152. Tuhansien ämpärien maa

Linnanmäen Peacock-teatterissa 16.6. asti UIT esittää 40. juhlavuotensa kunniaksi humoristisen revyyn teemalla "Tuhansien ämpärien maa", joka sisältää sketsejä, laulua ja tanssia. Kävin tiistaina katsomassa kepeän ja veijarimaisen kepeän esityksen.

Peacockin lavalla yllätystähtinä vuoden 2016 tangokuningatar Erika Vikman ja Viivi Pumpanen. Mukana oli takuuvarmoja naurattajia ja laulavia näyttelijöitä: Sari Siikander, Leena Uotila, Sami Hintsanen, Sami Hokkanen, Jussi Lampi, Mikael Saari. 

Eikä tanssijatkaan jää esiintymisessä tai laulamisessa muiden jalkoihin: Ansku Bergström, Katri Mäkinen, Mikko Ahti ja Matti Puro. Mukana myös bilebändi Jean S. Antti Paavilaisen johdolla.  

Ilottelussa revitään riemua vuoden tämän hetken ajankohtaisimmista tapatumista. Osansa saavat mm. presidenttiparin perheenlisäys, Ähtärin uudet pandat, ajankohtainen politiikka ja sote sekä bittiteknologian vaikutus elämäämme kännyköiden ja sosiaalisen median kautta tai televisio-ohjelmat. Myös kirkon rahankäyttö virkamiestensä tuunaamana sekä hieman erikoinen saarna. 

Puolitoista tuntia on sopiva määrä iloittelua. Esiintyjät olivat erinomaisen osaavia. Ainoa miinus oli musiikin toisto liian suurella voimalla. Äänet alkoivat säröillä korvissani. Kaipasin korvatulppia, mutta sormien tunkeminen korviin ajoi saman asian.  

Ja tietysti aulassa jaettiin ämpäreitä.

72. Talvipäivä Rastilassa

13. Valoisaa Lucian päivää

Lucian päivän kunniaksi bonuksena pari enkelikorua.

Tämä syntyi yhteistyönä vuosi sitten heijastavan kielikylvyn helmeilyiltana. Eräs osallistuja keräsi helmet ja sanoi, että niistä tulisi ihana enkeli, mutta miten ne saataisiin kasaan vision mukaiseksi. Yrityksen, erehdyksen ja kokeilun avulla siivet saatiin kroppaa kiinni. Näitä tehtiin sitten eri variaatioita useampikin.

Nämä on tehty tutulla tekniikalla kun sattui löytymään toisiinsa sointuja siivet ja kukkamekko. Papukaijalukolla se on ripustettavissa mihin tahansa sopivasta kaulanauhasta vetoketjun vetimeen tai kassin renkaaseen. 

Helmeilyilta Kulkurissa

Rastilan askartelijat urakoivat heijastavia korentoja pukinkonttiin. Taidot eivät ole kadonneet vaikka vuosi on ollut välissä. Pienellä vinkkauksilla muistipoimut avautuivat ja korentoja alkoi valmistua ahkerista käsistä. Ehdin minäkin muutaman korennon ja enkelikyhäelmän tekemään jutustelun lomassa. Siivet unohtuvat kotiin ja ne tehtiin korentojen mallilla. Omassa käytössä ovat, vaikka ovatkin hassun näköisiä.

Muox 15.11.25 kuvat kadonneet. 

Heijastin on halpa henkivakuutus

Illat pimenevät pitkin harppauksin aina vaan aikaisemmin. Muistakaa ilahduttaa moottorilla varustettuja kulkuneuvojen ajajia varustautumalla heijastimella. Musta takki ja märkä asfaltti ovat kamala yhdistelmä Suomen pimeissä syys- ja talvi-illoissa. Yksi jo ilahduttaa, useampi riemastuttaa ja joulukuusena kulkeva saa kiitosta autoilijoita (kokemusta on). 

Tee itse, duunaa vanhasta parempi tai käytä sitä ihan sellaisenaan. Kaupoista löytyy paljon uusia hienoja vaihtoehtoja tavallisista killuttimista vilkkuviin valoihin. 

Kuvassa viime syksyn tuotoksia. Eräänä lauantaina vähän ennen joulua opastin montaa innokasta käsitöiden tekijää heijastinkorujen maailmaan. 

Y-koru

Tiistai-illan korttelikerholaisista eräs esitti  syksyllä toiveen rukouskaulakorusta, johon tivasin tietysti lisätietoja. Vanhasta kansiosta löytyi helmikoru maltanrististä, joka vastasi kuvitelmia. Se on Y-muotoinen, joten kerroin eri tapoja toteuttaa sellainen. Onneksi otin vanhan avainkoruni mukaan. Se toimi hyvin yhdenlaisena mallina.

Kerholaisten perustaidot ovat kohentuneet ensikerrasta ja apua tarvitsevia oli huomattavasti vähemmän kun ennen. Se tarkoitti, että ehdin neuvomisen ohessa pujotella kahvin väriset helmet vaijeriin.

Heijastava kielikylpy

Eilen illalla tehdyt esimerkkiheijastimet ja nappikoru. Samalla sain Ruotsin kielen kylvyn. Helmeilyyn tutustujat puhuivat sujuvasti keskenään toista kotimaista. Neuvoin Suomeksi, vaikka kysymys tuli Ruotsiksi. Kuunneltiin joululauluja ja laulettiin mukana eri kielillä, vaikka välillä hyräilin vain mukana kun en muistanut sanoja. 

Tullessa aurinko laski kauniin peltomaiseman taakse ja alavilla paikoilla usvan riekaleet kietoivat laakson vaippaansa. Kotiin lähtiessä sisämaassa satoi räntää, joka muuttui meren läheisyydessä vedeksi. 

Enkeli korut ja -heijastimet

Viimeinen helmeilyilta ennen joulua vietettiin enkelien merkeissä. Tein mallienkelin hieman pienemmällä ympyräpohjalla sillä unohdin tulostaa kaavan enkä muista, minne olen harppini tallentanut. Enkeli heijastin oli hieman konstikkaampi tehdä, joten otin helmienkelitarvikkeet myös mukaani. Se oli helppo tehdä samalla mallilla kuin heijastinenkelikin, mutta mekon liimauksen kanssa ei tarvinnut menettää hermojaan. 

Enkelien lisäksi edellisen kerran heijastimet olivat suosittuja. Lupa annettiin myös kaulakorun tekemiseen. Sen tekijä on erinomainen mixed media korujen tekijä - kaikki värit ja materiaalit upeasti yhdistetty. Minä ja muut symmetrinen voimme vain ihailla vierestä.

Korjauskoru

 

Töissä tietävät, että teen koruja. Siksi silloin tällöin tulee myös korjauspyyntöjä. Tämä kaulakoru oli tehty puuvillanaruun. Sen huonoja puolia ovat venyvyys ja helmien liikkuvuuden aiheuttama kuluminen. Vaihdoin salpalukon rapulukkoon samalla kun vaihdoin helmet vaijeriin. Sain koruun lisäaikaa sillä käytin sitä esimerkkinä korttelikerhon koruillassa. Kerroin osien valinnasta, helmien painoista ja mitä kannattaa miettiä kun tekee kaulakorua. Samalla purin korun suunnittelulaudalle ja kokosin sen helmet alkuperäiseen järjestykseen. Viimeisenä kohtana näytin yhden tavan päätellä koru ja lisätä lukot paikoilleen. Viimeksi kokosivat jokaiselle oman avainkaulanauhan. Uutta koruiltaa ei ole vielä järjestetty. Kevään pöpöt ovat jyllänneet vuorotellen osallistuvissa perheissä. Yritämme uudelleen kun kaikki ovat terveitä.

 

Kevätpäivän korut

Sinisellä taivaalla pilvenhattaroita,

 mustavalkoisiin koivuissa vihreät lehdet.

Huhtikuun helmeilyillassa keväästä haaveillen kevättä helmistä rakentaen.

ps. löytyihän se hieno koivukuva viimein ;)

Korukopio

Tämä koru on kopio rannekorusta, joka lähti maailmalle ennen kuin ehdin sitä edes kuvata. Tein sen pieneen vaijerin pätkään ja käytän samaan tapaan kuin edellistä kivikorua joko niskaketjulla tai nauhalla.

Ompa mielenkiintoinen tilanne. Kun vaihtaa selaimeksi kuukkeli kromin sen oma blogi ei enää toimi. Suurin osa kuvista katoaa. Kun laittaa pienen ja pehmeän seikkailijan kuvien lataus on vaikeaa ellei lähes mahdotona jos ei pysty niitä kutistamaan pienempään kokoon. Jos kuva ei näy nyt, lisään sen heti kun siihen on mahdllisuus ; )

PS: En näe blogia kromilla ennen kuin kirjaudun ulos. Selain ilmoittaa ettei selain ole enää käytettävissä. Toisella selaimella kuva on jättikokoinen ja karkaa ruutujen ulkopuolelle. Poistan sen vähäksi aikaa ja yritän uudelleen vaihtamalla selaimen. Voi tätä tietotekniikkaa ...

JES, vihdoinkin se onnistui :)

Joulumarjoja

Joulukuun helmeilyillassa innostuin penkomaan sekalaisia helmmilaareja, joista löysin näille isoille helmihatuille sopivan kokoisia lasihelmiä. Niin näyttävät ihan marjoilta, vaikka väritys ei olekaan ihan oikea. Harvinaisia marjoja ja melko uniikkeja sillä näitä helmiä ei löytynyt kovinkaan monta. Helmikoktailista ei koskaan tiedä, löytyykö sieltä toista samanlaista.

Pitsiperhosia

 

Kun vauhtiin pääsin, niin nakuttelin ja taivuttelin pari perhoslinkkiä samaan tapaan.

Ensimmäisen kiedoin tämän isohkon lasihelminugetin pään ympärille ja toisen litistin tuttuun tapaan tämän lasihelmikolikon toisen pään reijän ympärille. 

Helmeilyillat ovat siitä mukavia, että jokainen voi tehdä omia keskeneräisiä töitään tai testata uusia tekniikoita ja sommitella erilaisten helmien ympärille osasia. Kotona saattaisi moni hyvä idea päätyä roskakoriin kun varastosta ei löydy toteuttamiskelpoista materiaalia. Yleensä aina ne värit ja helmet, joita eniten sillä hetkellä kaipaa, ovat poissa muodista ja saavuttamattomissa, joten ei helmikauppakaan aina ole ratkaisu henkeviiin ideoihin, mutta monesti helpottaa kun näkee mitä ehkä mahdollisesti voisi käyttää ... sitten joskus kun ne eivät ole muodissa ; )

Hatuista pitsikoruja

Marraskuun helmeilyiltaan nappasin mukaani isoja helmihattuja, jotka ovat lojuneet korunosalaatikossa iät ajat. En ole löytänyt niille tarpeeksi kookkaita helmiä. Ajatuksena oli paukutella hieman vasaralla uutta muotoa. Parin kupin jälkeen kokeilin hattujen taittelemista kahtia tavallista paksummilla pyöröpihdeillä. Seuraavaksi kokeilin kääryleiksi muuttuneita hattuja littaoiden helmien ylle ja niin syntyi tämä pitsikoristeinen rannekorusarja. 

 Ja yksi kaulakorukin eksyi joukkoon...

Rannekorut on tehty tavallista pidemmiksi. Räpyläni on pienempää kaliiperia, joten omalla mitalla tehtyinä koruista tulee ihan liian tiukkoja ja pieniä isomman raajan omaaville. Samalla kaavalla on toivottu myös kaulakoruja, mutta ainakaan pitsisomisteisia en voi tehdä kun tulin käyttäneeksi kaikki helmihatut saman tien pois nurkista enkä tiedä, mistä myssyt ovat kyytiini hypänneet. Vot, mietintämyssyyn tämäkin kudelma...

Linkitys 2: kierteet

 Kävin taas opettelemassa uutta Idän Helmen kurssilla. Tällä kertaa kyseessä olivat kierteiset linkit, jotka aluksi meinasivat hajota joka ilman suuntaan ja joista aluksi tuli kovin löysähköjä pötköjä. Yllä fiinit linkit ja alla ensimmäinen harjoitelma, jonka helmet on kerätty kaupan namilaareista, mikä on varsin terapeuttista työtä.

Tämä violetin kirjavan korun aloitin kurssilla ja kieputtelin loput Raunon päivän helmeilyillassa. Lenkit unohtuivat kotiin, joten yhdistelin silmukoidut helmet kotona. Harjoitelmissa on käytetty hopeitua kuparilankaa.

Nämä kauniisti valossa vilkkuvat hunajapastillit on linkitetty yhteen Artistic Wiren 0,8 mm ruskealla väripinnoitetulla kuparilangalla ja silmukat yhdistetty kullanvärisillä lenkeiltä, jotka löytyvät varastosta.

ps. olenhan minä noita kierrettyjä linkkejä värkkäillyt aikaisemminkin, mutta en ole ollut tyytyväinen niiden ulkonäköön ; )

Syyskuun helmeilyilta

Puolinukuksissa nappasin aamulla mukaani keltaisen helmisekoituksen ja vihreät nelilöt sekä penaalin, joka sisälsi työkalut ja hopeiset välihelmet. Arvonta tapahtui työntämällä käsi ensimmäiseen vastaantulevaan laatikkoon ja nappaamalla sieltä ensimmäisen käsiin osuvan pussukan. Vihreän neliöt olivat valmiiksi esillä pyöriteltyäni niitä edellisenä iltana iltauutisten aikaan käsissäni. Auringon paiste todisti, että arvonta oli onnekas.

Kesäkuun helmeilykokeita

Kun mikään ei huvita, voi vapaasti testailla kaiken näköistä, mitä muuten ei ehkä tulisi kokeiltuakaan. Kesäkuun helmeilyillan tuloksia. Punainen kirjava kiekkojen koru jäi omaan kaulaan. Ahkerasti olen sitä pitänyt eikä massakiekkojen ole käynyt kuinkaan. Hyvin ovat pitäneet värinsä ja muotonsa, vaikka ovat joutuneet hankaukasen kohteeksi (pakollinen palloketju).

Pitkään aikaan en olekaan käsitöitä tehnyt. Nyt on välillä tullut sellaisia puuskia, että jospa nämä yhdistelisi, niin mitähän tulisi. Liekö kesänuhan syy, että tavaroiden esiin kaivaminen on tuntunut liian vaivalloiselta ja yritys on jäänyt odottamaan seuraavaa helmien seireeninhuutoa. Sama kohtalo on myös langoilla ... tosin en vieläkään ole saanut "kutomakoneelleni" mitään toimivaa alustaa, sillä sitä ei voi kiinnittää ohimennen ruokapöytään ellei halua kiinnitysruuvien jälkiä ikuistaa pöytälevyyn.

2 x lyhyt = 1 pitkä

Kokosin helmeilyillassa vaijerinpätkiin metallinvärisiä helmiä (kuutiot hopeahelmet ja sinisen sävyiset fasetit). Annoin viritelmäni koekäyttöön, mutta unohdin kertoa korujen pituudet sillä seurauksella, että sinistä kaulakorua jatkettiin toisella pätkällä ja ne sidottiin toisiinsa kahdella korulinkillä. Koru pääsi vauhdikkaan kirjastotädin kaulaan ja joutuu todelliseen rasitustestiin kun valikoimaa katsastetaan varastoon, kiertoon tai muuhun poistoon.

Sattuma muovaa...

Pitkän loman jälkeen maanantaiaamuna ei oikein aivot olleet parhaassa terässä. Kassiin olisi eväiden lisäksi pitänyt pakata vielä työvälineiden ja tarvikkeiden lisäksi pyörylöitä helmeilyiltaa varten. Aikani kierrellessäni kaappasin mukaani kellertävää, ruskeaa, kuparia ja hopeaista. Myöhemmin myös pronssia, sinistä ja punaista. Sattumalta korvakoruaihiot tipahtivat pussista sohvalle sopivaan muotoon. Siirsin osaset kuvausalustalle (Alvar Aallon rakennushistoriikki kirja ; ) samaan muotoon ja pohdin, onko kyseessä sattuman muovaama kukkanen, korento vai tähtönen....