lauantai 17. huhtikuuta 2010

Nokoset...

Eilen yangin tunnin jälkeen tuli puolen tunnin tauko, jonka ajattelin viettää rennosti antaen aivojen ja kropan huilata hieman toisten harrastaessa tönimistä. Kuinka ollakaan aikani ympäristöäni tarkkailtuani vaivuin uneen, josta heräsin kun joku vetäisi repun pääni alta. Yangilla on aina ollutkin kroppaani unettava vaikutus etenkin matalapaineen alla, mutta yleensä pysyn hereillä iltaisin. Mutta hyvin jaksoi seuraavat tunnit pyöriä itsensä ympärillä lepotauon jälkeen. Matalapainetta sekin tiesi, että kroppani nivelet älähtivät vastalauseen aamulla herätyskellon soidessa.

Keväisen kaunis aamu, vaikka hyytävän kolea. Aamulla oli lähes tyyntä, mutta muutaman tunnin kuluessa tuuli navakoitui ja tuntui ärhäkän talviselta sinne minne sen kourat ulottuivat. Eipä ihme, että harjoittelijat vääntäytyivät auringon paisteeseen, minne varjot eivät osuneet. Alkupalaksi taiji sarjoja ja loput kaksi tuntia kelasin kolmen eri opastajan johdolla miekkasarjan alkua napakan puolipitkän kepin kanssa. Jos tähän asti olen muistanut välähdyksen omaisesti palan sieltä toisen täältä, nyt olen kokonaan ihan sekaisin. Kotiin tullessa olin ihan sippi ja nokosilta herättyäni käteni huusivat vastalauseen. Oikeaa rannetta repi ja vasemman käden lihakset säksättivät. Lämmin suihku, hieronta kiinalaisella vinojen luiden nesteellä, minkä jälkeen pidin paikat lämpimänä villapaidan ja isojen vanutettujen lapasten kera. Siinä sitten istuttiin töllön ääressä jasmiiniteetä hörppien. Ja loppuihan se jomotus viimein kun ikkunalaseihin alkoi napsahdella jäistä vettä. Mitähän mielenkiintoista huominen tuo tullessaan. Näin joutsenen lentelevän Töölönlahdella ja joissakin puskissa oli aika isot lehden alut. Toivottavasti kukkaset ja pensaat eivät närkästy parin seuraavan yön pakkasista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti