Piri pintaan

Hupsista, ei meinannut kupin reunat riittää. Kahvi oli vähän laihaa kun puhelimessa puhuessa ei tullut katsottua, minkä verran vettä pannuun tuli laitettua ja minkä verran jäi kahvikannuun. Piti nakata loput kukkasille, mutta unohdin tarkistaa kahvinkeiton prosessin lopetettuani puhelun. 
 

Lämpimäisiä

Tänään oli toistaiseksi viimeinen virallinen työpäivä ja työseikkailu Puistolassa. Sain mukaani lämpimäisiä: mainetekomukin, jossa ihailemani lasityöt ikuistettuna, Tainan tekemän huivin, joka sopii pontsoni väreihin ja ruskean salaperäisen pussin. 

Unohdin ostaa kaupasta kahvia tänään ja taisin jossain mutkassa sanoa, että jäätymisenestoaineen pullo ei ollutkaan pohjaton. Molempia ja monen sortin teetä löytyi pussukasta. 

Lupasin poiketa kylään katsomaan tiikerinpää seinämaalausta, jonka haluan nähdä valmiina, viimeistään silloin kun alati kuvaamani koivikko viheriöi, ellei minua muuten tarvita jo aikaisemmin. Tulee varmasti ikävä heitä kaikkia. Kiitos oppimestarille tuhannen ja yhden kysymyksen vastaamiseen.

Pesti jatkuu Pukinmäellä ja siellä, missä muuten on tarvetta.

237. Nurinkurinpäivä

Tänään kaikki mennyt nurinkurisesti heräämisestä alkaen....

• Aamu8 vuoro ja heräsin vasta 7.37. Aamutoimissa kurvit suoriksi ja hirnu pomppu vaatteisiin. 
• Vimmaisella kiiruulla säikytimme toisemme, rusakko ja minä. 
• Ehdin töihin 8.11 ja taistelin läppärin auki normi kahden minuutin sijasta 7 minuuttia. 
• Keskiviikon aamulistan sain valmiiksi taistelulla kelloa vastaan. 
• Väsynyt jo tässä vaiheessa. Onneksi työkaveri 💜 auttoi päivän virhelistan kanssa. 
• Haettu kahvi viileni kaunistavaksi kuravedeksi. Kahviautomaatti rikki. 
• Kummallisia kysymyksiä. 
• Kotona kaadoin puuron päälleni ja sotkin "laastarin" siihen samaan sotkuun. Pesu ja uusi puhdas sidos. 
• Ehdin puistoon kun "Laula" oli jo poistunut. 
• Puiston vieressä siirtolapuutarhapalsta ja ihania kasvustoja kuvattavaksi. 
• Känny hyytyi kesken kuvaamisen ja pokkarista loppui akku kesken mielenkiintoisten pilvimuhkuroiden kuvaamisen. Pilvilautat kehittyivät lännestä idän suuntaan väriä vaihdellen ilta-auringossa. 
• Mitähän vielä? Ihan varmasti niin HIRVEE päivä, että jotain stipluja sieltä ui vielä vastaan. On ihan semmottis tunne, että jotain unohtui....

Keskiviikon viimeinen kuva...

205. Unitauti?

Olen nukkunut viikonloppuna äärettömän pitkät unet 

ja vielä pitkät päiväunet päälle.

Liekö puuduttava dekkari vaiko muuten helleväsy?

Kotona en ole kahvia juonut viikkoon. 

Ei näin kuumalla jaksa. 

Siksi annoin keittimelle sitruunahappohoidon. 

Huomenna TAAS aamuvuoroon ja viileässä toimistossa voi aloittaa päivän kaffeella.

121. Kukkaruukut

Portinpielet toivottavat tervetulleeksi pirteän punaiset vanhat kahvipannut.

Hyvinkää, Sahamäki

117. Teekannu

Söin lauantaina välipalavoileipäni Tennarin toisessa kerroksessa olevassa Steam coffee kahvilassa kun elokuvan alkuun jäi reilu puoli tuntia aikaa. Ylenmääräisen kahvintissuttelun sijaan tilasin vihreää hedelmäteetä, jota sainkin pannullisen eli noin neljän kupillisen verran. Ehdin lipittää sen kokonaan ennen leffan alkua. Huomioni kiinnitti kannu, josta oli hyvä kaataa neste kuppiin. Nokka ja kahva oli asemoitu pyöreälle kaarelle siten, että ne olivat hieman oikeakätisen kaatajan puolella, jolloin kaatokulma oli ergonomisesti loistava. 

Olen juonut täällä pääasiallisesti teetä, mutta silloin tällöin myös kahvia. Molemmat ovat hintansa arvoisia, vaikka ovatkin erikoistuotteita ja hinnat sen mukaisia. Syöminen kohdallani on vähäisempää, sillä suurin osa makeasta tai suolaisesta

purtavasta sisältää lähes aina jotain ainesosaa, jota en voi nautiskella.

Vain kerran olen Helsingissä törmännyt tilanteeseen, jossa omat eväät on tultu kieltämään. Pyysin tarjoilijaa tuomaan minulle jotain, joka ei sisällä X, Y, Z, Å, Ä ja Ö ainesosia, mutta muuten saa sitten olla mitä vaan. Ensi reaktio oli sellainen, että silmät räpsähti pari kertaa. Kyökin puolella meni vartti, jonka aikana söin eväsleipäni loppuun tilatun kahvin kera. Tarjoilija saapui ilmoittamaan, ettei ole mitään tarjottavaa kun lähes kaikki tuodaan puolivalmiina tuotteina ja että voin jatkaa omien eväiden syömistä.

Siis kahviloille tiedoksi, että jos suinkin löytyy jotain syötävää, niin toki minä teen tilauksen niin kuin muutkin, mutta olkaa tarkkoina merkintöjen kanssa. Jos joku tuote tehdään ilman maidon ainesosia, merkitkää tuote maidottomaksi laktoosittoman sijaan. Minä kun hylkään myös laktoosittoman puperrettavien ruokien listalta. Laktoositon ja maidoton eivät ole samaa tarkoittavia sanoja. Lomalla saatan kerran pari lipsua laktoosittomien puolelle riippuen loman pituudesta, mutta muuten olen ehdottoman mahdoton ja maidoton.

76. Omakuva

Omakuva

Minäkuva

Selfie

9 kuvaa minusta

61. Tauon paikka

Aamutee,

Lounas,

Päiväkahvit,

Iltapala

Ennen treeniä

Tai

Käsityökerhon tapaaminen jutustellen

Ja tänään oli klo 17.00 alkaen karaokea. 

Karkasin ennen äänen avauksen aloittamista. 

Suljin puhelinlinjan tasan 16.00 ja painelin pihalle. 

Tarjolla oli maidollista naposteltavaa ja sokerillista juotavaa. 

Puhelin on kilkatellut tunnin verran ääninäytteiden vuoksi. 

Kohta akku on taas loppu. 

30. Luulosairas

Eilen oli oli ohjelmassa Molierin Luulosairasta Kansallisteatterissa. Ajattelin käydä katsomassa, naurattaako se yhtä paljon kuin 25-30 vuotta sitten. Ei naurattanut, mutta hyrähtelin silti aika ajoin. Viimeksi nauroin niin, että naurulihakset olivat kipeät monta päivää. 

Lukemani arvostelut jakautuivat kahtia, toiset ylistivät ja toiset arvostelivat melko rankasti. Ei tämäkään versio huono ollut, mutta ehkä riemastuttavat kokemukset nuorempana katsojana poikkesivat iäkkäämmän kulttuuriahmatin odotuksista. Näyttelijät olivat omalla tavallaan luonneet hykerrytäviä hahmoja.

Meillä on Suomessa hienoja ammattitaitoisia näyttelijöitä, jotka tarvittaessa pomppaavat paikkaamaan sairastuneen näyttelijän roolin lähes kylmiltään. Plari kädessään (ihan kuin vuorosanavihko olisi kuilunut osana näytelmään) Maria Kuusiluoma näytteli äitipuolen roolin häkeltymättä ja vauhdikkaasti. Hyvin paikattu! 

Kiertelin väliajalla ihailemassa teatteria. Kaunis rakennus on taideteos itsekin sekä ulkoa että sisältä täynnä rakennusajankohtansa yksityiskohtia. Seinät on tapetoitu maalauksella näyttelijöistä ja muilla kulttuurivaikuttajilla (Mäntsälän Marttojen kulttuuriretki Kansallisteatteriin sisältää kuvia ja kertomuksia tekijöineen). 

Kahvilla ja välipalalla muistelin ennen vanhaan tarjoilupöytien notkuneen leivonnaisia. Nyt niitä ei ollut kuin jokunen kappale per namupala. Enemmän oli jonoa kuoharitiskille kuin kahville. Koska tarjottava oli maito-sokeri painotteista, join kahvin ja söin oman leivän, jonka kaivelin repusta.

Ja kuten teatterissa yleensä, siellä törmää vähintään yhteen entisen elämän asiakkaaseen - niin nytkin.

13. Joulukahvi

Pentikin joulukahvi tuoksuu ja maistuu hyvältä. Ennen vanhaan sitä sai myös joulun jälkeen, mutta nykyisin se on niin suosittua, että hyvä jos erä riittää jouluun asti.

Ostin ensimmäisen maistiaisen eräänä tammikuun viikonloppuna kun vierailin Hyvinkäällä huoltotehtävissä ja Pentikillä oli jouluale.  Nykyisin käyn heti joulukuussa hakemassa pari pakettia. Toisen lisään kahvin joukkoon heti ja toisen vähän myöhemmin. Käyttöaika pitenee kun sekoittaa puolen kilon paketin joukkoon.

Toinen suosikkini on Robert Pauling Cafe Orental Cardemom, jota myöskin jatkan 'mauttomalla' kahvilla. Kardemumman ja kahvin tuoksu ja maku ovat hyviä toisiaan täydentäen. 

Kardemummakahvia voi tehdä itsekin lisäämällä tavallisen
kahvin joukkoon putken kardemummaa. Kutsun sitä laiskan emännän pullakahviksi.

(Tekstin muotoilu temppuilee, huoh.)

Hermannin näkkäri

 

Luontoäiti otti turhan vakavasti kun tein talvilomailmoitukseni. Sää on ollut ikein vaihteleva, mutta pääasiassa talvinen, kylmä, tuulinen, vetinen ja luminen. Illat yleensä kauniita auringonlaskuineen, mutta muuten, huoh!

 

 

Sain kaupassa maistiaisia ja tykkäsin, joten näitä olen iltakahvin kanssa jälkiruoaksi napostellut.

Kulttuuripläjäys

 

Viime vuoden viimeinen lomapäivä tungettu muiden lomien joukkoon siten, että muille siitä koituisi mahdollisimman vähän harmia. Sellaisia päiviä on viikossa kaksi, tiistai ja perjantai, joka viikonlopun jatkeena karsiutuu yleensä pois ja niin tälläkin kertaa.

 

 

Ensimmäinen kohde Ateneum: Suomalaiset mestarit, Tuulikki Pietilä ja Valo muuttaa kaiken -Tuomo Sepon kokoelma. Aina jaksan ihastella entisajan taiteilijoita, jotka ikuistavat ympäristöään valokuvan tarkasti ja kuvanveistäjistä, jotka kuorivat taidokkaasti patsaat massan alta.

 

 

Seuraava kohde oli minulle uusi, vaikka olen tiennyt sen olemassaolosta jo kauan. Sinne kannattaa mennä etenkin jos kukkaro on tyhjä. Museo on Helsingin Sanomain säätiön ylläpitämä eikä peri pääsymaksua. Silti siellä on vakiintuneen painotekniikan historian esittelyn lisäksi myös vaihtuvaa aineistoa. Ihastelin Päivälehden museossa vanhaa latomistekniikkaa, jonka käytöstä ei ole kovinkaan kauan aikaa ja miten taidokkaasti uutta tekniikkaa on käytetty esittelemään uutisten levittämistä ja sen historiaa. Uskoisin nuoremmankin sukupolven kiinnostuvan historiasta, joka pyörteilee ympärillämme yhä kiihtyvällä tahdilla. Huom! Päivän lehdet voi lukea kirjastossa ilmaiseksi.

 

 

 

Matkalla ihastelin kaupungin arkkitehtuuria, joka pilkahtelee uuden laatikkorakentamisen välissä. Tässä kuvassa laatikon paras puoli on taivasta heijastavat ikkunat.

 

 

Taideteollinen eli Design museo esitteli suomalaista suunnittelua sadan vuoden ajalta. Mukaan mahtui tulevien suunnittelijoiden utopiaa, joista hyvin pieni osa on tuotannollisesti käyttökelpoista. Kuvassa historiaa ja lapsuudesta tuttua Marimekon kangasta.

 

 

Pikamarssi toiselle puolelle Helsingin niemeä ja reilun vartin kierros

Sinebrychoffin taidemuseoon ja hollantilaisiin siveltimen vetoihin.

 

Eräänlainen kulttuurikäynti on vierailu Ekbergin kahvilassa. Siellä tuntee ajan ja tapahtumien liihottelevan ilmassa. Se on myös paikka, josta minäkin löydän yleensä jotain syötävää, vaikka onkin erikoistunut makeisiin taideteoksiin.

Kahviko piriste???

Miksi ihmiset väittävät, että kahvi on piriste? Jostakin kumman syystä olen poikkeus säännöstä. Kahvi ei piristä aivoja eikä kroppaani vaan toimii lämmittäjänä ja unettajana. Eikä ole mitään väliä mihin aikaan vuorokaudesta juon kahvia tai kuinka paljon. Usein iltaisin juon mukillisen lämmintä kahvia ennen kuin ryhdyn katselemaan unikuvia. Näin tapahtui eilen illlalla ja tänään aamupäivällä junassa. Tosin en kärsi unettomuudestakaan, jos iltakahvi jää juomatta. Jos haluan valvoa enemmän, syön suklaata, joka laittaa aivot hyrisemään. Sen avulla on valvottu ylimääräisiä tunteja usein.