Virkkuukoukussa 1

Työväenopiston syksyn käsityökurssien joukosta löytyi kauan odottamani virkkauskurssi. Sinne ilmottauduin innolla mukaan koska murtunut ranteeni antaa virkata, mutta neulomisen liikeradasta se ei pitänyt. Osasin kyllä ketjusilmukat ja yhdistelin niitä oman tyylisesti, jolloin tuloksena oli omintakeisia ranteenlämmittimiä. Ensimmäisenäiltana kertasin perussilmukat pylväineen ja sain aikaiseksi puuvillalangasta tiskirätiksi sopvan tekeleen.

Tänään aloitin ensin pallolla.  Pallo ei edennyt ja vaihdoin isoäidin neliöön, jonka kanssa meni vähän enemmän aikaa kun osa ohjeista meni pallon kanssa ohi korvien. Useamman kerran purin pyöreähkön neliöni ennen kuin hoksasin jutun juonen ja tekemisen rytmin. 

 

Seuraavaksi tutustuin lastuvirkkaukseen (pukko/varras). Yksinkertaista ja suhteellisen nopeaa. Tällä tekniikalla pääsee liioista lankavarastoista eroon. Mitäs kivaa keksisin?

Tämän ihanan pannulapun olen saanut Forssan suunnalta lahjaksi. Se on niin kaunis, etten ole raaskinut käyttää sitä sen oikeassa tehtävässä vaan olen nauttinut sen kauneudesta muuten. Se sai asianmukaista ihailua muiden kurssilaisten taholta samalla kun he pohtivat miten sen kauneuden voisi toistaa muissa töissä.