keskiviikko 7. lokakuuta 2009

Myrskytuuli

Uutisista saa lukea mitä kaikkea tuhoa kova tuuli ja rajusti räiskähtelevä rankkasade saa aikaan. Tänä aamuna kävellessäni tuulen suojaisesta korttelipihasta tuubiin, jonka muodostaa kolmen talon seinä ennen aukeaa, jonka kanjonissa metro kulkee ja josta on yhteys merelle. Tuulen voima rysähti päälle sellaisella voimalla, ettei eteenpäin kävelemisestä meinannut tulla mitään. Ilosta hihkaisten levitin käteni ja varpaillani seisten nojasin tuuleen. Vastatuuli oli niin voimakas talojen välisessä tuulitunnelissa, että se kannatteli painoani kevyesti, vaikka normaalisti sellainen lentokoneasento varmistaisi äkkisyöksyn maankamaraan. Jos tuulimoottoriin olisi tullut katko, olisin tintannut naamani asfalttiin ja olisin näyttänyt littinokkaiselta lopun ikäni. Sateen nakuttaessa naamaani, nautin tuulen kannattelusta kaikkien kesken kasvaneiden lailla. Ratkiriemukasta ja tosi hauskaa. Kun kuulin metron tulevan, annoin siirsin painoni kantapäille ja tuuli nosti minut pystyyn. Käänsin kylkeni tuulen suuntaan, kävelin sivuttain tuubista kadulle kun paraskin sirkushevonen ja kipitin metroasemalle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti