Rinkulariipus

Tästä piti tulla ihan jotain muuta, mutta sormet eivät toteleet aivojen käskyjä ja tuli kahden punaisen rinkulan riipus. Kaunis näinkin kun auringon valo sattuu sopivasti läpikuultaviin lasihelmiin.

Eksynyt puu

Kävin tänään hakemassa uutta näkökulmaa harjoitteluuni kun olen koko syksyn ollut hieman eksyksissä. Ensimmäisen päivän näkökulman vaihto on kuin morsiamen pukeminen häihin: jotain vanhaa, jotain uutta, jotain lainattua, jotain varastettua ja jotain sinistä. Etsintä jatkuu huomenna ja varmasti työkaluja omakohtaiseen harjoitteluun tulee mukaan pakillinen. Ainakin sen opin, että puut pitää tukea hyvin istutuspaikalleen, muuten ne ottavat juuret alleen ja lähetevät lipettiin.

Nappikultaa

Kaulakoru, joka on ollut suunnitteluvaiheessa ainakin vuoden sen vuoksi, etten ole löytänyt sopivia helmiä siihen. Väri oli alusta asti avoin, mutta ei vaan sattunut napsahtamaan kohdalleen sopivat helmet. Vaalean kellertävät lasihelmet (Kaala) ovat olleet jo pitkään, sillä tarvitsin niitä toiseen projektiin, samoin 4 mm fasetit. Pari viikkoa sitten kävin Nanassa hakemassa tiikeritaitaisen helmen ystäväni lahjaan ja sieltä matkaan löytyivät nuo kimaltavat tabletit. Jotain vielä puuttui ja vähän aikaa odotellessani satuin Idänhelmestä löytämään kaakaon värisiä vahattuja lasihelmiä. Harmi, ettei sattunut auringonpaistetta sille päivälle kun kokosin suunnitelmani koruksi. Helmet tuntuivat tanssivan suunnittelualustalla keskenään. Harvemmin muille tehdessä on aikaa odotella suunnitelmien toteutumista näin pitkällä aikavälillä kuin itselle tehdessä.

Auringosta onnellinen

Aamusta alkaen mieli oli korkealla kun ulkona oli valoisaa. Viiden minuutin metromatka venähti kahdeksikymmeneksi kun ihastelin valossa punaisesta oranssin kautta keltaiseen hehkuvia lehtiä. Taivas oli sininen ja ilma täynnä virkistäviä molekyylejä. Töissä aurinko paahtoi huoneet ja paistoi suoraan ikkunasta työpöydälle häikäisevän kirkkaasti. Mitä väliä, vaikka tuuli viuhtoi napajäätikön kylmyydellä kun aurinko kohotti mielialan taivaisiin. Ilon ja onnen päivä kaiken sateen ja synkkyyden jälkeen. Happy!

Auringonkeltaisia säröakaattirondelleja puuvillanauhassa lukkona lasisydän ja nauhalenkki.

Silmukat sotkussa

Eilen sain aikaa nämä oranssit osuudet. Ylempään kuvan tekeleeseen meni melkein kaksi tuntia kun silmukat karkailivat, putosivat ja eksyivät. Ne käyttäytyivät kaikin puolin keljusti koko illan ajan. Nyt ne pitäisi kursia kokoon ja samalla metsäsää kaikki karkulaiset ruotuun.

Ihan sama tässä suorassa kappaleessa. Kudottaessa vasen reuna ja näin oikeinpäin katsottuna piilossa oleva oikea reuna lenkitti ja kadotti silmukat jatkuvasti. Kaikki muut tutkittiin, mutta ei katsottu kelkan harjaspyöriin, joista viimeiseksi nypin edellisenkin kutojan nöyhtät ja langanpätkät irti. Ei ihme, että homma sekosi tämän tästä. Kaunista raitaa, mutta täytyy purkaa ja yrittää ensi viikolla paremmalla onnella uudestaan.

Tässä ensimmäisen tunnin tekeleeni. Villalanka meni hieman kokoon kun nakkasin muun pyykin matkassa pesukoneeseen. Valkoinen lasirengashelmi toimittaa lukon virkaa kun nyörin päät on solmittu kiinni. Puuttuu vain loput ommelten kiinnitettävät helmet tai paljetit. Tietysti seitä voi käyttää näinkin tai vetää lukon eteen ja koristella solmitut päät. Katsotaan, mitä aika ja ajatukset tuovat mukanaan.

Pimiä päivä

Kellojen siirtely ottaa koppaan. Koko päivä on ollut synkkä, harmaa ja vetinen. Pimiä aika hyökkää kimppuun heti työpaikalta nenänsä ulos työntäessä. Lauantaina siirtelin kelloja ajatuksettomasti. Alkuperäisen suunnitelman mukaan herätystä piti siirtää myöhemmäksi ja aikaa tunnin taaksepäin. Teinkin juuri päin vastoin ja olin aika känkkä ränkkä todetessani muiden kellojen näyttävän sangen varhaista ajankohtaa. Ulkona oli ihan pimeää vaikka ajatuskäyräni mukaan herätyksen piti olla reippaasti auringon nousun jälkeen. Onneksi sain väänneltyä täksi aamuksi oikean aikaisen herätyksen, vaikka arkiaamuisin kello täriseekin aina ihan liian aikaisin.

Kirjamessut

Kirjojen ystäviä oli jälleen paljon liikkeellä ja minä muiden mukana, kiitos Kustannus Oy Duodecimin arpajaisvoiton. Ahdasta oli kuin Kiinassa konsanaan.

Tapasin herra Karhujään ja kahvilassa juttelin jonkun kirjailijan kanssa. En tiennyt kenen ja sekös tuntui miestä huvittavan. Ei voi tuntea kaikkia ja kustantajan edustaja pyöritteli silmiään. Olisko tuo ollut tulossa tai menossa haastateltavaksi. Haitanneeko tuo mitään vaikken tuntenutkaan. Maailma on täynnä taitelijoita ja muita julkisuuden henkilöitä.

Viiniosastolla tuli vastaan tämä arvokas pari. Olivat lainassa Espan enkeleiltä. Mainio pari. Unohdin ostaa glögiliput jutellessani yhden puolitutun kanssa. Ei kai siitäkään suuremmin haittaa ollut.

Kirjoja en ostanut yhtään, mikä kai on jonkinlainen ihme bibliomaanikon kannalta, mutta Positiivareiden allakka lähti mukaan, pari ystävän tilausta ja yksi tuiki tarpeellinen voidepurkki. Enenmmän tein muistiinpanoja, joita sitten toteutan kirjastojen kautta lähemmin tarkasteltavaksi. Viiden tunnin taivalluksen jälkeen voisin lainata kummatyttöni Mörököllin sanoja: "Voi, mun jalat!"

Riipuskvartetti

Vaakamainen työtoverini täytti vuosia viime viikolla. Yritin koota jotain kivaa mustasta, punaisesta ja valkoisesta siinä kuitenkaan onnistumatta, joten siirryin riipushelmivarastoon. Liukusolmunaru + 4 vaihtokappaletta: punainen foliosydän, musta valkokukkainen lamppuhelmi, karneolikolikko ja ovaalinmuotoinen tuliakaatti, jossa on sopivan väriset raidat.

Keltainen lokakuu

Aurinko on kadonnut tyystin lokakuussa pilven taakse piiloon.

Onneksi puistosta löytyy vielä myöhäissyksyn yllätyksiä. Tässä joku kaunis koristehedelmäpuu.

Keltaiset lehdet puussa ja maassa korvaavat puuttuvan auringon. Ruoho on vielä vihreää.

Ihastelin aamulla varhain puuta, jonka latva oli paljaana, keskiosa kellastunut ja alaoksien lehdet hehkuivat vihreinä. Koska kamera jäi erään nuudeliaivon muuttoväsymyksessä kotiin, jouduin tyytymään kännykkäni vähemmän laadukkaisiin kuviin.

Suojelusenkelit

Tämä enkeli on tehty kännykkäkorun roikottimeen ja huristelee ystäväni mukana ties missä. Alla viimeisimmät kokeiluni. Näin kaupassa heijastinpuikkoja, jotka asennetaan fillarin pinnoihin. Aivomutkissani käynnistyi heti reaktio: voiskos niistä tehdä jotain muutakin. Takissani on heijastin, mutta HS jutun mukaan sen heijastavaan vaikutukseen ei kannata luottaa. Repussani on myös heijastavasta kankaasta tehty pieni koira. Sekään ei saanut kovin loistavia tuloksia. Parhaan tuloksen antanut heijastin, joista minulla on kissa, muumipeikko ja sydän, jää naruineen aina jonnekin kiinni. Jos ei muuten niin vetoketjun väliin, jolloin taskuun jää aina jotain tärkeää jumiin. Yhdellä kintaalla ei voi lämmittää moelmipa käsiä. Niinpä pienen tuumailun jälkeen somin puuvillanauhaan putken, vähän solmuja ja helmen hännän huipuksi. Yläpään silmukkaan laitoin avaimenperähakaset. En tiedä ovatko tehoiltaan yhtään sen parempia, mutta ovat ainakin kiva somiste hihoissa eivätkä jää repun remmeihin jumiin. Sidon sydämen repun sankaan roikkumaan. Ehkä se pysyy siinä jonkin aikaa vilkkumassa.

Yllätyksiä

Tänään Kiinan tunnin jälkeen kävelin kotiin. Oli niin ihana ulkoilukeli, että poikkesin tutulle paikalle puistoon harjoittelemaan taijia. Rauhallisin mielin rantatien tuikkujen valossa "huidoin" ilmaa ja tunti sujahti huomaamatta ohitse. Yöt ovat olleen kovin kylmiä, sillä lähes peilityyni Töölönlahti oli hieman jäinen rannoilta. Ei se vielä kanna, mutta heijastaa valon hieman toisin kuin musta vesi.

Poikkesin kaupan kautta ja nappasin muutaman Pitahaya hedelmän. Hämmästykseni oli suuri kun leikatessani sen kahtia, sisus oli tykkänään erilainen kuin aikaisemmin. Olen tottunut vaalean harmaaseen hedelmälihaan sekä keltaisilla että retuliinein kuorin varustettuna. Tämä on ensimmäinen kerta, kun sisältäkin löytyy punajuuren väristä hedelmää. Wikipediasta opin uusia asioita tästä vitamiinipommista. Hyvältä maistui.

Lusikoidessani iltapalaani, avasin kaksi kirjekuorta. Kumpikin sisälsi arpajaisvoiton. Osallistuin kustantajan järjestämään Helsingin kirjamessujen vapaalippujen arpajaisiin ja suureksi hämmästyksekseni arpa osui minuun. Happy! Samaan aikaan kirjojen kanssa, siellä voi ihastella musiikkia, ruokaa ja viiniä. Toisessa kuoressa oli leffalippu. Vastasin johonkin kyselyyn ja siinäkin arpaonni suosi. Melkoisen erikoista, enhän minä koskaan voita mitään! Ystäväni kommentoi: "Nyt heti kioskille lottoamaan, jos putki vaikka jatkuisi!"

Lisää tiikeriraitoja

Ystäväni syntymäpäivälahja on tuottanut minulle päänvaivaa. Olen koonnut ja purkanut eikä mikään tuntunut siltä oikealta kunnes Nanan verkkokaupassa näin tämän ihanan lämpimin sävyin raidoitetun lasiriipuksen. Näin silmissäni samantien nyörin sävyn ja tiesin saavani sen samasta paikasta. Monen mutkan kautta ehdin lauantaina piipahtamaan putiikissa ja hyppelin riemumielin eteenpäin. Pompin tänään ylimääräiselle taiji tunnille kun ehdottomasti halusin antaa korun etukäteen vaikka tiesin että hän olisi sitä ihastellut jälkeenpäinkin.

Ruukullinen kukkia

Tämä maksaruoho on sinnitellyt nuppujensa kanssa kohta kaksi kuukautta. Viime viikon kylmät yöt saivat sen räjäyttämään kukat auki ja ilahduttamaan tähtikuvioillaan minut tänä aamuna. Olen ihaillut kirjavia lehtiä koko kesän ja ihmetellyt, ehtivätkö nuput ollenkaan kukka vaiheeseen ennen talvea. Turhaan hoppuilin, seuraavan kerran laitan ruukun jääkaappiin muutamaksi yöksi, jotta kukat aukeavat ajallaan.

Tiikerijuovat

Yritin ladata tämän tiikerijuovaisen lehden samaan postaukseen kaupunkikuvan kanssa, muttei onnistunut sitten millään. Tänään jostain syystä bloggeri on valikoiva kuvien kanssa. Ei lataa suoraan tiedostosta eikä Picasan kautta. Ja jos lataakin, niin luonnokset näyttävät tyhjiltä kaikesta huolimatta. Olen ymmälläni. Ja muutenkin tuntuu toimivan oman pään mukaan eikä kuuntele tekstiasetuksia. Koruja ei tänään voi esitella, koska kaikissa kuvissani on sisäinen virhe sekä uusissa että vanhoissa. Muita kuvia voi ladata yksi kerrallan. Yritämmä myöhemmin uudelleen.

Himmennetty ruska

Viime viikolla on ollut sen verran vilpoista, että syksyn väriloisto on saapunut Helsinkiin. Ikävä kyllä eilinen auringon ilmiintyminen sattui iltapäivällä ihan toisella puolella kaupunkia betoniviidakon keskellä. Aamulla tuuli tuiversi ja pilvet peittivät hehkuvien värien valaisijan.

Syksyn värejä

Auringon paisteessa

lehdet päältä

tuulen maahan paiskaamat pisaroissa

heinikkoon takertuneet varjojen kirjomat

ja muuten väreissä hohtavat parhaimmillaan.

Keitettyä spagettia

Kroppani ja aivoni ovat ihan lötköjä. Polveni ovat närkästyneet kahden päivän tukeutumisesta lattiaan elvytys- ja kierittelyharjoituksissa. Kermakuorrutteeksi päälle menin tänään syysloman kunniaksi qigongin tunnille. Jalat ovat kuin keitettyä spagettia eikä käsien tilanne ole yhtään parempi. Kahden päivän tietopuolen tunkeminen liian pienelle aivokapasiteetin kovalevylle ottaa koville tässä iässä. Päivän päätteeksi meinasi sairaskohtausta näyttelevät "kuolla" käsiin kun kovalevy ilmoitti toimintavirheestä vaikka oireet olivat päivän selvät etenkin kun potilas oli maalattu harmillisen hyvin oireittensa mukaisesti. Oikeassa tilanteessa sitä tuntee itsensä niin avuttomasti, että soittaa piipaa-auton melkein ensitöikseen paikalle. Toimintani ja ratkaisuni olivat melko luovia ja erikoisia, mutta erikoista varmaan muutenkin on se, että suurin osa opeistani tulee hevosmaailmasta sidoksista alkaen.

Punaisia kertauksia

Molemmat korut ovat uusintoja, vain värit ovat vaihtuneet.


Tänään yritin myös herättää Anne-nuken henkiin tekniikalla 30 painallusta ja 2 puhallusta. Meinasi väkisin mennä vanhalla tyylillä 2 puhallusta ja 15 painallusta. Sen lisäksi kierittelin pariani kylkiasentoon milloin selin- milloin päinmakuulta. Yhtään kertaan en laittanut pariani umpisolmuun, joten kai sekin meni vanhasta muistista suhteellisen hyvin. Tämän lisäksi iltapäivällä kerrattiin muita tajuttomuuteen johtavia sairaskohtausten oireita. Huomenna tehdään uusintoja ja paketoidaan pari muumioksi. Ihan hyvä kun kerrataan, mutta tuntuu hassulta kun joka kertauskurssin jälkeen tavat muuttuvat hieman. Periaatteessa saisin lukea opasta työajalla, mutta milloin siihen on aikaa? Olen yrittänyt nipistää hiukan lukuaikaa aina silloin tällöin, mutta liian hitaasti edistyy lukeminen.

• Hätäkeskus
• Punaisen Ristin ensiapuohjeet
• Punaisen Ristin Veripalvelu Käy katsomassa verivarastojen tilanne (A ja O verta tarvitaan)!

Pisaroita

Aurinko sulattaa hallayön jäähileet pisaroina tupasvillan kukinnosta.

Menneen kesän häivähdyksiä

Lämpö: edellisen kesän heinäkuun kuumimman päivän ilta-auringon kultaamista heinistä.

Satokausi: lehtikuusen kävyt suomut apposen auki. Kaipaan makoisia marjoja.

Juhlat: Kahvikupin kukkanen muistuttaa kesän pippaloista, joissa melkein koko suku oli yhtä aikaa paikalla.

Punasteleva luonto vaihtuu vihreäksi ja syksyllä jälleen punaiseksi. Mielenkiintoinen on lehden elinkaari.

Karneolikorento

Vanha korvakorun sudenkorento taipui karneolikolikon ympärille riipukseksi. Korennon häntä taipui helmen reikään koukuksi, jossa helmi lepää siipien kietoutuessa reunojen ympäri ja pään yläpuolinen riipuslenkki varmistaa yläpuolen toimien samalla välirenkaan ja papukaijalukon ripustuspaikkana.

Myrskytuuli

Uutisista saa lukea mitä kaikkea tuhoa kova tuuli ja rajusti räiskähtelevä rankkasade saa aikaan. Tänä aamuna kävellessäni tuulen suojaisesta korttelipihasta tuubiin, jonka muodostaa kolmen talon seinä ennen aukeaa, jonka kanjonissa metro kulkee ja josta on yhteys merelle. Tuulen voima rysähti päälle sellaisella voimalla, ettei eteenpäin kävelemisestä meinannut tulla mitään. Ilosta hihkaisten levitin käteni ja varpaillani seisten nojasin tuuleen. Vastatuuli oli niin voimakas talojen välisessä tuulitunnelissa, että se kannatteli painoani kevyesti, vaikka normaalisti sellainen lentokoneasento varmistaisi äkkisyöksyn maankamaraan. Jos tuulimoottoriin olisi tullut katko, olisin tintannut naamani asfalttiin ja olisin näyttänyt littinokkaiselta lopun ikäni. Sateen nakuttaessa naamaani, nautin tuulen kannattelusta kaikkien kesken kasvaneiden lailla. Ratkiriemukasta ja tosi hauskaa. Kun kuulin metron tulevan, annoin siirsin painoni kantapäille ja tuuli nosti minut pystyyn. Käänsin kylkeni tuulen suuntaan, kävelin sivuttain tuubista kadulle kun paraskin sirkushevonen ja kipitin metroasemalle.

Tilkkutäkki

Tilkkutäkin palaset ovat valmiit. Ne on höyrysilitetty ja odottavat ompelua. Iloisen kirjava ja kaikki pienet lankakerät on käytetty tähän työhön. Mielenkiinnolla odotan, saanko aikaiseksi sen, mitä ajattelin alunperin.

Sain ystävältäni loput liukuvärjätystä lankakerästä. Virkkasin sen eilen putkeksi ja se on lämmittänyt rannettani tänään myrskyn riehuessa. Kaipasin sitä jo eilen illalla, joten sen kummemmin miettimättä käytin sen tähän projektiin. Vähän jäi tähteelle. Mitähän siitä keksin.

Neulainen tähtitaivas

Kaupungissa tähtitaivaan taikominen on mielikuvituksesta kiinni. Jos ei ole pilviverho edessä niin sitten kaupungin valosaaste hehkuu kirkkaammin kuin mini tuikut taivaalla. Kuinka pitkälle kaupunkien valovyöt näkyvät avaruuteen? Kiikaroiko marsilainen maapallon sähköisiä kynttiläkruunuja omalta planeetaltaan?

Tabletteja

Nämä korvikset ovat jo käytössä omistajillaan ympäri Eurooppaa.

Kuin siniset minisilmälasit koukussa roikkumassa. Osaan kuvitella ne jonkun sarjakuvahahmon nenälle keikkumaan.

Eri valossa nämä näyttävät eri värisiltä. Tässä tumman punaruskealta kun taas toisessa valossa lilaan vivahtavalta.

Vihreät tabut, joiden värisävyt myös näyttävät eri valoissa erilaiselta ja kameran linssin läpi myös luonnonvalossa ihan eri sävyiset kuin korvassa keikkuen.

Viimeiset langanpätkät ovat joutuneet sinisten tablettien ympäri kiehkuralle. Koukut menivät vaihtoon ja omistajakin on vielä hakusessa, mikä vihjeenä mainittakoon ;) Nopeat syövät hitaat!

Kaupunkinaamat

Kun nenän nostaa yläviistoon, näkee kaupungin rakennuksista alaspäin katsovia naamatauluja.

Hyvä, että pitävät kiinni, ettei kivi tipahda niskaamme.

Ihan kuin puhuisivat puhelimeen. On ollut melkoinen futuristi tämän koristuksen tekijä.

Hymynaamoja ja yrmyjä.

Tämän nauravan harvahampaan olen joskus kuvannut tupakoimassa. Ilmankos kaverilla on noin hapan ilme. Valokuva pitäisi etsiä jostakin esiin ... mahtoikohan olla digiaikaa vai paperikuvissa?

Onko hän hämmästynyt vai yrittääkö varoittaa jostakin?