Merimakkara 2

Eli viikinkipunonnan jatkokurssi, jolla vangitsimme helmiä metallilangan sisään.

 Kun ideasta sai kiinni, tuli verkostakin suhteellisen mukavan näköistä.

 Kunnes vaihtoi helmeksi muhkuraisemman perunan, joka ei sitten millään meinannut pysyä paikoillaan. Helmessä on keskellä reikä, mutta reijättömän kiven vangitseminen voipi olla vähän mutkikkaampaa. Täytyy keräillä kesällä kivilöitä ja harjoitella ahkerasti ennen kuin ostaa jalompia kiviä korujen aiheiksi.

 Kotona harjoittelin huopapallolla, joka pysyi hyppysissä paremmin ja lankaa voi tukea vaikkapa nuppineuloilla.

Littana akaatti niitattu viikinkisovelluksella langan sisään. Riipuksena tätäkin voi käyttää, mutta meni malliksi eräälle irtokivien keräilijälle.

Varjoja

Helmikuun iltapäivän lumesta heijastuva valo luo kauniita varjoja seinään kun väliin asettuu kierreportaat.

Jääpuikkojahti

Ulkoilua, jääpuikkoja ja valokuvausta ...

 isoja,

 pieniä,

 rivissä

 oksistoissa,

 putouksena parvekkeella,

 neulanterävinä hampaina,

 jähmettyneenä kesken juoksun

tai pieninä makkaroina.

Kirjan uusi elämä

Kun lähes päivittäin lähetän ajantasaisuudestaan jälkeen jäänneitä kirjoja paperinkeräykseen, on mielessäni monesti käynnyt, että mitähän jos niistä joskus saisi tehtyä jotain. Ongelmana on yleensä vanhan tavaran varastointi, joten kierrätykseen on lähteneet nekin opukset.

Viime kesänä hankin Jason Thompsonin teokseen Kirjan uusi elämä. Ihastuttava kirja. Blogeista löytyy kirjoittajan nimellä esimerkkejä kirjan sisällöstä (esim1, esim2). 

Myös uusimmassa kirjastolehdessä tuunataan kirjalle uusi elämä.  Näinköhän lakimiehet tykästyisivät tärkeällä vuosiluvulla varustettuun kassiin?

Herkkuhelmet

eli jännä sekoite, joka päätyi sellaisenaan kaulakoruun parin kimaltavaisen kristallihelmen kanssa. Ei ehkä ihan just minun omia värejäni, mutta katsotaan miten sille käy. Jääkö omaan käyttööni vai meneekö jonkun toisen kaulan koristeeksi.

Lainasanoja

... syy ja seuraus sille, miksi tekstien sävy ja luonne täällä on muuttunut ...

Puuhelmiä

Pähkäilin erään syntymäpäivälahjan kanssa pitkään, mutta sitten silmiini sattuivat nämä turkoosit ja valkoiset puuhelmet, jotka lähtivät helmikuun alussa Englantiin.

Samalla pengoin puuhelmivarastoani ja kasasin helmeilyiltaan lisää samaa lajia. Siellä syntyi tämä turkoosin liila viritys.

Oranssia

Avoimien ovien päivänä jokaisella piti olla päällä jotain oranssia. Tämä puuhelmiviritelmä oli esimieheni kaulassa. Hän on enemmän pastellia ja sini-musta-valkoinen omilla valinnoillaan.

 Toinen työtoverini pohti kovasti näiden kahden väliltä, mutta pituus ratkaisi alemman "tikkukaramellin" valintaan. Kiinalainen liukusolmu mahdollisti korun lyhentämisen eikä se kilissyt kannettavan henkilöllisyyden kanssa päällekkäin. Ylempään voisi lisätä avainrenkaan, jolloin se voisi toimia roikottimien alustana.

Löysin viimein syksyllä hankkimani ja talteen laittamani magneettilukon, joka ei ollutkaan samassa paikassa muiden lukkojen kanssa. Viimeistelin pari viikkoa sitten tämän Korukoplan haasteen. Tämä kimalteli omassa kaulassani oranssin puseron kera. Kerrankin muoti suosii kauniita räiskyviä värejä. Jo tässä on pitkään ollutkin haaleata, vaaleata tai murrettua, jotka usein aiheuttavat päänsärkyä vaateostoksilla.

Kangasneulos

Reikäkortti (eräänlainen automatiikka) rullaamaan ja neuloja järjestämään. Pohjalangan pujotus ja neuloille silmukointi. 

Kudelangan asettelu neuloille ja kelkalla yli pari tuhatta kertaa. Auta armias, jos osallistuu samalla keskusteluun tai edes kuuntelee aktiivisesti. Lanka asettuu väärälle puolelle tappeja. Silloin tulee stiplu eli koko neuleen levyinen lankalenkki, joka pitää ommella myöhemmin kuvion muotoon. Niitä löytyy vain yksi, mutta miljoona muuta seikkaa voi mennä vinoon...

Jos kaikki menee hyvin, jälki on tämän näköistä ja päiväpeitosta tulee eri nätti. Vähän vaaleaa omaan makuuni, mutta ainahan voi pohjalangan väriä muuttamalla irroitella. Ainain se on lämmin ihan torkkupeittona tai lisäpeittona silloin kun ilma lauhtuu ja kylmä tunkee sisään.

Solmuharjoituksia

Otin jälleen kerran itseäni niskasta kiinni ja aloitin solmuharjoitelmat. Jostain syystä solmut tuntuvat tarrautuvan aina väärään kohtaan tai sitten niitä tulee kaksi peräkkäin siten, että helmien välistä tulee liian pitkä. Koska sekalaisten sinisävyisten 4-6 mm fasettihelmijämien laatikko alkoi olla täysi, valitsin sen harjoitusväriksi. Ensimmäinen 80 cm pätkä on valmis ja vielä pitäisi tehdä toinen, että lukoton lariat olisi käyttökelpoinen. Välillä tuntui, että tekniikka alkoi olla hallussa, mutta tässä kävi jälleen kerran samoin kuin joulupipareita paistaessa: ensimmäinen ja viimeinen pellillinen kärähtää jos ei ole tarkkana. Alku takerteli ja lopussa solmuja tuli ihan liikaa matkalle. Tavallisilla helmillä on hyvä harjoitella ennen kuin aloittaa toiveiden täyttämisen oikeilla helmillä.

Kirjastotädin prototyyppi

; D

Hoppuista ....

ilon ja ystävyyden päivää ... tai mitä siitä nyt on enää jäljellä ...

Valoa pimeyteen

Onneksi lumi on valaissut tammikuun aikana Helsingin märän asfaltin, joka imaisee valon maan uumeniin. Lumi on koristellut maailman kauniiksi, mutta sen kuvaaminen on haastavaa rukkaset kädessä kun kameran hallintalaitteet ovat niin pieniä. Pakkasen natistessa ennätyksiään sormet paleltuvat jo pelkällä roskapussireissulla, joten kameran näpelöinti ohkaisilla sormikkailla on haastavampaa hommaa. Onneksi lumikuvia on varastossa edellisiltä talvilta. Nyt vain ihastelen muuten maailman kauneutta lumen tekemän taiteen avulla.

Think it pink

 Tämä koottu ennen joulua ...

ja loput joululoman aikana ...

Käsi sokkona siemenhelmien laatikkoon ja arvotaan pohjaväri. Rytmiikka on valittu sen mukaan miten sopivat siemenhelmien väritykseen. 

Tänään on jälleen helmeilyilta Idän Helmessä. Toivottavasti sää on parempi kuin kuukausi sitten. 

Avainkaulanauhoja: vihertävän liilaa

tai ihan tavallisia pitkiä kaulakoruja ...

Miekka ja teline

Viime vuonna laitoin miekka-arsenaalin aina edellisenä iltana popoihin pystyyn etten unohda niitä kotiin. Bambumiekan sain tuliaisina Malesiasta. Syksyn ja tämän talven aikana olen enemmin käyttänyt puutikaria sillä matalapaineet repivät ammoin murtamaani rannetta eikä se tykkää pitkästä miekasta vaikka onkin kevytversio. Harjoitusmiekkani on liian painava (450 g kirjevaa´an mukaan). Sekin tulee aina mukaan sillä aina löytyy joku, jolla ei ole omaa miekkaa. Se on tuo musta mötikkä oikean puoleisessa kengässä. Terä on kuin maatuskanukke ja on helposti kannettavassa muodossa repun pohjalla. Nyt on muitakin kätensä loukanneita tunnilla mukana ja kevyille harjoituskappaleille olisi kysyntää. Pitääpä kaivella syksyinen tiedonhakuni asiasta esiin. Aina kannattaa säilöä juttuja vaikka kuinka turhilta tuntuvatkin. Kummallista kyllä, ihmisillä on tapaha kysyä samoja asioita uudelleen. Nyt olen yrittänyt keksiä uusiokäyttöä jollekin turhakkeelle kun vein saapikkaani töihin sisäkengiksi. Varpaani palelevat talvisin kun työpöytäni alla käy melkoinen veto. Ei pitäisi vaihtaa laatikoiden paikkoja. Taidan muurata uuden pahvilaatikkosuojan.

Uuden vuoden lupaus

Siis kauttarantain selitys sille, miksi kirjoittelen niin laiskasti. Lupasin pari vuotta sitten, etten avaa tietokonetta enää yhdeksän jälkeen illalla. Sitä olen jatkanut, vaikka se tekeekin hallaa bittielämälle ja etenkin blogin pitämiselle. Jos vähintään kolmena iltana viikossa harrastukset loppuvat yhdeksän aikaan illalla, tarkoittaa se iltapalaa korkeintaan kymppiuutisten kera ja sitten nukkumatin maahan. Nyt on sunnuntai ja rikon omia sääntöjäni, mutta avasinkin koneen paljon ennen takarajaa, mutta muutama elokuva rajoitti täysipainoista keskittymistä. Viime viikonloppuna en ehtinyt blogiin asti vaikka sähköpostini tsekkasin ja vastailin viesteihin. Viikonloppuisinkaan ei aina ehdi nettiin ja joskus on ihan kiva irtautua tietokoneen orjuudesta kun työpäivisin keikkuu tietokannoissa ja tiedonlähteissä. Kirjoihin on niin mukava uppoutua ja antaa muun maailman hyöriä kiireisenä ympärillä. Lukeminen on niin hauskaa, että kotityöt unohtuvat. 

Mikäli jokaien on jotain, kukaan ei ole mitään. Ote Colin Dexterin kirjasta Palvelus vainajille. Komisaario Morsen tutkimuksia. Kuinkahan moneen filosofiseen suuntaukseen tuokin lause sopisi. Dexterin kirjassa se putkahti kirkkoherran suusta. 

Hieno auringonlasku on kuvattu muutama vuosi sitten Pärnussa. Hyvää yötä!

Taikuri ja muodon muuttuja

Olen huomannut, että minussa on hieman taikurin vikaa. Osaan tehokkaasti kadottaa tavaroita, mutta niiden takaisin taikominen on vaikeampaa. Sanoin osaan taikoa vesipulloja uuteen muotoon. Oikealla pullo oikeassa muodossa ja vasemmalla uudessa muodossa. Juon aamuisin pullollisen lämmintä teetä samalla kun huristelen oranssilla metallimadolla kotoa töihin ja tutustun Metrolehden uutisantiin, joka koostuu pääosin edellisen päivän nettiuutisista, mutta joskus myös muusta kiinnostavasta. Uudet ohutmuoviset pullot kestävät vaihtelevasti lämmintä vettä, mutta kiehuvan veden kohdatessaan ne muotoutuvat ihan uudelleen tai menevät mykkyrään. Erinomaisen mielenkiintoista oli seurata pullon tilavuuden katoamista ja kuuman veden valumista pöydälle ja lattialle. Kaatui mokoma ja putosi kuuma vesi kaarena roiskuen. Olen taikonut vettä lattialle nyt kahdesti kuukauden sisällä. Viime viikolla muistin jäähdytellä vettä ennen pulloon ujuttamista. Hieman haaleampaa aamuteetä kuin tavallisesti. Pitänee siirtyä toisenlaiseen astiaan. Pullo on vaan niin käytännöllinen muiden muotojen sijaan.

Lamppuhelmet

Kaksi ihanaa lamppuhelmeä, joihin rakastuin Helmiliinan puodissa. Molemmista tein itselleni kaulakorut. Keltainen kolmio on parhaimmillaan ihan sellaisenaan kimmeltäessään vahatussa puuvillanyörissä (tumman paidan kanssa). Punaiselle putkelle lölytyi varaston kätköistä läpinäkyviä lasihelmiä ja pieniä punaisia rondelleja.

Semmosta se ...

... kaikki ei aina ole sitä, miltä näyttää ...!