Jopa erityisen arka viuhahtaja Pulla tutki olemustani sangen tarkkaan. Kissoista tuli varsinaisia linssiluteita. Ne tunkivat joka paikkaan, jossa näkivät minut kamerani kanssa. Kissat pohtivat keskenään, puhuinko minä oikeasti kissaa vai matkinko ummikkona muuten heidän ääniään. Hyvissä ajoin ennen nukkumaan menoa sain sohvalle seuraa television katseluun. Kun pohdin oudon tv-kalikan toimivuutta ilman silmälaseja, toi viiksiniekka silmänsä lisäavuksi kapulan tutkimiseen. Siinä me sitten istuttiin poski poskea varten ja välillä katsottiin, miten telkkari reagoi.
Polvieni mutkassa nukkui pikku kissa koko yön. Heräsin yöllä vatsani outoon ääneen, mutta se olikin Persilja, joka kehräsi hyvin pehmustetussa vuoteessaan. Ikävä kyllä taisin sen pudottaa lattialle kääntyessäni unissani. Toisen kerran heräsin siihen, kun kuulin korvani taustoilta äänen: nuuh, nuuh, nuuh. Ehkä minut havaittiin mallikelpoiseksi, koska sain nuolaisun palkakseni. Kehräyskone jäi niskani taakse ja häntä liikahteli kaulallani. Aamuyöstä alkoi kattiralli. Kissat unohtivat vieraansa, mutta kun huomautin asiasta, siirtyivät ne kiltisti nukkumaan ... minun viereeni.
Sinut on hyväksytty kissojen joukkoon, ei sitä kaikkia hyväksytä. On siellä ollut menoa ja meininkiä, eikö ollutkin hauska seurata niiden touhuja. Kivasti olet kirjoittanut ja kuvannut. Minulle tulee aina ikävä lukiessani kissajuttuja meidän ronttia.
VastaaPoistaEläimet vaistoavat, että pidän niistä, vaikken ryntääkään heti niitä silittelemään ja rapsuttelemaan. Siksi aratkin oliot ajan mittaan tulevat tutkimaan olemustani uteliaisuutta kihisten. Mitä vähemmän kiinnitin Pullaan huomiota, sen itsepäisemmin minut tutkittiin.
VastaaPoista