Uuden vuoden lupaus

Siis kauttarantain selitys sille, miksi kirjoittelen niin laiskasti. Lupasin pari vuotta sitten, etten avaa tietokonetta enää yhdeksän jälkeen illalla. Sitä olen jatkanut, vaikka se tekeekin hallaa bittielämälle ja etenkin blogin pitämiselle. Jos vähintään kolmena iltana viikossa harrastukset loppuvat yhdeksän aikaan illalla, tarkoittaa se iltapalaa korkeintaan kymppiuutisten kera ja sitten nukkumatin maahan. Nyt on sunnuntai ja rikon omia sääntöjäni, mutta avasinkin koneen paljon ennen takarajaa, mutta muutama elokuva rajoitti täysipainoista keskittymistä. Viime viikonloppuna en ehtinyt blogiin asti vaikka sähköpostini tsekkasin ja vastailin viesteihin. Viikonloppuisinkaan ei aina ehdi nettiin ja joskus on ihan kiva irtautua tietokoneen orjuudesta kun työpäivisin keikkuu tietokannoissa ja tiedonlähteissä. Kirjoihin on niin mukava uppoutua ja antaa muun maailman hyöriä kiireisenä ympärillä. Lukeminen on niin hauskaa, että kotityöt unohtuvat. 

Mikäli jokaien on jotain, kukaan ei ole mitään. Ote Colin Dexterin kirjasta Palvelus vainajille. Komisaario Morsen tutkimuksia. Kuinkahan moneen filosofiseen suuntaukseen tuokin lause sopisi. Dexterin kirjassa se putkahti kirkkoherran suusta. 

Hieno auringonlasku on kuvattu muutama vuosi sitten Pärnussa. Hyvää yötä!