Epäonnenpäivä, ainakin melkein

Tänään ei ollut minun aamuni ... olisi kannattanut jäädä kotiin etätöihin:

• heräsin sen tuhannelta solmulta. oikea käsi ja jalka olivat puuduksissa. suoristin itseni ja käännyin selälleen. no, ei olisi kannattanut, nukahdin uudelleen herätäkseni puoli 9 jälkeen.
• metroasemalla joku oli operoinut oven silleen, etteivät liukuovet auenneet ja sivuovi on ollut lukossa iät ajat. kävelin korttelin toiseen päähän, jossa ovet pysyvät paremmin auki, kiitos pitserian. kävelyn aikana metro meni ja tuli.
• asemalla odotellessani kaivelin työpuhelimen esiin, mutta sain siitä ulos vain whatsapp-viestit ja sitten se sammui kokonaan. Kotilataus unohtui.
• yritin avata koneen leimatakseni sisään. no ei onnistunut, kone alkoi päivittää itseään. ja kännykällä se ei onnistu, ei ollut virtaa.
• aamupöperö levisi pitkin henkilökunnan keittiön lattiaa. onni onnettomuudessa, ettei mehukeittoa ollut vielä sekoitettu. siivoaminen kävi helpommin, ei tarvinnut mennä siistijän varastolle etsimään työkaluja.
• aamunappulat jäivät kotiin. ne loppuivat jo maanantaina kotelosta, mutta olen sekoitellut muruja kahviin ja toivonut sen edistävän asiaa.
• skidit kävivät kysymässä, onko työhuoneeni kirjasto. ei ole, mutta huoneessa on kirjastotäti. en kelvannut, piti olla kirjasto. opastin heidät oikeaan paikkaan.

Mutta toisaalta päivässä oli jotain hyvääkin:

• bussi oli valmiina lähtöpysäkillä, lähti ajallaan ja matka meni muuten ihan hyvin. 
• tänään työpäivä ei sentään alkanut kävelymatkan aikana 200 metriä ennen piha-aluetta.
• kevät etenee, vaikka sää on arktinen. on tullut niin paljon vettä, että ensimmäiset lehdet alkavat poksahdella.
• Päivän pelastus: pieni poika kysyi tänään saako halata. luvan saatuaan hän halasi sitten pitkiä jalkojani. Taivuin kaksin kerroin ja ristin käteni ylhäältä hänen selälleen.

Lämpimäisiä

Tänään oli toistaiseksi viimeinen virallinen työpäivä ja työseikkailu Puistolassa. Sain mukaani lämpimäisiä: mainetekomukin, jossa ihailemani lasityöt ikuistettuna, Tainan tekemän huivin, joka sopii pontsoni väreihin ja ruskean salaperäisen pussin. 

Unohdin ostaa kaupasta kahvia tänään ja taisin jossain mutkassa sanoa, että jäätymisenestoaineen pullo ei ollutkaan pohjaton. Molempia ja monen sortin teetä löytyi pussukasta. 

Lupasin poiketa kylään katsomaan tiikerinpää seinämaalausta, jonka haluan nähdä valmiina, viimeistään silloin kun alati kuvaamani koivikko viheriöi, ellei minua muuten tarvita jo aikaisemmin. Tulee varmasti ikävä heitä kaikkia. Kiitos oppimestarille tuhannen ja yhden kysymyksen vastaamiseen.

Pesti jatkuu Pukinmäellä ja siellä, missä muuten on tarvetta.

Taidehallin värikkäät klovnit

Uneliaat, miettivät, meditoivat ja nukkuvat klovnit naurattivat kun löysin muutaman omakuvan värikkäiden pellepukujen joukosta. 

Ennen vanhaan ehdin käydä katselemassa näyttelyjä työpäivän päätteeksi, mutta nykyisin keskustan suuntaan ei meinaa muuten ehtiä kuin viikonloppuisin ja silloinkin käännyn muualle, jos ihmisiä tulee selkä edellä vastaan jo ulko-ovella. 

152. Tuhansien ämpärien maa

Linnanmäen Peacock-teatterissa 16.6. asti UIT esittää 40. juhlavuotensa kunniaksi humoristisen revyyn teemalla "Tuhansien ämpärien maa", joka sisältää sketsejä, laulua ja tanssia. Kävin tiistaina katsomassa kepeän ja veijarimaisen kepeän esityksen.

Peacockin lavalla yllätystähtinä vuoden 2016 tangokuningatar Erika Vikman ja Viivi Pumpanen. Mukana oli takuuvarmoja naurattajia ja laulavia näyttelijöitä: Sari Siikander, Leena Uotila, Sami Hintsanen, Sami Hokkanen, Jussi Lampi, Mikael Saari. 

Eikä tanssijatkaan jää esiintymisessä tai laulamisessa muiden jalkoihin: Ansku Bergström, Katri Mäkinen, Mikko Ahti ja Matti Puro. Mukana myös bilebändi Jean S. Antti Paavilaisen johdolla.  

Ilottelussa revitään riemua vuoden tämän hetken ajankohtaisimmista tapatumista. Osansa saavat mm. presidenttiparin perheenlisäys, Ähtärin uudet pandat, ajankohtainen politiikka ja sote sekä bittiteknologian vaikutus elämäämme kännyköiden ja sosiaalisen median kautta tai televisio-ohjelmat. Myös kirkon rahankäyttö virkamiestensä tuunaamana sekä hieman erikoinen saarna. 

Puolitoista tuntia on sopiva määrä iloittelua. Esiintyjät olivat erinomaisen osaavia. Ainoa miinus oli musiikin toisto liian suurella voimalla. Äänet alkoivat säröillä korvissani. Kaipasin korvatulppia, mutta sormien tunkeminen korviin ajoi saman asian.  

Ja tietysti aulassa jaettiin ämpäreitä.

151. Linnanmäki

Linnanmäen mukaelma kolmen sepän patsaasta.

Oikein hyvä sää ulkoilla huvipuistossa.

76. Omakuva

Omakuva

Minäkuva

Selfie

9 kuvaa minusta

Enkeli ilman siipiä

Maksoin kukkaronsa hukanneen mummon ostokset kaupassa (leipää, piimää, muneja, muutama omppu). Ei kovin suuri taloudellinen menetys ja minua luvattiin muistaa iltarukouksessa. Kassalle tuttu vanha rouva käy pari kertaa viikossa hakemassa syötävää. Jäipä hyvä mieli kaikille kolmelle.

Pinkki kauppa

Lasipalatsissa on vielä sunnuntaihin asti PINKKI pop up kauppa. Käykää vilkaisemassa namikoruja enkkulakusta vaahtokarkkeihin. Korupäällikkö ei ota nokkiinsa vaikket mitään ostaisikaan. Hänestä on hauskaa, jos korut saavat sinut hymyilemään. 

Saa kaupasta muunkin väristä tavaraa. Kuvassa oma ORANSSI Hömelö Pöllönen. 

Lue Elvarin tarina ja ihastele Elvarin tuotteita sen verkkokaupassa.

Korut eivät ole syötäviä, ne on tehty asekartelumassasta ja suklaista saippuaa. Naapurin koira kerjäsi tosi nätisti haistellessaan suklaasaippuan tuoksua. Ups, joku taitaa tietää, mitä saa lahjaksi ; )

Halloween

 Erään liikkeen ikkunassa Kampissa nappailin ikkunan somistuksia ja napsin muutaman kuvan.

 Erään ihmisen mielestä tämä säihkysilmä hymyineen on ihan minun näköiseni ja oloiseni.

Alkumatka tulee käveltyä valtaväylää pitkin, mutta loppumatka menee sen mukaan, mitä milloinkin haluaa katsella. Ei niinkään kauppojen ikkunoita vaan muuta ympäristöä ja tietty onko kamera taskussa vai ei.

Juhlatunnelmia

 Tänään kävimme juhlimassa sukuun kahta uutta ylioppilasta.

 Hienosti olivat koulunsa käynneet ja hyvät tulokset saaneet.

 Juhlien feng shui oli kohdillaan ja tunnelma leppoisa.

Kuten kuvista näkyy, oli pöytiin aseteltu ajanvietettä. Mutu-taidetta syntyi kiitettävästi ;)

Onnea kaikille tänä keväänä valmistuneille!

Lapsen luovuus

Luin tänään artikkelin Hyvä Terveys (nro 14/2010) -lehdestä. Tieto ja tunteet osuudessa Vuokko Siposen kokoama yhden sivun artikkeli: Luo kuin lapsi. Hyvä juttu, kopsin tekstin tähän.

Jos aikuinen saa vapaapäivän, hän tekee pois rästihommat tai nukkuu. Jos 7-vuotias päästetään irti, hän juoksee kioskille tai kehittää jotain kivaa kavereiden kanssa. Kumpikohan ruokkii enemmän luovuutta? Pohjois-Dakotan yliopistossa tehdyssä kokeessa opiskelijat jaettiin kahteen ryhmään, toinen sai suunnitella vapaapäivän itselleen, toinen seitsenvuotiaalle itselleen. Ne, jotka olivat sukeltaneet lapsuuteensa, pärjäsivät luovuutta mittaavassa kokeessa paremmin. Jos siis luomisen tuska vaivaa, muista lapsen konstit (Psychology Today).

1. Älä ota vakavasti.

Ainakaan itseäsi. Jonkin oman omituisuuden miettiminen auttaa tässä.

2. Tule ulos häkistä.

Kolisuta ainakin laitoja. Tee jotakin suunnittelmatonta joka päivä, niin yllätät itsesi ja muut.

3. Ole utelias.

Tutkimusmatkailijalla ei ole ikäviä velvollisuuksia, eikä elämä ole vain ongelmien ratkomisista.

4. Haistele ruusuja.

Tartu hauskaan hetkeen, kun se sattuu kohdalle. Älä aina mieti huomista.

5. Ole hyödytön.

Osaatko enää olla vain? Älä ohjelmoi vapaa-aikaasi täyteen.

Wappunaamari

Tässä jokaiselle oma juhlanaamio. Ulkona näyttää paljon paremmalta kuin aikaisemmin luvattiin. Toivottavasti jatkuu samanlaisena viikonlopun yli. Iloista Wappua!

ROCK

Lomani päättyi yritysjuhlatunnelmiin: puheita, syötävää (epäjaloja juotavia), tanssia ja laulua. Illan päätteeksi Riku Niemen orkesterin solistina esiintyi Jorma Kääriäinen. Korvatulppien puutteessa (unohdin kotiin tietysti) kiilasin kroppani ja kamerani kahden ämyrin väliin lavan reunalle, josta oli hyvä kuvata soittajapoikia ja tanssialueen menoa. Korvien välissä humisee vielä huomennakin, mutta eiköhän kellotapuli selkene maanantaihin mennessä kun työt alkaa.

Muistojen hymyt

Löysin sunnuntaina kirjan, jonka sivut ovat melkein täynnä. Siellä täällä on jokunen tyhjä sivu. Sen kannet olivat tylsät, joten päällystin ne kukkapaperilla, jonka päälle liimasin eläinten kuvia. Etusivulle kirjoitin ohjeet ja tyhjän kirjan ojensin ensimmäiselle uhrille. Sitä oli tosi hauska lukea ja monta ystävää ja työtoveria iloisella mielellä muistelin. Melkein kaikki, joille kirjan ojensin, saivat sinne jotain väännettyä. Aina jokunen ihminen löytyi, jotka säilyttivät kirjaa jopa vuoden ja toivat sen tyhjänä takaisin. Kirjoja on kolme, joista kaksi on hyllyssäni, mutta yksi on matkalla jossakin eikä ole koskaan palautunut takaisin. Toivon sen palaavan matkaltaan joskus. Mieleni tekisi laittaa kirjat uudelleen kiertoon, mutta raaskinko luopua niistä nyt kun olen niitä selaillut. Löytyisiköhän sellaisia ihmisiä, jotka pystyvät pikaiseen luovuustestiin?

Suurin suosio tuntuu olevan Hymyjen ajatelmalla, jonka joskus muinoin poimin Positiivareiden kotisivuilta ja joka on kortiksikin painettu. Hymy ei maksa mitään, mutta antaa paljon. Se rikastuttaa häntä, joka sen saa, muttei tee antajaansakaan köyhemmäksi. Se kestää vain hetken, mutta joskus sen muisto säilyy ikuisesti. Hymyillään kun tavataan!