Kevään merkkejä

Yliopiston puutarhassa lumikellot jo kukkivat.

Nuppuja ja alkuja kasvaa kovaa kyytiä maasta kohti auringonpaistetta.

Joissakin puissa silmut ovat isoja, jännän värisiä ja valmiina poksahtamaan.

Tämä pensas soi. Kävelin puistikko ympäri ja yritin paikallistaa lähteen. Hyvin olivat varpuset piiloutuneet oksistoon, tirskutuskonsertti kuului kirkaasti. Nuo pienet kummalliset möykyt ovat lintuja, jotka kilpaa tirskuttivat auringonpaisteessa. Kuvan saa isommaksi klikkaamalla sitä.

Aloitin kyynärsauvojen palautuksella. Monen mutkan ja kilometrin jälkeen päädyin uimahallille vesihölkkään, jossa tavallisen ohjaajan sijainen teetti poikkeavia harjoituksia. Jalat eivät ole kipeät, mutta muita uusia lihaksia kyllä löytyi. Kerrankin juoksun jälkeen oli jano eikä tarvinnut pinkoa ensimmäiseksi vessaan.

Liikuntapainotteinen päivä

Tänään työpäivä koostui laatikkorumbasta. Uusia vuosikertomuksia rullakollinen kirjaamoon edelleen sisäisen postin kautta ympäri kaupunkia sekä uutta pakettia lähivarastoon ja vanhaa tavaraa paperikeräykseen. Työpisteeni sijaitsee montussa. Uusi puoli on 5 askelmaa korkeammalla kuin vanha puoli ja sinne johtaa portaiden lisäksi tavarankuljetusluiskat. Lähin ylämäki on aika jyrkkä, mutta toinen 3+2 askelman ylämäki on sekin täydessä lastissa melkoinen seikkailu. Polveni vuoksi olen heittäytynyt blondiksi. Käytännössä se tarkoittaa, että talonmies apulaisineen saa tämän tästä pyyntöjä tavarakärryjen siirtoon alemmas tai ylemmäs. Tietysti postikeskus sijaitsee ylemmällä tasolla. Toinen variaatio on seistä kärryjen vieressä ja odottaa pahaa aavistamattomia muskeleita paikalle ja neuvoa fiksuin tapa siirtää kärryt lasteineen. Kolmas vaihtoehto on jättää kärryt jompaan kumpaan tasoon odottamaan ja kirjoittaa avunpyyntö joko laatikoiden kylkeen tai teipata lanketti kärryyn. Aina joku ohimennessään kippaa tavarapaljouden suuntaan taikka toiseen. Kärryjen lastaaminen alku ja loppupisteessä on hidasta ja ajatukset pitää olla koottuina tekemiseen. Tänään jätin suosiolla punttisaliharjoitkset väliin.

Työpäivän päätteeksi kävin kuitenkin kastelemassa itseni uima-altaassa. Pitkästä aikaa pääsin veteen hölkkäämään. Tauon aikana tekniikka oli lähes unohtunut ja kelluin vedessä kuin korkki. Onneksi ohjaaja tuntuu kertaavan perusteet joka kerran aloittaen vartalon asennosta ja päättäen jalkojen liikkeisiin. Hyvä juttu, sain minäkin jälleen kerran kiinni punaisesta langasta.
Pikajuoksun jälkeen lopetimme hiihtotekniikkaan ja selällään polkupyöräilyyn. Vesijuoksu aiheuttaa vesijuoksua, joten loppuvenytysten jälkeen piti kipittää äkkiä vessaan ettei tullut keltaisia päästöjä altaaseen. Kaiken kaikkiaan olin nääntynyt, janoinen ja nälkäinen. Ensi viikon tunti on jo varattu.

Alla yksi sarja pääsiäismunauskortteja. Pitää viikonloppuna piirtää osoitteet kuoriin ja ostaa merkkejä, että postipoika kuljettaa ne ympäri Suomen maan.

Aivotoimintaa?

Kun eilen nukahdin iltapalalla ruokitun vatsani viereen, nukuin yhteen putkeen aamu kahdeksaan. Sen lisäksi, että vesijuoksu antaa oivalliset unenlahjat, se myös virkistää aivopatteja. Heräsin aamulla kummalliseen uneen, jossa esiteltiin kasvisperäistä liivatetta, jota suositeltiin uutena ja joustavana keksintönä erilaisiin tiivisteisiin ja ruokakelmuihin. Sen lisäksi jäykistettynä sitä voitiin käyttää ikkunalasien välissä eristeenä. Käsityöihmisiä houkuteltiin käyttämään luovuuttaan löytämään muitakin ratkaisuja. Siinä vaiheessa kun venyttelin kumimaista liivatelevyä käsissäni herätyskello puuttui unen kulkuun. Palelin. Ei ihme, että uni yritti ratkaista eristysongelmia. Metrossa kehittelin ystäväni kymmenen pisarahelmen settiin erilaisia ratkaisumalleja, jotka sitten piirtelin sanomalehden kulmaan muistiin. Kaikkeen ei sentään aivopattien aktivointi riittänyt tai sitten käytin endorfiinin loppuun aamupäivän aikana. Työpäiväni päätteeksi tilastoin työtuntejani ja yritin tunkea vartteja puolen päivän mittaisiksi. Jos ryhmän Z tilaama palvelu on kuukauden ajalta vain 15 minuuttia eikä muitakaan kontakteja ole, niin kuinka monen desimaalin perusteella saan sen tilastoiduksi puolen päivän tarkkuudella? Jos jätän kohdan tyhjäksi, näyttää tilasto siltä, että puolet työajastani olen huilauttanut aivojani työpöytäni ääressä tekemättä mitään. Mitä pienemmiksi kokonaisuuksiksi työtehtäviä pilkon, sen vähemmän tilaston mukaan teen töitä. Tilastoinnin piti näyttää, kuinka paljon teemme töitä eri ryhmille. Näyttää siltä, että se kulkee lampaan nahoissa ja palvelee muita päämääriä. Ehkä pitää venyttää varttia ja miettiä hitaammin.

Vesipeto

Tänään kävin taas riekaleisen työpäivän päätteeksi opettelemassa uutta lajiani vesijuoksua. Vielä on sihti hieman vinossa sillä vasemman jalan potku ajaa minut aina sivuttain. Nyt ainakin siirryin radan mukaisesti pituussuunnassa enkä enää pyörinyt ympyrää. Joskus on pitkistä kintuistakin harmia. Varpaani nuljahtivat matalassa päässä altaan pohjaan aikaisemmin kuin edessäni kelluvalta. Hitaampana en viitsinyt kurvata eteen, joten matalassa päässä meni vesikävelyksi. Hassua, että niin kauan kuin sain omassa tahdissa polkea laajoilla kaarilla, matka joutui. Kun taas intervalliharjoituksissa piti vipeltää niin lujaa kuin kintuista irtoaa, matka tyssäsi kuin olisi seinään juossut. Kai se on vain harjoituksen puutetta. Olo oli pirteä kuin keväisellä peipposella kun piipersin kotiin päin. Polvikin toimi kuin hyvin öljytty kone. Kiinalainen lounastankkaus oli riittoisa ja tuhti, mutta kotona jääkaappi parkaisi kauhusta, kun pohdin veitsi vasemmassa kädessäni, mitä teurastaisin kasariin iltapalakseni.

Vesijuoksua

Heräsin aamulla sangen varhain omaan parahdukseeni ja terävään kipuun polvessani. En muista unesta mitään, mutta herätys ei ollut niitä kaikkein mukavampia. Huomasin, että oikea jalkani oli sängyn reunan ulkopuolella. Mihin lie oli matkalla ja mitä tekemään. Suihkuttelin polveeni "vinojen luiden nestettä" ja hieroin sitä hieman. Kun mukava lämpö alkoi kiertää nivelen ympäristössä, nukahdin uuteen uneen. Hieman tunsin oloni jäykäksi aamulla, muuta muuten koipi tuntui normaalilta. Metron kanssa en ole kilpaa juossut asemalle tänä vuonna, enkä tehnyt sitä tänäänkään. Jäin suosiolla odottelemaan seuraavaa junaa. Kahvihammasta kolotteli, joten kävin hakemassa ABC Deliltä mukillisen kahvia.

Varasin ajan ohjattuun vesijuoksuun viime viikolla kun pelkäsin, että omatoimisella menolla potkin ilmaa ja nenä pitää köliä altaan pohjassa. Menin hieman reilusti ennen ohjattua juoksuaikaa. Likinäköisenä kävelin rillit nenälläni tutustumaan tiloihin ja varustevarastoon. Ehdin puolisen tuntia räpeltää jotain uinnin tapaistakin. Kunnon uimisesta ei tule mitään rillit päässä eikä niiden kalastelu altaan pohjalta houkutellut. Saman säännön mukaan riisuin väliaikaiset muovisiltani pöksyjen taskussa olevaan pilleripurkkiin. Ohjaaja neuvoi, kuinka vyö puetaan ylle ja ojensi räpylät vahvistamaan käsien vastuspinta-alaa. Ennen liikuntaurakan alkua nautiskelin olostani puoli-istuvassa asennossa kelluen.

Tunti (oikeasti puoli tuntia) aloitettiin aloittelijan maailmasta eli kertauksella perusteista. Aluksi meno oli pelkkää räpellystä ja tuntui siltä, että pyörin ympyrää. Yksi hapan täti ilmoitti, minulle, että hidas saa olla, mutta paikallaan ei saa seistä, eikä ymmärtänyt ollenkaan kun väitin etten ole paikallani vaan kierrän pientä ympyrää. Ohjaajan neuvot alkoivat kuulostaa tutuilta toistoilta sekä taiji- että ratsastustunneilta. Rentoutin koko varalon, käänsin keskilinjan pystyyn sekä ajattelin hevosen ravia sekä maalla että vedessä. Aloin kiertää ovaalia radan suuntaisesti sen sijaan että olisin pyörinyt altaan päässä. Meno oli vakaata sen sijaan, että pompin vedessä ylös ja alas kuin ongen koho laineilla. Sitten ohjaaja kehui asentoani erinomaiseksi ja paranteli hieman nilkkojen kulkurataa. Seuraavaksi hapan naamainen täti alkoi tulla yhä useammin takaraivo edellä vastaan. Sen kummemmin tööttäilemättä tein täyskaarron ja oikaisin seuraavan vastaantulijan taakse. Ohjattu jakso oli puolen tunnin mittainen, mutta aivan riittävä. Räpeltäminen vedessä alkoi väsytää. Lunastin itselleni 5 kerran kortin, jotta pääsen varailemaan netistä itselleni juoksuaikoja. Ajattelin alussa käydä kipittämässä ohjatusti ja jatkaa sitten omatoimisesti aikataulullisesti sopivassa uimahallissa. Vesijuoksu oli hauskaa. Kiltisti kävelin metroasemalle vaikka kasin ratikka kolisteli Linnanmäen mutkassa. Jostain syystä tunnen itseni kovin uniseksi. Saas nähdä nukahdanko taas kesken ferohermon taivuttelua.