Olen pari kertaa aikaisemminkin käynyt siellä. Ensimmäisen kerran kakarana, kun kiersimme Helsinkiä ristiin rastiin kesävieraiden kanssa. Toisen kerran marraskuisena pakkasiltana hyväntekeväisyyskonsertissa, jossa ihmettelin mustapukuisten miesten paljoutta ja heidän nuuskimistaan. Tasavallan ensimmäinen nainen puolisoineen saapui konserttia kuulemaan. Siksi paikka nuuskittiin nurkkia myöden.
Annoin virran viedä Temppeliaukion kirkkoon. Kahvipavun ruskea amerikkalainen aukaisi pianon kannen ja alkoi soittaa, joten istuin penkille lepuuttamaan jalkojani. Annoin nuottien tanssia korviini. 
Musiikin loppuessa nautin silmilläni valosta ja erikoisista pintamateriaaleista. Enkä tietenkään malttanut olla käyttämättä kameraani. Japanilaiset jo ehtivät ihmetelläkin kun istuin silmät ummessa kamera kaulassa heidän räpsiessään kuvia. Kuiskaukset kertautuivat tilassa hämmentävän tehokkaasti, vaikkein kieltä ymmärtänytkään. Kun suurin osa matkustavaisista oli kadonnut ovesta ulos, aloitin räpsimisen.
Ulkona oli pilvistä. Mielessäni vilahti, miltä mahtaa sisällä näyttää kun ulkona paistaa aurinko. Ehkä joku kaunis aurinkoinen päivä jättäydyn jälleen turistivirran vietäväksi...
Tuopa onkin mainio ajatus, ajautua turistilauman vietäväksi omassa kotikaupungissa. Varmasti tulisi nähtyä kohteita vähän eri vinkkelistä. Ja mielenkiintoista olisi seurata, mitä kaikkea ne turistit hoksaavat kuvailla.
VastaaPoista