Sain vihjeen yhteisistä puistoharjoituksista, jonne lupasin mennä mikäli henkilökohtainen pakkasrajani -15 astetta ei ylity. Eilen harjoittelin -13 asteessa ja pienen iltatuulen voimin sillan alla. Heräsin pirteänä kuin peipponen seitsemän aikaan toteamaan, että asteita oli reilut -11. Puistoaamupala ja lämmin vaatekerta kropan verhoksi villapaidan kera ja menoksi. Kaksi tuntia puistossa ja vatsa ilmoitteli tyhjästä aukosta. Kahvilla ja foccatalla pärjäsi hyvin seuraavat 4 tuntia ja rapiat. Kiitos J.!
Kotona kävin pikaisesti kääntymässä ja noukkimassa kameran. Aronia pensaisiin oli heitetty muovikassi ja kummallinen lätsä, joka häiriintyi kun tungin oksien sekaan räpsyttimeni kanssa. Möttönen olikin jonkin sortin lintu, joka istuskeli höyhenet pörheänä päiväunilla. 
Koiranputki talvella. Pallukat olivat vinkeämmän näköisiä alapuolelta kuin ylhäältä. Tavallisen hauska hattara se oli päältäkin päin, mutta kameran sisuskaulujen kierroksen jälkeen aika lättänä kuvana.
Kotipihan pensaiden lumipalleroiden alaosa. Ilta pimeni ja taivaalta tippui valkoisia haituvia, jotka tunkeutuivat sekä niskaani että kameran liikkuviin osiin ja jähmettyivät kiinni. Kahden tunnin iltalenkki pusikoiden hankielämään päättyi kuivattamiseen saunan lauteille. Kaupunginosa ruikkivaiset taitavat ymmärtää kauniin luonnontaiteen päälle, sillä ne ovat maalanneet kinokset keltaisiksi juuri parhailta kuvauspaikoilta. Kyllähän minä koirista tykkään, mutta keltaiseen lumihankeen uppoaminen ei juurikaan houkuttele. Naapurin koirakin on ihan vinkeän näköinen kahlatessaan lumessa, näkyy vain heiluva häntä ja tuhinan seassa vaimea vuh!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti