Tänään ei ollut minun aamuni ... olisi kannattanut jäädä kotiin etätöihin:
- heräsin sen tuhannelta solmulta. oikea käsi ja jalka olivat puuduksissa. suoristin itseni ja käännyin selälleen. no, ei olisi kannattanut, nukahdin uudelleen herätäkseni puoli 9 jälkeen.
- metroasemalla joku oli operoinut oven silleen, etteivät liukuovet auenneet ja sivuovi on ollut lukossa iät ajat. kävelin korttelin toiseen päähän, jossa ovet pysyvät paremmin auki, kiitos pitserian. kävelyn aikana metro meni ja tuli.
- asemalla odotellessani kaivelin työpuhelimen esiin, mutta sain siitä ulos vain whatsapp-viestit ja sitten se sammui kokonaan. Kotilataus unohtui.
- yritin avata koneen leimatakseni sisään. no ei onnistunut, kone alkoi päivittää itseään. ja kännykällä se ei onnistu, ei ollut virtaa.
- aamupöperö levisi pitkin henkilökunnan keittiön lattiaa. onni onnettomuudessa, ettei mehukeittoa ollut vielä sekoitettu. siivoaminen kävi helpommin, ei tarvinnut mennä siistijän varastolle etsimään työkaluja.
- aamunappulat jäivät kotiin. ne loppuivat jo maanantaina kotelosta, mutta olen sekoitellut muruja kahviin ja toivonut sen edistävän asiaa.
- skidit kävivät kysymässä, onko työhuoneeni kirjasto. ei ole, mutta huoneessa on kirjastotäti. en kelvannut, piti olla kirjasto. opastin heidät oikeaan paikkaan.
Mutta toisaalta päivässä oli jotain hyvääkin:
- bussi oli valmiina lähtöpysäkillä, lähti ajallaan ja matka meni muuten ihan hyvin.
- tänään työpäivä ei sentään alkanut kävelymatkan aikana 200 metriä ennen piha-aluetta.
- kevät etenee, vaikka sää on arktinen. on tullut niin paljon vettä, että ensimmäiset lehdet alkavat poksahdella.
- Päivän pelastus: pieni poika kysyi tänään saako halata. luvan saatuaan hän halasi sitten pitkiä jalkojani. Taivuin kaksin kerroin ja ristin käteni ylhäältä hänen selälleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti