Yhdeksältä katselin huolestuneena metroasemaa. Junan piti tulla ja mennä jo ajat sitten, mutta näyttö kertoi sen tulevan aina vaan yhden minuutin kuluttua. Ruuhkajuna "ei matkustajille" paineli varikolle, tuli takaisin ja kolisteli uudelleen varikolle. Puoli kymmeneltä laitoin viestiä töihin, että hyppelehdin edelleen itäisessä Helsingissä metroa odotellen. Vartin yli kymmenen olin viimein Kampissa. Matkaan meni enemmän aikaa kun Herttoniemestä lähtien kuulutettiin, että oviongelmien vuoksi olemme myöhässä. Juna on täynnä, mutta seuraava tulee ihan heti perässä. Jääpuikkona tutisin kahvikupillisen, fleecen ja villapaidan kanssa reilun tunnin ennen kuin aloin tuntea itseni lämpimäksi.
Kello yhden tilaisuuteen odotettiin uunituoreita vuosikertomuksia painosta. Lounaallekaan ei voinut mennä kun Mr.Murphyn lain mukaan kuljetus on noudettava juuri kun saat lämpimän aterian nenäsi eteen. Näin sattui juuri edellisellä viikolla kun arkistopalvelun kuljetus saapui. Nälkäisen oli kannettava ateriansa työpöydälleen ja kiiruhdettava opastamaan. Tunnin päästä kylmentynyt lounas lämmitettiin uudelleen mikroaaltouunissa. Varttia vaille yksi työtoveri tuli ilmoittamaan, että painotuotteiden kuljettaja on käynyt jo ajat sitten, mutta unohtanut ilmoittaa, että rullakko on tuotu kellarin laiturille. ARG! Kahden ihmisen voimin ryntäsimme kellariin. Toinen kantoi laatikon tilaisuuteen ja minä urakoin rullakon postituskeskukseen, josta sitten jakaisin sisältöä tarvitsijoille ympäri maailman.
Lounas, juu, painelin yläkertaan. Ei mitään minulle sopivaa, painelin ulos ja aiheutin Picnicin asiakaspalvelijalle paineita sekä jonon kasvua takanani. Kana oli päässyt loppumaan, patonkimenu oli vaihtunut ja jouduin kuulustelemaan sisältöä tarkasti. Onko maitoa, onko mitä mausteita, onko suolaa? Kaikkeen oli tungettu maitoa ja aasialaisia mausteita. Ei siis sopinut minulle. Mitähän sitä söisi? Päädyin kasvissämpylään ja vihersalaattiin. Olisi pitänyt syödä kaurapuuroa, mutta ei sitäkään jaksa kolmea kertaa päivässä ahmia.
Siinä se päivä sitten hurahtikin vuosikertomusten kanssa sinkoillessa julkisten tilojen esittelytelineitä päivittäessä. Iltasella olimme juuri päässeet Asahin alkuveryttelyihin kun koulun vahtimestari ponkaisi ovesta sisään ja ajoi meidät liikuntatilasta ulos väittäen Venäjän murteisella Suomen kielellä, että meidän tunnit on peruttu jo ajat sitten tältä viikolta koska varsinaisessa jumppasalissa on joku kaupungin järjestämä tapahtuma. Kaikki jumppasalin tilaisuudet oli siirretty B-liikuntatilaan. Mielenkiintoista ... taas on viestinnässä ollut katkoksia. Ei ollut Selkäyhdistyksellä tietoja, ei ollut opettajalla tietoja eikä meillä oppilaillakaan. Peräsimme vaihtoehtoista tilaa. Ei ole, menkää ulos! Voimistelijaryhmän vetäjä ehdotti jumppasalia meille ja sinnehän me taapersimme rekkien, tankojen ja hevosten sekaan. Tosi kummallinen päivä. Kotona kömmin suihkun jälkeen suoraan nukkumaan.
Jääpuikot on kuvattu viime sunnuntaina Käpylän asemalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti