Sukelsin maan alta muhkeiden mustien pilvien maailmaan eilen Kampissa. Ehdin jonkun aikaa kävellä ennen taivaan aukeamista. Vilkkui, välkkyi, jylisi ja vettä tuli rankasti. Ensimmäisien pisaroiden aikaan vetäisin vettä hylkivän huputtoman tuulipukuni ylle. Hupparin hupun alle tungin lippiksen. Vähän aikaa silläkin pärjäsi, mutta siinä vaiheessa kun kadut alkoivat näyttää yhä suurenevilta puroilta piti oikaista lähimmän kaupan markiisin alle. Onneksi katu kaartui toiseen suuntaan ja purot vyöryivät pois jaloista. Jossain vaiheessa nykäisin hupun pois päästäni ja totesin, että seinän ja markiisin välissä oli parin sentin rako, josta vesi tipahteli päähäni. Kipitys toisen kaupan ikkunan eteen, jossa oli parempi katos. Puolen tunnin odottelun jälkeen pahin kuuro taukosi toviksi. Sen aikana reippailin lähimmälle ratikkapysäkille, jonne jouduin vetämään loppukirin, sillä kulkuneuvo tuli ihan just samaan aikaan paikalle.
Oopperatalon kulmilla tulvi enemmän ja katuja ylittäessäni kastuin uudelleen päästä varpaisiin. Laulutalon lipan alta löysin miekkailijat. Oma harjoitteluni alkoi hieman myöhässä jahka riisuin tuulipuvun kuivumaan. Seuraavan tunnin aikana ukkonen pauhasi ympärilläme veden, sahalaitaisten välkkyjen, kovan jyrinän ja pauhun kera. Uupperatalon parkkipaikalle muodostui järvi ja useampi puro virtasi viemäreitä päin. Yllättävän nopeasti suurin osa järvestä katosi, jahka taivaan vesivarastot tyhjenivät. Autolle käveltiin jo lähes tuulettomassa ja vedettömässä illassa. Ilmassa tuoksui raikas luonto ja Meiran kahvipaahtimo.
Kotimatkalla sade alkoi uudestaan ja vähän myöhemmin illalla luonto raivosi jo entiseen malliin. Parvekelasit ja peltikatto rokkasivat kuin tusina rumpalia olisi paukutellut. 10 uutisten säätieteilijä kertoi ukkoskuuron siirtyneen jo pohjoisemmaksi kun Rastilassa pauhasi edellisen häntä tai seuraavan kuono.
Yö oli levoton, sillä heräsin tämän tästä paukkeeseen ja valojen vilkkumiseen.
Tämä päivä on jatkunut vähän samaan malliin: aurinkoa, pilviä, sadetta sekä muutama kaukainen jyrähdys. Valoista ja sähkölaitteiden säpsähdyksistä tietää, että jossakin paukuttelee vähän enemmänkin.
On sinulla ollut aikamoinen kokemus. Minä tulin kauppakassilla ystäväni kanssa tiistai-iltana mökiltä kotiin ja tuntui välillä että missä joessa sitä ajellaan. Yksi kerta katsoin että onhan kova sumu edessä, höh, ei ollut vaan yläkerta oli avannut hanat täysillä. Hyvin kotiin pääsimme.
VastaaPoistaHyvä kun pääsitte turvallisesti perille. Teidän onneksenne kaatosateet sattuivat Helsingin suuntaan. Niissä on aika hankala ajaa. Aika monta hälytysajoneuvolähtöä oli illan mittaan Helsingissä. Paljon paloautoja, mutta myös ambulansseja.
VastaaPoista