tiistai 30. marraskuuta 2010

Kukkuu

Kun päivällä nukkuu niin yöllä kukkuu. Edellinen yö meni osittain taas palelemisen merkeissä ja aamuyöllä taas meinasin tikahtua kun limaneritys ei meinannut talttua ollenkaan. Istuin tunnin ja nojasin seinään ennen kuin älysin hakea sohvalta lisää materiaalia selän alle siten, että sain kroppani aika lailla puoli-istuvaan asentoon. Klops, nuijanukutus. Kummasti sitä herää herätyskellon ääneen jossain vaiheessa vaikkei sitä varsinaisesti kuulekaan. 

Aamun koemittausten mukaan lämpötila-arvoni olivat sitä luokkaa, että niillä ei töihin mentäsi. Haasteellinen omahoitajasoitto kahdeksalta terveyskeskukseen. Onneksi oikea korvani toimi juuri sen verran, että sain asian hoidettua. Aamupalan ja lääkkeen jälkeen oikaisin itseni vielä muutamaksi tunniksi. Sitten suihkuun, minkä jälkeen vähän lepoa ennen pukeutumista ja pakkaseen tuppautumista. Käytin kaikki nenäliinani ennen pääteasemaa sillä nenäni innostui raikkaasta pakkasilmasta niin että oli tulvia yli. Ostin apteeksista nestuukipaketin ja töräyttelin nenäni niin puhtaaksi että korvatkin menivät taas lukkoon. 

Olipas haastavaa jutustella lääkärin kanssa kun en kuullut mitään, mitä sanottiin minusta poispäin enkä nähnyt suun liikkeitä. Kun huomasin hänen puhuvan niin totesin, etten kuule mitään, mitä ei puhuta suoraan kasvojeni edessä. Hullunkurinen tilanne nauratti sekä minua että lääkäriä. Varttia myöhemmin tulin ulos silmätippa ja -voide reseptien kanssa, viikon sairauslomalappu kourassa sekä toivotus, että tule takaisin, jos menee hullummaksi. Koska sisäinen lämpötilani on keikkunut maagisen 37 lukeman yläpuolella yhtäjaksoisesti viime viikon maanantaista alkaen, on parempi että lepään kunnolla. Molemmat pöpön aiheuttamat epämukavuusalueet ovat sellaisia, että voisin tehdä töitä niiden kanssa. Ne aiheuttavat lähinnä hupaisia tai turhauttavia tilanteita työtiimissäni ja asiakkaissani. Aikaisempia kokemuksia löytyy sekä korva- että silmätulehduksen saralta. 

Koska joudun pitelemään päätäni johonkin suuntaan kenossa, olen ottanut käyttööni vuorotiputusjärjestelmän, jolloin tiputukset tapahtuvat vuorotellen parin tunnin välein. Siinä sitä onkin sumplimista ja muistamista kun korviin tiputellaan 2-3 kertaa päivässä ja silmiin 4-6 kertaa päivässä. Tähän asti hammastikun kärki on osoitellut kumpi korvista on vuorossa. Nyt pitäisi keksiä, millä merkitsee silmien vuorojärjestelmän. Aamulla on tietty helppo aloittaa kun valkkaa sen puolen, jossa on enemmän ongelmia, mutta sen jälkeen alkaa ollakin jo hieman työläämpää. Yösilmävoiteen tuubittaminen alaluomelle onkin jo sitten haastavampi juttu. Kun pitäisi mönkiä vessasta sänkyyn nukkumaan ja silmien kautta ei näe mitään. Yritän jos onnistuisi käsipeilillä. 

Olin ihan naatti kun tulin vajaan kolmen tunnin keikalta kotiin (lääkäri, apteekki ja kauppa). Osa unohtui, vaikka olin kirjoittanut aamiaisella kauppalistan loppuvista materiaaleista. Varmaan siksi, että en kaivannut niitä aamiaisaikaan. Söin eilisen lounaan loput, kömmin tiputtelun jälkeen peiton alle ja nukuin monta tuntia herätäkseni juuri sopivasti kymppiuutisille, jonka ääni varmaan kuului naapurissa asti. 

Tässä elämäni ensimmäiset silmukkamerkit. Tosin käytän niitä langanlukitsijana virkkauksissani.

2 kommenttia:

  1. Voi flunssan surkeutta, se on kyllä tänä vuonna ollut arhäkkää laatua. Minulla on jo helpottanut, mutta kolmisen viikkoa sain yskiä ja mikä hassuinta, lääkäri antoi kuurin postiontelontulehdukseen, vaikka nuhaa ei ollut koko flunssan aikana.
    Yritähän lepäillä ja parantua.

    VastaaPoista
  2. Yritän täällä pitää silmäni auki vielä vähän aikaa että saisin otettua iltalääkkeet. Sen jälkeen voi mennä nukkumaan. Jos nyt nukun ja joudun herättämään itseni lääkkeille, kukun taas yöllä ja rytmi menee sekaisin. Kohta on taas silmän tiputusaikakin.

    VastaaPoista