Idea ja visio olivat alusta alkaen selvät, koska mukana oli kaksi korunjakajaa ja halusin käyttää niitä perinteiseen tapaan. Jotenkin niistä kuitenkin tuli mieleeni Taiga-hevosen kankikuolaimet, mikä määritteli korun alaosan muodon. Eli ensin oli hahmotelma siitä, mitä halusin tehdä ja vasta sitten aloitin helmien valkkaamisen. Halusin kauniiden osien näkyvän työstä, joten hopeoiduille osille piti löytää kontrastia, jota löytyy vaalean vastakohdasta eli tummista helmistä. Aikani pyöriteltyäni tulin siihen tulokseen, että musta on paras alusta hopealle ja valkoinen väri tuo rytmiä edelliselle eikä riitele hopean kanssa ja varastosta löytyi vielä tuo kivikukkanen, jolle koristerengas sopi kuin nakutettu (no, vähän nakuttelin).
Kiitettään tässä vaiheessa HelmiQ:n väen nopeaa toimintaa. Tiistai-iltana huomasin, että iiik, jokunen kivihelmi puuttuu, jotta pituutta tulee tarpeeksi. Keskiviikkona laitoin tilauksen pienellä pyynnöllä. Torstai-iltana kotiin tullessani odottivat kivet kynnyksellä. Tuhannet kiitokset! Olisinhan tietysti voinut tehdä naapurin koiruudelle uuden kaulapannan, mutta ...
No, joo puhumattakaan siitä, että pyykkipojat helmistoppareina pettivät ja jouduin konttaamaan palleroita pitkin lattiaa sekä kokoamaan kaiken uudelleen eikä hökötystä tietenkään ollut kuvattuna ...
Muutaman avoimen kommentin sain mainostaessani kilpailua, että eivät osanneet äänestää kun eivät tienneet, mikä koruista oli minun. Kilpailutöiden värit ja tyylit olivat varmaankin kovin sekoittavia tekijöitä tällä kertaa, mutta hyvä niin .... minähän pyysin äänestämään sitä, mikä mielestänne on kaunein. Ei tarkoituksena ollut arvata, mikä niistä oli minun. Saattaahan olla, että joku arvasi minun hypänneen oman mukavuusalueeni ulkopuolelle myös värien kanssa kun osallistuin sika säkissä kilpailuunkin ...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti