Kukkuu

Kun päivällä nukkuu niin yöllä kukkuu. Edellinen yö meni osittain taas palelemisen merkeissä ja aamuyöllä taas meinasin tikahtua kun limaneritys ei meinannut talttua ollenkaan. Istuin tunnin ja nojasin seinään ennen kuin älysin hakea sohvalta lisää materiaalia selän alle siten, että sain kroppani aika lailla puoli-istuvaan asentoon. Klops, nuijanukutus. Kummasti sitä herää herätyskellon ääneen jossain vaiheessa vaikkei sitä varsinaisesti kuulekaan. 

Aamun koemittausten mukaan lämpötila-arvoni olivat sitä luokkaa, että niillä ei töihin mentäsi. Haasteellinen omahoitajasoitto kahdeksalta terveyskeskukseen. Onneksi oikea korvani toimi juuri sen verran, että sain asian hoidettua. Aamupalan ja lääkkeen jälkeen oikaisin itseni vielä muutamaksi tunniksi. Sitten suihkuun, minkä jälkeen vähän lepoa ennen pukeutumista ja pakkaseen tuppautumista. Käytin kaikki nenäliinani ennen pääteasemaa sillä nenäni innostui raikkaasta pakkasilmasta niin että oli tulvia yli. Ostin apteeksista nestuukipaketin ja töräyttelin nenäni niin puhtaaksi että korvatkin menivät taas lukkoon. 

Olipas haastavaa jutustella lääkärin kanssa kun en kuullut mitään, mitä sanottiin minusta poispäin enkä nähnyt suun liikkeitä. Kun huomasin hänen puhuvan niin totesin, etten kuule mitään, mitä ei puhuta suoraan kasvojeni edessä. Hullunkurinen tilanne nauratti sekä minua että lääkäriä. Varttia myöhemmin tulin ulos silmätippa ja -voide reseptien kanssa, viikon sairauslomalappu kourassa sekä toivotus, että tule takaisin, jos menee hullummaksi. Koska sisäinen lämpötilani on keikkunut maagisen 37 lukeman yläpuolella yhtäjaksoisesti viime viikon maanantaista alkaen, on parempi että lepään kunnolla. Molemmat pöpön aiheuttamat epämukavuusalueet ovat sellaisia, että voisin tehdä töitä niiden kanssa. Ne aiheuttavat lähinnä hupaisia tai turhauttavia tilanteita työtiimissäni ja asiakkaissani. Aikaisempia kokemuksia löytyy sekä korva- että silmätulehduksen saralta. 

Koska joudun pitelemään päätäni johonkin suuntaan kenossa, olen ottanut käyttööni vuorotiputusjärjestelmän, jolloin tiputukset tapahtuvat vuorotellen parin tunnin välein. Siinä sitä onkin sumplimista ja muistamista kun korviin tiputellaan 2-3 kertaa päivässä ja silmiin 4-6 kertaa päivässä. Tähän asti hammastikun kärki on osoitellut kumpi korvista on vuorossa. Nyt pitäisi keksiä, millä merkitsee silmien vuorojärjestelmän. Aamulla on tietty helppo aloittaa kun valkkaa sen puolen, jossa on enemmän ongelmia, mutta sen jälkeen alkaa ollakin jo hieman työläämpää. Yösilmävoiteen tuubittaminen alaluomelle onkin jo sitten haastavampi juttu. Kun pitäisi mönkiä vessasta sänkyyn nukkumaan ja silmien kautta ei näe mitään. Yritän jos onnistuisi käsipeilillä. 

Olin ihan naatti kun tulin vajaan kolmen tunnin keikalta kotiin (lääkäri, apteekki ja kauppa). Osa unohtui, vaikka olin kirjoittanut aamiaisella kauppalistan loppuvista materiaaleista. Varmaan siksi, että en kaivannut niitä aamiaisaikaan. Söin eilisen lounaan loput, kömmin tiputtelun jälkeen peiton alle ja nukuin monta tuntia herätäkseni juuri sopivasti kymppiuutisille, jonka ääni varmaan kuului naapurissa asti. 

Tässä elämäni ensimmäiset silmukkamerkit. Tosin käytän niitä langanlukitsijana virkkauksissani.

Ylijäämäpallot

Lyhennetystä kaulakorusta jäi jäljelle kolme pallukkaa, joista yksi oli lukkoperäinen solmittu pallo. Nauha ei lähtenyt millään irti helmen sisältä, joten siirsin sen riipukseksi lukkoineen päivineen. Kahdesta muusta tein yksinkertaiset korvakorut. 

Sairasteluni on tehnyt hyvää blogeilleni. Saapas nähdä miten juttu jatkuu. Vasen korvani on edelleen lukossa tosin jotain suodattuu jo lävitsekin, mutta kovin vaimeasti. Oikea korva on enemmän tai vähemmän toimiva. IceAge elokuvien äänistä osa kuului, mutta suurin osa ei. Oikea silmäni oireilee punaisena. Nenänpielukset yhtä punaiset ja arat kuin kädetkin, joita saa pestä jatkuvasti. Juuri kun on saanut ihon rasvattua, niin kohta taas lotrataan vedellä. Mielenkiinnolla odottelen huomispäivää, että joudunko taas hakemaan lisää paperia poissaolon selittämiseen. On se hyvä, että ensimmäiset 20 vuotta olen ollut sairaana keskimäärin joka viides vuosi. Viimeisen vuoden aikana poissaoloja on tullutkin sitten vähän enemmän. Hohhoijaa...

Lasikupla

Parille vaa´an merkeissä syntyneelle lahjoitin puhalletusta lasista tehdyt riipukset. Toiseen väkersin vielä litteistä helmistä roikottimenkin.

Oma outo koti

Pongasin avoimen haasteen Wanton Lunacyn blogista. Otin sen vastaan sillä edellytyksellä ettei siihen tarvitse vastata heti. Tänään tunsin outoa levottomuutta maattuani tiiliskivikirjan kanssa sängyssä koko viikon. Jätän haasteen yhtä avoimeksi. Säännöt löytyvät Wanton Lunacyn blogista. Muutin vähän sääntöjäkin kun auringonlaskujen bongaaminen ikkunoistani on tullut tavaksi ;)

Auringonlasku tänä iltana sälekaihtimien välistä kuvattuna. Tuntuu hassulta kun valopolla tipahtaa jo puolessa välissä taivaankantta alas tähän aikaan vuodesta kun kesällä se on korkeimmillaan ja aloittaa laskeutumisen vasta vähän tämän jälkeen.

Näkymä ikkunasta sivusiiven katolle. Tikkaat tekevät lumitaidetta.

 Tätä lajia kotonani riitää. Kirjoja ja kirjahyllyjä jokaisella vähänkin vapaaksi jäävällä seinällä. 

 Koruteline rannerenkaille ja yhdelle joulutähdelle.

Tämän viikon olen tuijotellut iltaisin tätä kattovalaisinta silloin kun en ole jaksanut enää lukea, mutta unikaan ei ole ollut tullakseen. Gabaldonin tiiliskivet eivät sovellu yölukemisiksi etenkin jos asennot ovat rajoittuneita. Pitäisi saada jostain lukuteline, joka ei nakkaa sanaista arkkua otsaan, jos vääntää lukuasennon selälleen. 

Kiviä Kiinasta

Kuvasin joutessani nämä rannerenkaat, jotka toin Kiinasta kesällä. Ajatuksena oli käyttää niitä raaka-aineita johonkin toiseen koruun, jos raaskin purkaa ne kappaleiksi. 

Ametisti ja sitriini rannerenkaat ovat Lijiangista, jossa kävin ummikko kiinalaisen tytön kanssa kauppaa pitkään ja hartaasti. Pyynnössä oli ilmaa rutkasti, joten tinkimiseen meni tosi pitkä aika. Kivet olivat hyvälaatuisia, joten en tinkinyt ihan pohjamutiin asti. Isä vahti takaseinältä kuin toteemipaalu, mutta ei hänkään montaa sanaa Englantia puhunut, mutta antoi viimein suostumuksensa yhteishintatarjoukselleni. Jotain tietysti kertoo sekin, että alla oleva savukvartsirengas maksoi lentokentällä yhtä paljon kuin nämä kaksi rengasta yhteensä eikä siinä ollut tinkimisvaraa.

Torvisoittokunta

 

Tämä soma luppakorva poseerasi minulle Lijiangissa Kiinassa. Luin jostain joskus, että luppakorvaisilla koirilla esiintyy eniten ongelmia korvien kanssa. Se taas tarkoittaa sitä, että minä olen luppakorvainen ihminen, koska minullakin on ongelmia korvien kanssa. Viime yönä vasemmassa korvassani rakennettiin (paukutusta, kopsahduksia ja natinaa) esiintymislavaa tämän päivän torvisoittokunnalle, joka vinkuu, piipittää, karjuu ja töräyttelee pinen triangelistin kanssa jatkuvalla syötöllä. Jos olisin hevonen, väittäisin, että korvassani on ähky, mutta se ei ole mahdollista, koska hevoset eivät ole luppakorvaisia. Tämä löpinä tarkoittaa sitä, että olen antibioottikuurilla epämääräisen korvatulehduksen vuoksi ja siinä samalla sairauslomani jatkuu ensi sunnuntaihin. Ehkä lääkäri halusi säästää työympäristöni korvia ja äänihuulia, sillä minun mielestäni hän puhui hirmuisen hiljaa ja minä totesin joka lauseen jälkeen fiksusti MITÄH? Ensiviikonlopun ELMA jää siis tänä vuonna väliin =(  Parempi ottaa lepomääräys tosissaan sillä lekuri, apteekki ja kaupassakäynti virvoitti sisäisen lämpötilakäyräni nousuun. Ainakin se tarkoittaa, että voin hiljentää herätyskellon täksi viikoksi kokonaan ja nukkua silloin kun nukuttaa.  Käsityöt eivät etene, mutta ehkäpä Gabaldonin Lumen ja tuhkan maa edistyy.

Alla oleva kuva on otettu joskus syyskesällä. Halusin jotain nättiä tähän lopuksi :)

 

Korjauksia

Sain korjattavaksi kaksi ametistirannekorua, joiden gummilangat olivat rispaantuneet ja venähtäneet katkeamispisteeseen. Ylempi oli jo hajonnut ja siihen laitettiin muutama helmi lisää varastostani, että saatiin tarpeeksi pituutta. Alempaan vaihdettiin vain uusi paksumpi joustolanka.

Akvaariokala

Olo on kuin akvaariokalalla. Olen palellut maanantai aamuyöstä alkaen. Nukahdin kun sain taijiharjoituksilla itseni lämpimäksi ja heräsin puoli kymmeneltä. Olin ryntäämässä jo vauhdilla töihin kun saman mankelin läpikäynneet tai parhaillaan sairastavat saivat minut toisiin ajatuksiin. Hyvä niin sillä aikani paleltuani nousujohteinen sisäinen lämpötilani ylitti 37 asteen. Nyt olen sitten vuoron perään kerännyt villaa ylleni ja nakellut sitä pitkin makkaria. Lämmin juotava pursuaa kohta korvistakin, mutta sitkeästi olen aina herätessäni hörpännyt termarista kulauksen. Kaivelin talvikenkälaatikosta huopatossut jalkaani. Ainakin varpaat ovat lämpimät vaikka nenäni on kylmä. Jos olisin koira, olisin ikionnellinen. Atshuu ... niisk...!
Muoks. Kalat on kuvattu jonkun hotellin aulasta viimeisimmältä Kiinan reissulta ;)

Nimipäviäkukkaset

Pinkit kukkaset annoin nimipäivien välissä kun aina unohdan muistaa silloin kun päivät ovat tai siis hänellä on sellainen nimi ettei oikeaa nimipäivää ole vaan pitää vähän yhdistellä. Eikös se silloin sovi, että antaa silloin kun muistaa?

Marjo myi näitä kiliseviä kulkusia korutarvikekirppiksellä. Kun on ajatukset olleet vähän hakusessa niin heti tuli mieleeni, että eräs nimipäiväsankarihan saa näistä oivat kilisevät lahjat, joita voi käyttää joulun ajan juhlissa. Mahtaakohan raaskia säästää jouluaattoon asti vai käyttääkö jo pikkujouluna?

Loisteessa

Keskiviikon tunnelman palasia Loisteesta. Yksi ystäväni totesi, että otan kuvia kaikesta mieelenkiintoisesta ja jännästä. Pitää paikkansa. Niin moni kulkee kuitenkin kaiken sen ohitse huomaamatta. Siksi on meitä rusinoita, jotka kiinnitemme huomion sellaisiin yksityiskohtiin, jotka muuten jäävät taustoille. Ruokataiteesta en olisi ottanut kuvaa ellei olisi pyydetty ;)

Valkoinen yö

Ihmettelin aamusella kun oli niin valoisaa kun olin jo lähes tottunut siihen, että aamuisinkin on taas aina pimeää kun silmäläpät aukaisee. Selvisihän syy vaaleuteen kun katsoi ikkunasta ulos ja kaikki vähänkin laakeat tasaiset pinnat hohtivat valkeutta. Yön aikana oli satanut aika reippaasti lunta ja vielä sitä pyrytti hyvän aikaa aamupäivänkin ajan, mutta iltapäivän aikana suurin osa hävisi kun lämpötila nousi nollan yläpuolelle ja sade muuttui vetisempään suuntaan. Nyt ulos kurkistellessa näkyy vain tummaa vaikka maa on edelleen osittain valkoinen. Kotiin tullessa ei tarvinnut lumessa kahlata vaan kyseessä oli enemmänkin vesiräntä lammikoiden yli hyppelyä. 

Tämä kaulakoru kävi kesällä korjattavana. Se oli solmittu ja lanka meni poikki lukon vierestä. Kerroin, että se täytyy solmia uudelleen ihan kokonaan, koska lanka on niin lyhyt, ettei siihen saa kunnon solmua, joka tulisi kestämään rasituksen. Samalla selitin korjausvaihtoehdot helminauhalle, jolle oli kertynyt rutkasti tunnearvoa. Omistaja ei halunnut isotöistä solmimista, joten pujottelin helmet vaijeriin alkuperäisen lukon kanssa. Helmissä on jännä vaalean kermainen sävy, jota olen ihaillut alusta alkaen.

Tulppaaneja

Tulppaanikoru jäi omaan kaulaani, koska se on lahja ystävältäni, joka halusi, että teen joskus jotain itsellenikin. Kiitos kauniista visiosta. Yhdessä suunnittelimme ja tilasimme kukkahelmet. Tulppaanit ovat Helmiliinalta ja vihreät akaattiputket omasta varastostani, mutta alunperin Luxoniasta hankittu johonkin toiseen projektiin, joka ei ikinä toteutunutkaan niin kuin olin ajatellut.

Koukussa virkkuuseen 2

Pallosilmukat. Kaunis kukka tuli. Tätä voisi jatkaa kerroksittain joko ympyrän muodossa tai pylväillä nelilön muotoon. Jätin jatkon pois, koska seuraavaksi opetettiin lankasyöppöä (wool killer). Ensimmäinen kukkalehteni on vähän vino, mutta loput onnistuivat mallikkaasti. Tähänkin sain ohjeet jatkoon, mutta ARGH kertoo varmaan yhtä sun toista. Ymmärsin ohjeen ajatuksen, mutta sen toteuttaminen olikin sitten jo toinen juttu.

 Tässä löyhä terälehti pylväineen.

Haarukkapitsi oli tuttua, mutta pitsien yhteen sitominen tuotti ongelmia. Vaikka tekisi kuinka lyhyen mallikappaleen, kannattaa sitoa tupsut apulangalla yhteen, kertoo nimimerkki kierteisten lenkkien metsästäjä. Pitsi ei pysy suorana vaan tahtoo taipua kieroon. 

Päivän lopuksi tutustuin koukkuamiseen. Lappu jäi väähän vaiheeseen, mutta eiköhän siitä ranteen lämmitin tule jahka muutaman illan jaksan silmukoita tehdä. 

Viikonloppuna opetusta havainnoitiin vanhanaikaisella liitutaululla. Tässä pallon alkuvaiheet. 

Olen tämän viikonlopun aikana ylittänyt itseni moninkertaisesti, mutta en tainnut olla ainoa. Kansakoulun virkkaustunneista on kauan aikaa eikä keskikoulun käsityöopettajani saanut minua innostumaan mistään lajista käsityöiden alalta. Askartelusta ja näpräämisestä olen aina tykännyt ja sitä olenkin harrastanut ahkerasti. Hölmistyin kotona kun katselin käsityölehden virkkausohjetta ja YMMÄRSIN, mitä siinä tahdottiin sanoa. Tietysti sen ottaminen käytäntöön saattaa vähän ontua, mutta ensimmäisen kerran ohjeet eivät näytä Suomen kieliseltä Heprealta. Kiitos viikonlopusta opettaja J!

Virkkuukoukussa 1

Työväenopiston syksyn käsityökurssien joukosta löytyi kauan odottamani virkkauskurssi. Sinne ilmottauduin innolla mukaan koska murtunut ranteeni antaa virkata, mutta neulomisen liikeradasta se ei pitänyt. Osasin kyllä ketjusilmukat ja yhdistelin niitä oman tyylisesti, jolloin tuloksena oli omintakeisia ranteenlämmittimiä. Ensimmäisenäiltana kertasin perussilmukat pylväineen ja sain aikaiseksi puuvillalangasta tiskirätiksi sopvan tekeleen.

Tänään aloitin ensin pallolla.  Pallo ei edennyt ja vaihdoin isoäidin neliöön, jonka kanssa meni vähän enemmän aikaa kun osa ohjeista meni pallon kanssa ohi korvien. Useamman kerran purin pyöreähkön neliöni ennen kuin hoksasin jutun juonen ja tekemisen rytmin. 

 

Seuraavaksi tutustuin lastuvirkkaukseen (pukko/varras). Yksinkertaista ja suhteellisen nopeaa. Tällä tekniikalla pääsee liioista lankavarastoista eroon. Mitäs kivaa keksisin?

Tämän ihanan pannulapun olen saanut Forssan suunnalta lahjaksi. Se on niin kaunis, etten ole raaskinut käyttää sitä sen oikeassa tehtävässä vaan olen nauttinut sen kauneudesta muuten. Se sai asianmukaista ihailua muiden kurssilaisten taholta samalla kun he pohtivat miten sen kauneuden voisi toistaa muissa töissä.  

Hempeä narukoru

Vaaleanpunaista ja persikkaa saman sävyisiin puuvillanauhoihin. Osa helmistä omasta varastostani, osa ystäväni tuomia. Näiden lisäksi sain vapaat kädet lukemattomille siemenhelmipurkeille ja muutamille muille helmille. Aivopatteja naputellen olen pohtinut, miten saisin pienistä moninkertaista, runsasta ja kaunista. Ajatukset vilistää. Täytyy testailla omilla helmillä ideoiden toimivuutta.

Valoilmiöitä

 

Tänään aurinko paistoi vaikka lunta pyrytti taivaan täydeltä.  

 

Heti kun pilvi katosi auringon päältä, lumihiutaleet sulivat vesipisaroiksi ikkunaan. 

 

Auringonlaskusta myöhästyin hieman. Ei jäänneet taivaalle kuin oranssit hattarat, jotka valon vähetessä muuttuivat hiljalleen vaaleamman punaiseksi ja kainon purppuraiseksi. 

Umpimähkään

 Tämän rannekorun kivet ja helmet on poimittu satunnaisotannalla laatikosta. siten, että huurteiset kristallihelmet saisivat sopivaa seuraa. Sen verran karsintaa harrastin, että kivet ovat suurinpiirtein saman kokoisia: akaattia ja savukvartsia sekä pienen ikuisuuden sopivaa seuraa odottanut violetin sävyinen säröakaatti. Tässä uusi lempikoruni. Käytän omatekoisia korujani lähes aina vaikka työssäni rannekorut ovat usein tiellä, joten niillä koristelen itseni silloin kun käteni ovat vapaana kantamisesta ja muusta puuhasta. 

K

Lisäyksiä...

Sekä luinen tikku että simpukkasydän näyttivät yksinäisiltä ja aneemisilta ilman lisäyksiä. Tikku on maannut kauan mahdottomien muotojen laarissa kunnes eräänä päivänä annoin aivottomien ajatusten harhailla puhelimessa papattaessani. Simpukkasydämelle löytyi maailmaa tasapainottava yinyang amuletti seuraksi. Kaikelle löytyy pari jahka tarpeeksi kauan jaksaa odottaa vaikka kieltämättä joskus tuntuu, että jotkut helmet ovat ryhtyneet puhelakkoon.

Prillit

Olen nyt viitisen tuntia harjoitellut uusien lasien kanssa kulkemista. Aluksi tuntui tosi oudolta, sillä sekä taittoa että vahvuuksia vähennettiin aika reippaanlaisesti. Nyt olen muuten jo uusiin ikkunoihini tottunut, mutta nenäni huutaa vastalauseen. Atulat painavat hieman eri kohtaan kuin entisissä ja molemmin puolin kokkaa on arat paikat. No ehkä se tästä lutviutuu pikku hiljaa viikonlopun aikana. Muussa tapauksessa täytyy hankkia pehmusteet.