Joutsenlampi

Tänään 100 vuotiaan Kansallisbaletin juhlavuoden avajaiset YLE Areenassa (kuva suoraan läppärin ruudusta). Tsaikovskin Joutsenlampi: 3h satukuvaelma musiikin ja tanssin kera. Katsottavissa Areenassa puoli vuotta.

Päivä ikkunan takana on muuttanut muotoaan sillä aikaa: auringonpaisteesta pimeyteen lumipöperökeli n merkeissä. 

17.

Musikaali: Poikabändi

Tampereen työväenteatterin komedia musikaali, joka kertoi ToiBoysin tarinaa 1990-luvun lamasta ja sen aiheuttamasta epätoivosta. 

Mitä ihmiset tarvitsevat synkkyyden keskellä? Toivoa ja iloa. 

 

Bändin menestysresepti :

Ulkonäkö

Liike

Näytelmän musiikissa oli mukaansa tempaava rytmi ja sävel sekä mehevät sanat. Vuoropuhelu oli nauruhermoja kutkuttavaa ja siihen oli poimittu aikansa stereotypiat ihmisten ennakkoluuloista äitien elämänviisauksiin ja musiikintuottajien talousajatteluun markkinavoimien sekä tuotteistamisen avulla.

Viiden ystävän matka maalaispojista menestysbändin suosioon. 

Mikä on loppujen lopuksi tärkeintä? Raha vai ystävyys?

Näytelmä on visuaalisesti loistava ja koko nykyajan näyttämötekniikka on otettu käyttöön lavastuksesta pyrotekniikkaan ja valjaisiin. 

Yleisön ikähaitari oli laaja nuorista senioreihin ja kaikilla oli hauskaa. Vieressäni istuneet ikätytöt hihittelivät kuin teini-ikäiset laulujen sanoituksille. 

Minulle tuli paljon suosituksia töistä ja sosiaalisen median kautta, joten olin onnekas kun sain varattua lauantain päivänäytökseen liput, jottei tarvinnut yöaikaan matkustaa kotiin tai hipsutella vanhempien luo yökylään. 

Näytelmää esitetään ainakin toukokuuhun 2020 asti. Linkki Tampereen työväenteatterin ohjelmistoon ja musikaalin kotisivuille.

UIT: Helppoa kuin heinänteko

Tuulisena ja aurinkoisena päivänä kävimme työtiimin kanssa katsomassa Linnanmäellä UIT:n revyytä, joka irvaili ystävällisesti ajan ilmiöitä.

Popcornit olivat suolattomia, joten söin niitä tavallista enemmän ja kotona loput.

Yhtä matkaa. Yksi matka, kaksi elämää

Elämä on matka, joka vie perille. Miten kuljet omasi? Kävin Kansallisteatterissa katsomassa näytelmän, jonka pääosissa olivat Seela Sella ja Puntti Valtonen sekä laulavana konnarina Safka Koponen. Hyvää huumoria ja täynnä elämänviisauksia mielenkiintoiseen laukkuun pakattuna. 

Kansallisteatteri kuvailee näytelmää seuraavasti: Vanha nainen (Seela Sella) ja keski-ikäinen mies (Puntti Valtonen) kohtaavat junassa. Toinen on matkalla häihin, toinen hautajaisiin. Toinen haluaa keskustella, toinen on torjuva. Pitkän matkan mittaan ennakkoluulot haihtuvat ja vastarinta murenee. Kahden ihmisen elämäntragediat purkautuvat tarinoiksi, joiden kautta toisilleen vieraat matkakumppanit löytävät tien ennakkoluulojensa ryteikön läpi.

Helsingin Sanomien arvostelu.

Hieman on valoisampaa kuin muutama viikko aikaisemmin samoilla kulmilla. 

Mörköooppera

Kävin Helsingin kaupunginteatterissa nautiskelemassa Marjatta Pokelan satuoopperan Mörön matkasta ihmismaailmaan. Paleltiin pakkasessa, käytiin koulua, ihmeteltiin Helsinkiä ja kummasteltiin ihmisten outoa käyttäytymistä. 

Näyttämöllä tapahtui niin paljon, että melkein hengästytti. Tekniikka pyöri ja maisemat vaihtuivat. Tarina eli musiikin ja musiikkimadolla oli hieno studio omenassa. Musiikki oli sovitettu uudelleen ja yleisö pääsi mukaan. Loistava puvustus ja maskeeraus herätti hahmot eloon. Tänään nauroin samaan aikaan lasten kanssa.

Teatterin puistossa kukkapenkistä kurkistelivat ensimmäiset sipulipiipat.

Kaupunginteatterin sivuilla näytelmän tekijät, kuvia loistavasta lavastuksesta ja puvustuksesta. Mm. lokin puku oli verraton keltaisine saappaineen.

Ilta Vesa Vierikon kanssa

Kansallisteatterin pienellä näyttämöllä muisteltiin Vesa Vierikon elämäjä ja näyttelijän työtä. Siitä miten hän oppi Suomen kielen kolmella murteella.  Kun äiti on Tampereelta, isä Pohjanmaalta ja hiekkalaatikolla puhutaan Karjalaa.

Näyttelijän työ tuli tutuksi ja alkoi kiinnostaa kun ystävän isä oli alalla. Tie kulki harrastelijateatterista ammattilaiseksi.

Illan aikana nähtiin otteita näytelmästä Mielensäpahoittaja jonka kautta kuultiin mielenkiintoinen laatikkoteoria muistista. Se vastaa paljon omaa mielikuvaani samasta asiasta. Muistiin mahtuu tietty määrä asioita. Kun kankaalle pois osan, mahtuu uutta tilalle. Jos et tarvitse jotain enää koskaan nakkaat sen silppuriin. Jos tarvitset jotain joskus uudelleen, laitat sen laatikkoon talteen ja jätät sen raolleen. Usein tarvitsemasi asiat jätät esiin. 

Perjantai

Kävin Itäkeskuksen Stockmannin lippupisteessä hakemassa pinkan kulttuuriohjelmia ja poikkesin "uudessa" Eurokankaan myymälässä ihastelemassa kevään kankaita. 

Julkisivuvalaistus

Helsingin keskustan jouluvalaistus Aleksanterin kadulla, Alvar Aallon kadulla ja Mannerheimintiellä.

Näkymiä länteen Töölönlahden itäpuolelta. Valaistus ja lumiset maisemat.

Töölönlahden huvilat loistavat jouluvaloissaan.

Helsingin kaupungin teatteri vastasi Lux Helsingin haasteseen upealla värikkäällä valokirmailulla pitkällä julkisivullaan. Tulin paikalle pari minuuttia ennen valotulituksen alkua. Olisi pitänyt kävellä hieman kauemmaksi, jotta olisi saanut koko rakennuksen kuvaan yhdellä kertaa. En ehtinyt kun jäin ihailemaan valoja ja värejä. 

327. Pullo cavaa ja aurinkoa

Kuvat Helsingin kaupunginteatterin näytelmägallerian sivuilta

Tiistain ohjelmassa oli hersyvän hauskaa ilottelua Arena-teatterissa Hämeentiellä kauppahallin ja ympyrätalon välissä.

Loistava kvartetti naisia lomailee yhdessä Portugalissa. Lomaviikkoon mahtuu kaikenlaista taiteesta talokauppoihin ja lomailun yhteiset säännöt on selvät. Päätähtinä totuuksia toisistaan laukovat Heidi Herala, Jaana Saarinen, Aino Seppo ja Eija Vilpas. 

Loistavaa tekstiä briljanttien teatteridiivojen yhteistyössä, jossa näytelmä jatkui vielä loppuaplodien jälkeenkin. Improvisaatio toimii komediassa. 

152. Tuhansien ämpärien maa

Linnanmäen Peacock-teatterissa 16.6. asti UIT esittää 40. juhlavuotensa kunniaksi humoristisen revyyn teemalla "Tuhansien ämpärien maa", joka sisältää sketsejä, laulua ja tanssia. Kävin tiistaina katsomassa kepeän ja veijarimaisen kepeän esityksen.

Peacockin lavalla yllätystähtinä vuoden 2016 tangokuningatar Erika Vikman ja Viivi Pumpanen. Mukana oli takuuvarmoja naurattajia ja laulavia näyttelijöitä: Sari Siikander, Leena Uotila, Sami Hintsanen, Sami Hokkanen, Jussi Lampi, Mikael Saari. 

Eikä tanssijatkaan jää esiintymisessä tai laulamisessa muiden jalkoihin: Ansku Bergström, Katri Mäkinen, Mikko Ahti ja Matti Puro. Mukana myös bilebändi Jean S. Antti Paavilaisen johdolla.  

Ilottelussa revitään riemua vuoden tämän hetken ajankohtaisimmista tapatumista. Osansa saavat mm. presidenttiparin perheenlisäys, Ähtärin uudet pandat, ajankohtainen politiikka ja sote sekä bittiteknologian vaikutus elämäämme kännyköiden ja sosiaalisen median kautta tai televisio-ohjelmat. Myös kirkon rahankäyttö virkamiestensä tuunaamana sekä hieman erikoinen saarna. 

Puolitoista tuntia on sopiva määrä iloittelua. Esiintyjät olivat erinomaisen osaavia. Ainoa miinus oli musiikin toisto liian suurella voimalla. Äänet alkoivat säröillä korvissani. Kaipasin korvatulppia, mutta sormien tunkeminen korviin ajoi saman asian.  

Ja tietysti aulassa jaettiin ämpäreitä.

131. Mauri ja mini-isoveli

Kävin tiistaina katsomassa Kansallisteatterissa Veera Salmen kirjaan perustuvan Mauri ja mini-isoveli näytöksen Willensaunassa. Keskustelin siitä erään 10-vuotiaan kanssa vartin verran. Tulin uteliaaksi ja kävin hakemassa lipun näytelmään, koska se oli niin superhyvä.

Pääteemoina ovat oksu ja kiusaaminen sekä taistelu niitä vastaan tosiasioilla ja mielikuvituksen voimin. Siinä sivussa käsitellään maailman pisin riitä äidin ja isän välillä sekä uusien perheenjäsenten mahdollisuudet sekä miksi ei ole mahdollista saada isoveljeä.

Kuva ja tekstilainaus Kansallisteatterin sivuilta: 

Pasilalaisella koululaisella Maurilla on kaksi pelonaihetta. Koulussa riehuu kauhea pahis, Oksu, joka voittaa jopa salilla lihaksiaan kasvattavan Mustan Barbaarin. Toiseksi luokkakaverit Hanan ja Hilma kiusaavat Mauria ja hänen kaveriaan Chitä. Mauri toivoisi, että hänellä olisi isoveli, joka saisi kiusaamisen loppumaan. Öisin Maurin sängyn alle ilmestyy salaperäinen, hohtava kuumuna, jonka sisältä kuuluu koputusta. 

Irene Ahon ohjaama vaikuttavan visuaalinen, musiikillinen teatteriesitys, jonka kantavia teemoja ovat ystävyys ja mielikuvituksen voima. Esitys käsittelee nykykoululaisten elämää iloineen, haaveineen ja huolineen hykerryttävän hauskasti ja suurella sydämellä. 

Esitystä suositellaan yli 6-vuotiaille. 

Joo, olin yli-ikäinen ja varmasti lähistöllä istunut pikkuihminen mietti, mille täti nauraa. Ohjelman taustalla nykytekniikkaa oli oivallisesti käytetty hyväksi sekä vihkon teksteihin ja kuviin että tekstiviestien kirjoittamiseen. 

Hali hali ❤❤❤

127. Shakespeare

Perjantaina oli viikon kulttuuripläjäys kun huitsinvipinäviikon päätteeksi kävin katsomassa Helsingin kaupunginteatterissa elokuvaan perustuvan komedian Rakastunut Shakespeare. 

Tarina oli elokuvasta tuttu, mutta omintakeisesti näyttämölle sovitettu. Ihastelin myös lavastetekniikkaa ja niiden monipuolista käyttöä. Sama osa saattoi olla toisessa tehtävässä muualla näytelmässä, esim. kirkonseinästä neidonkammarin ikkunaksi. Historiallisissa näytelmissä ajanmukainen puvustus on lavastuksen ohessa tärkeässä osassa. Ihailin mm. kuningattaren asusteita ja ehdin pohtia niihin liittyviä käsityötekniikoita. 

Heidi Herala on loistava suojattinsa imettäjän ja palvelijan roolissa. Risto Kaskilahti nauratti kuningattaren hovimiehen roolissa. Muutama muukin tuttu naama vilahti, mutta suurin osa näyttelijöistä oli minulle tuntematonta nuorempaa ikäluokkaa. Hyvin suoriutuivat tehtävästään. Huomasin hirnahtelevani tämän tästä. Teatteriin olen ehtinyt vähänlaisesti ja televisiota katsellut vielä vähemmän, mutta eiköhän naamat tule tutuiksi kun kulttuurisetelit on käytössä.

Lisätietoja näytelmästä ja blogista Teatterikärpäsen puraisuja, jossa on myös näytelmän roolitus lueteltu.

Vielä on muutama näytös jäljellä. Oman lippuni ostin hulluin hinnoin, mutta viime tipan lippuja voi ostaa puoleen hintaan seuraamalla hkt:n somesivuja. Viikon jännitykset ja päänsärky haihtuivat suuren näyttämön visuaaliseen toteutukseen ja räiskyvään  näytelmäjuonen kehittelyyn. 

Kuvat on lainattu Helsingin kaupunginteatteri kuvapankista.

110. Shaolin munkit

Kuvat olen lainannut netistä tapahtuman sivuilta.

30. Luulosairas

Eilen oli oli ohjelmassa Molierin Luulosairasta Kansallisteatterissa. Ajattelin käydä katsomassa, naurattaako se yhtä paljon kuin 25-30 vuotta sitten. Ei naurattanut, mutta hyrähtelin silti aika ajoin. Viimeksi nauroin niin, että naurulihakset olivat kipeät monta päivää. 

Lukemani arvostelut jakautuivat kahtia, toiset ylistivät ja toiset arvostelivat melko rankasti. Ei tämäkään versio huono ollut, mutta ehkä riemastuttavat kokemukset nuorempana katsojana poikkesivat iäkkäämmän kulttuuriahmatin odotuksista. Näyttelijät olivat omalla tavallaan luonneet hykerrytäviä hahmoja.

Meillä on Suomessa hienoja ammattitaitoisia näyttelijöitä, jotka tarvittaessa pomppaavat paikkaamaan sairastuneen näyttelijän roolin lähes kylmiltään. Plari kädessään (ihan kuin vuorosanavihko olisi kuilunut osana näytelmään) Maria Kuusiluoma näytteli äitipuolen roolin häkeltymättä ja vauhdikkaasti. Hyvin paikattu! 

Kiertelin väliajalla ihailemassa teatteria. Kaunis rakennus on taideteos itsekin sekä ulkoa että sisältä täynnä rakennusajankohtansa yksityiskohtia. Seinät on tapetoitu maalauksella näyttelijöistä ja muilla kulttuurivaikuttajilla (Mäntsälän Marttojen kulttuuriretki Kansallisteatteriin sisältää kuvia ja kertomuksia tekijöineen). 

Kahvilla ja välipalalla muistelin ennen vanhaan tarjoilupöytien notkuneen leivonnaisia. Nyt niitä ei ollut kuin jokunen kappale per namupala. Enemmän oli jonoa kuoharitiskille kuin kahville. Koska tarjottava oli maito-sokeri painotteista, join kahvin ja söin oman leivän, jonka kaivelin repusta.

Ja kuten teatterissa yleensä, siellä törmää vähintään yhteen entisen elämän asiakkaaseen - niin nytkin.