Keskiviikkona aaamupäivällä ihmettelin kun sormet ja varpaat olivat jääkylmät. Loppupäivästä podin lievää päänsärkyä ... semmoista vähäistä jyskytystä, joka vaimeni aina auringolta suojautuessa. Ensimmäisen sarjan jälkeen alkoivat kitistä polvet (molemmat!) ja toisen jälkeen lihakset ryhtyivät sekakuoron epävireisiksi jäseniksi. Istahdin tuolille ja meinasin nukahtaa. Iltapalan jälkeen nukuinkin kellon ympäri.
Torstaina olin pirteä kuin peipponen koko päivän, mutta ääneni lakkoili minuutin ajan. Iltasella olin ystäväni luona hernekeitolla parantamassa maailmaa. Aloin ilman mitään syytä aivastella. Toivottavasti en siirtänyt oireitani ystävääni, sillä hänellä oli perjantai-iltana täsmälleen samat oireet kuin minulla keskiviikkona.
Perjantaina tunsin oloni niin hyväksi, että menin tunnille. Nukuin hyvin ja ponkaisin lauantaina aamupuurolle ennen yhdeksää. Tärkeimmät peurselintarvikkeeni (puuro, mehukeitto, banaanit ja leipä) olivat lopussa, joten pahimman tuiskun jälkeen kävelin kauppaan niitä noutamaan.
Samalla kaavalla tänäänkin, mutta yskähtelin muutaman kerran ja nokka tuntuu tukkoiselta. Ei kuitenkaan mitään sellaista, joista yleensä nuhaisena kärsin, jolloin kaikki aistit ovat tukossa: ei hasita, maista, näe eikä kuule mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti