kelin muutoksesta äkäisesti. Alle voi laittaa lapaset niin ei nakkisormet tipu talven pakkasissa matkalle. Valintani oli tietysti lempivärini punainen.
Ennen vanhaan halot pinottiin mottiin. Nykyään ne niputetaan, tosin näistä pinoista ei tule kuutiota vaan lieriö. Sulavat linjat on muotia myös modernissa metsätaloudessa.
Tämä otus taisi olla alpakka. Leuat jauhoivat kahdeksikkoa, ei tule rasitusvammoja...
Tämä lehmä oli kaikista paikalla olleista eläimista suosikkini. Kaunis karvoitus, sisäsiisti, vaatimaton, rauhallinen ja vähäruokainen. Taas hurahti reilu neljä tuntia messukeskusta kierrellessä. Muutamia tuttujakin tuli vastaan. Pohdin perjantaina, että pitääkö väsätä helmeilevä pinssi rusinapurkin pahvista, mutta kotoa ei löytynyt rusinalaatikkoa, joten suunnitelma jäi seuraavaan kertaan ;) 
Hienot ranteenlämmitäjät olet löytänyt ja sopivan värisetkin.
VastaaPoista