Tänään junamatkaani ilahdutti pieni valkoinen lystikkään näköinen koira. Vinkeiksi sen ilmeen tekivät korvat. Toinen seisoi pystyssä ja haroi ääniä tehokkaasti, toinen korvanpää oli lurpallaan. Sen nenänpää vipatti jatkuvasti haistellen vaunumme tuoksuja. Joku söi eväitään ja kieltämättä ne tuoksuivan minunkin nenääni herkullisesti. Silmät kirkkaina se tarkkaili maailmaa ja pää kääntyi äänen suuntaan. Jokainen ohi menevät hiha oli nuuskutettava ja jokainen ilme tarkistettava. Vaunussa oli sen lisäksi kaksi muuta koiraa ja kissa. Emäntä nosti sen syliinsä rauhoittumaan, mutta sieltähän oli erinomainen näköala ikkunasta ulos ja tarkkailu jatkui, vaikkei muita eläimellisiä matkustajia nähnytkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti