Välipaloja

 Unohdin tänään ostoskassin kotiin ja kassissa iltapäivän hedelmät sekä vesipullon. Tietysti juuri tänään matka kävi kierrätyskeskuksen kautta. Ostin eurolla itselleni ämpärin, johon sain pakattua lasipurkit ja uunivuoan sekä muutaman pokkarin.

 

Väriä harmauteen

Ulkona on mustaa, valkoista ja harmaata. 

Onneksi sisältä löytyy väriä. 
 

Tuhma vai kiltti ajatelkaas ?

 Minä jo pelkäsin, että olen ollut kovin tuhma kun joka toisesta paketista putkahti suklaata eri muodoissa: levyjä, keksejä, konvehteja. Mutta onneksi tuli muutakin.

Kiitos ystävät ja työtoverit!

Näitä ihailin käytävillä ja sain omakseni yhden.

Jouluaiheisia kasvomaskeja 🎄

Muksutaidetta, jota ihailen käytävillä ajoittain ja kirja 💛

Viisas pukki toi Hyvinkäälle omat pyyhkeet. 

Ne onkin olleet tänä syksynä aina hukassa.

Nyt ei enää ole vaan erottuvat muusta väritykseltään.

Kukkia, joita yritän säästää hukuttamiselta. 

Pariin päivään ei ole ikkunalauta lainehtinut. 

Polle, maailman monin poni.

Kirjahyllyni luetuin sarjakuvasisältö liittyy tämän humman sielunelämään.

Kirjavat ranteenlämmittimet ovat toimineet jo hihojen korvikkeena. 

Rajamäen Ryyppi

Rajamäen Ryyppi on tehdas- ja alkoholimuseo, joka on avattu yleisölle viime kesänä.

Tehdasalue silloin joskus.

Kivat portaat

Pannuja ja it-tykin istuimet.

Hiivan sivutuote, josta tuli päätuote.

265. Designmuseo: Timo Sarpaneva

Kävin katsomassa Timo Sarpanevan näyttelyä Designmuseossa kahdesti. 

Viime torstaina kiersin sen tunnissa näyttelyesineitä ihaillen ja tänään kävin katsomassa videot, joita en ehtinyt katsoa edellisellä kerralla. 

Onneksi on museokortti, jonka avulla voi pistää näyttelyt palasiksi edellyttäen, että käytössä on useampi päivä. Kun työpäivä loppuu viideltä ja museo menee kiinni kuudelta, paloittelu useampaan osaan on onnistunut ratkaisu. 

Sarpaneva on suunnitellut kankaita, vaatteita, ryijyjä, tyynyjä, pannumyssyjä, kirjontatöitä, julisteita, julkaisuja, postimerkkejä, käyttöesineitä ja huonekaluja. Hän on sommistanut myös näyteikkunoita.

Kekseliäät valurautapadat, joiden kahvat yllä molemmissa käyttötarkoituksissa.

Tunnetuin tuotanto lienee Iittalan käyttölasiesineet: lasit, lautaset, maljakot ja kynttilänjalat. 

1990-luvulla hän suunnitteli taidelasia myös Venetsian Muranon mestareiden kanssa.

Lasiveistoksia voi nakutella myös lasihytteihin kertyneestä lasimassasta. Alla lasiveistos ja sitten kuvateksti.

Eräässä videossa Sarpaneva kiitteli, että tehdas antoi vapaat kädet kokeiluihin ja testailuihin, vaikka ne veivät työaikaa ja rahaa. Lasi ja ihmiset eivät taivu pakolla vaan tutustumisella ja tunnustellen. Vuorovaikutus suunnittelijan ja lasinpuhaltajien välillä oli lämmin ja toisiaan arvostava. 

117. Teekannu

Söin lauantaina välipalavoileipäni Tennarin toisessa kerroksessa olevassa Steam coffee kahvilassa kun elokuvan alkuun jäi reilu puoli tuntia aikaa. Ylenmääräisen kahvintissuttelun sijaan tilasin vihreää hedelmäteetä, jota sainkin pannullisen eli noin neljän kupillisen verran. Ehdin lipittää sen kokonaan ennen leffan alkua. Huomioni kiinnitti kannu, josta oli hyvä kaataa neste kuppiin. Nokka ja kahva oli asemoitu pyöreälle kaarelle siten, että ne olivat hieman oikeakätisen kaatajan puolella, jolloin kaatokulma oli ergonomisesti loistava. 

Olen juonut täällä pääasiallisesti teetä, mutta silloin tällöin myös kahvia. Molemmat ovat hintansa arvoisia, vaikka ovatkin erikoistuotteita ja hinnat sen mukaisia. Syöminen kohdallani on vähäisempää, sillä suurin osa makeasta tai suolaisesta

purtavasta sisältää lähes aina jotain ainesosaa, jota en voi nautiskella.

Vain kerran olen Helsingissä törmännyt tilanteeseen, jossa omat eväät on tultu kieltämään. Pyysin tarjoilijaa tuomaan minulle jotain, joka ei sisällä X, Y, Z, Å, Ä ja Ö ainesosia, mutta muuten saa sitten olla mitä vaan. Ensi reaktio oli sellainen, että silmät räpsähti pari kertaa. Kyökin puolella meni vartti, jonka aikana söin eväsleipäni loppuun tilatun kahvin kera. Tarjoilija saapui ilmoittamaan, ettei ole mitään tarjottavaa kun lähes kaikki tuodaan puolivalmiina tuotteina ja että voin jatkaa omien eväiden syömistä.

Siis kahviloille tiedoksi, että jos suinkin löytyy jotain syötävää, niin toki minä teen tilauksen niin kuin muutkin, mutta olkaa tarkkoina merkintöjen kanssa. Jos joku tuote tehdään ilman maidon ainesosia, merkitkää tuote maidottomaksi laktoosittoman sijaan. Minä kun hylkään myös laktoosittoman puperrettavien ruokien listalta. Laktoositon ja maidoton eivät ole samaa tarkoittavia sanoja. Lomalla saatan kerran pari lipsua laktoosittomien puolelle riippuen loman pituudesta, mutta muuten olen ehdottoman mahdoton ja maidoton.

Wanha tawaraa

Sunnuntaina tehtiin päiväretki Billnäsin perinne- ja antiikkipäiville. Tarjolla oli kaikenlaista wanhaa ja retroa tavaraa, mutta myöskin uudempia lasiesineitä ulkomailta. Satuimme sopivasti kahden vesikuuron väliin, jolloin aurinko paistoi kuumasti. Perinnepäivät oli vallannut ratsastuskeskuksen. Parkkipaikat löytyivät isosta tarhasta ja maneesiin oli kastattu kaikkea leluista kirjoihin ja astioista huonekaluihin. Lisää myyjien telttakatoksia oli ympäröivillä piha-alueilla. 

Sain selvitettyä pari mystistä lasiesinettä sekä tietoa mahdollisista tekijöistä ja arvoista. Mitään en ostanut, mutta annoin silmien levätä kauniilla tavaroille ja vanhoilla käyttöesineillä puhumattakaan suomalaisesta värillisestä taidelasista. Saara Hopean työt erityisesti ihastuttavat ja ilahduttavat sisäistä muotokieltäni, kevyttä, kaunista, mutta kukkarolle käyvää. Yksi taulu ihastutti sekä tätini että minua - kaunis vanha tupa raameissa. Minun kukkarolleni liian kallis eikä onneksi ole vapaita seiniäkään. 

Kirppis ja markkinat

 

 

Lohjalla Tanhuhovin tiloissa pidetään kirpputoria. Kassaa vastapäätä on keräilijöiden aarreaitta. Vitriineistä löytyi runsaasti suomalaista designia lasi- ja käyttöesineiden saralta sekä mitaleita ym. keräilyesineitä. Hinnat olivat kyllä melko korkeita mukana olleen asiantuntijan mukaan ainakin lasi/posliiniesineissä: Arabia, Iittala, Nuutajärvi, Riihimäen lasi yms. Samoista vitriineistä löytyi myös muuta keittiöteollisuuden historiaan liittyvää välineistöä aika laajalta aikajanalta. Kotimaisten esineiden lisäksi myös tuontitavaraa ja matkamuistoja.

 

Itsepalvelukirppiksen puolelta löytyi kaikkea auton osista leluihin ja vaatteista kirjoihin, mutta myöskin lasia ja muita käyttöesineitä (esim. kuvan maljakon kaltainen lasiesine - eri värinen ja kokoinen). Ostin muutaman pokkarin kesälukemiseksi. Jätin ne autoon. Kirppari on auki joka päivä ja markkinat pidetään kolmasti vuodessa. Kevätmarkkinat 17.5. Lisätietoja Tanhuhovin sivuilta.

 

 

Tiistaina aamupäivällä vesisateen tauolla kävin kuvaamassa vesipisaratimantteja.

Tavaratalo

 Polkuauto,

 täytetty lintupaisti,

 mallinukelle sopiva mekko,

 hyllyillä ryömivät nuket,

 päättömän mallinuken pää (incognito),

 valaisinpylväät,

 rekkutuikku,

 kauhanvartija,

 kukkasuihku (?)

ja siiliraastin.

Kerran vuodessa on ihan hyvä päivittää, mitä kaikkea sitä ihminen voisi tässä maailmassa tarvita. Stephen Kingin kauhuromaanissa Tarpeellissta tavaraa (tai elokuvassa) ei sellaista olekaan, mikä ei olisi tarpeetonta. Aika tavaran kaupitsee, sanoi tätini ja kaipa uudelle tavarallekin niin käy. Meille lähti nimikkomukit ja kynsiviilat.

Käsityömessut

Puoli päivää vierähti Wanhassa Satamassa ihaillen muiden käsitöitä ja suunnitellen omia, mikä käytännössä tarkoitti varovaista kuolaamista yhden sun toisen putiikin standillä. Jostain syystä viime aikoina langat ovat alkaneet houkutella yhä enemmän. Meinasin saada sätkyn kun kävelin askartelu- ja helmikauppojen ohitse vain katselemalla. Mikähän mua vaivaa kun ei sytyttänyt ehdin jo ajatella, mutta korunosa ja helmiostoksia tuli tehtyä Helmiinalla, Luminukalla ja Helmien talon osastolla. Kaikkien tuotoksista ehdin jo uutisia katsellessa tehdä muutamia koruja.

Sen sijaan jotain tarttui mukaan käsityöläisten pajoista. Lasistudio Kiran sulatuslasitöihin ihastuin täysillä. Jos olisin miljönääri, tilaisin häneltä ikkunat kotiini, mutta kun en ollut, tyydyin sitruunaperhoseen kaulassani. Pohdin kauan eri vaihtoehtoja ja loppumetreillä taistelivat leppäkerttu ja nuotti, mutta lopulta iloinen ja aurinkoinen perhonen voitti. Lakkahillosta tykkään hirmuisesti, joten Marikorun pirteä hilla lähti myös matkaan.

Lämmittelin ennen messuille lähtöä rieskoja ja manailin niiden uppoutumista leivänpaahtimen syvyyksiin sekä joka päiväistä kieputa murut pöydälle operaatiota. Satuin sopivasti Piritan standille ihailemaan koruja kun kuulin paahtoleipäpihdeistä. Olinhan minä netistä niistä lukenut ja katsellut, mutta aina tilaus on jäänyt tekemättä. Nyt mikroaaltouunin yläpuolisessa ovenkahvassa roikkuu pihdit.

Tänään en raaskinut ajella ratikalla kun oli niin kaunis ja aurinkoinen päivä vaan kävelin Kaisaniemestä Katajanokalle ja takaisin aurinkoa palvoen. Illalla alkoi pakkanen purra kipakammin, mutta lähtiessäni lämpömittarini väitti kiven kovaan +2 astetta. Onneksi en uskonut vaan pukeuduin talvitamineisiin. Reippaan ulkoilun lisäksi harhailin messualuetta useampaan kertaan aina sen mukaan miten paljon missäkin oli väkeä milloinkin. Aika monta kilometriä kun ehdin "eksyäkin" muutaman kerran kun ei muistanut, missä kukin myi tavaroitaan.

Pöperöpäivä

Turkoosin värisiä rannekoruja, jotka menivät joululahjoiksi. Yksi onnekas sai vielä samaan sävyyn kuuluvat korvakorutkin. Korujen kantajana iloisen hymyn omistava mukini, joka jo pitkään on kantanut klemmareita ym pientä sälää kupissaan teen tai kahvin sijaan.

Luulisi eilisen happipitoislla liikunnallisella toiminnalla olevan jotain vaikutusta uneliaisuuden lisääntymiseen etenkin jos syö masun täyteen pakastettua makaroonilaatikkoa. Eikä mitä, pienen levollisen lukuhetken jälkeen puuhastelin huushollissani kuin patteripupu läpi yön sillä seurauksella, että menin nukkumaan aamulla varhain. Kuuden tunnin aamu-unien jälkeen nousin taas ylös nälkäisenä.

Lunta tuprutteli läpi viime yön. Se pöllähteli yhä kun nousin ylös ihmettelemään, mitä tänään tekisin eikä meinannut loppua millään. Hyvällä omalla tunnolla aukaisin eilen kesken jääneen romaanin ja lueskelin sitä. Jossain vaiheessa kävi mielessä, että odottelin jotain viestiä, mutta unohdin sen saman tien. Havahduin ilta kymmeneltä siihen, että ulkona näytti aika kirkkaalta, vaikka olikin pimeää. Lämmintä päälle ja ulos ihailemaan luonnon lumitaiteen mestariteoksia. Kävelin talon pariin kertaan ympäri ja seisahduin pihalle harjoittelemaan taijia. Naapurirapun noutaja jähmettyi kesken iltalenkin töllöttelemään heilumistani. Omistaja sai ihan kunnolla vetää kaulapannasta ennen kuin hoksasin tervehtiä molempia selvällä Suomen kielellä. Toiset treenaa aamuisin, mutta minulle sopii paremmin illat tai ainakin päivän päätteeksi. Jokaisella on oma vuorokausirytminsä ... minulla se on iltapainoitteinen .

Matka arjen muistoihin

Kävin keskiviikkona ystäväni kanssa Designmuseossa ihailemassa Arabian 135 vuotisen muotoilun historiaa. Aika monen astiaston kohdalla matkusti ajatuksissaan jonkun tutun ihmisen kotiin ja muisteli käyttäneensä jossakin tilanteessa esillä ollutta astiaa. Toinen mokoma oli tutun näköisiä, muttei saannut muistojen narukerästä vedettyä sitä oikeaa pöytää, huonetta tai ihmistä. Samalla ihmettelimme maailman teeluomuksia, jonka pääosaa näyttelivät erilaiset astiastot. Erään lasikuution kohdalla ehdin todeta, että kovasti on sen näköisä kuin Kiinassa pari vuotta sitten nuo teekannut. Ja mitäs siellä kuution kyljessä lukikaan: Kiinalaisia teekannuja...