Viime vuoden viimeinen lomapäivä tungettu muiden lomien joukkoon siten, että muille siitä koituisi mahdollisimman vähän harmia. Sellaisia päiviä on viikossa kaksi, tiistai ja perjantai, joka viikonlopun jatkeena karsiutuu yleensä pois ja niin tälläkin kertaa.
Ensimmäinen kohde Ateneum: Suomalaiset mestarit, Tuulikki Pietilä ja Valo muuttaa kaiken -Tuomo Sepon kokoelma. Aina jaksan ihastella entisajan taiteilijoita, jotka ikuistavat ympäristöään valokuvan tarkasti ja kuvanveistäjistä, jotka kuorivat taidokkaasti patsaat massan alta.
Seuraava kohde oli minulle uusi, vaikka olen tiennyt sen olemassaolosta jo kauan. Sinne kannattaa mennä etenkin jos kukkaro on tyhjä. Museo on Helsingin Sanomain säätiön ylläpitämä eikä peri pääsymaksua. Silti siellä on vakiintuneen painotekniikan historian esittelyn lisäksi myös vaihtuvaa aineistoa. Ihastelin Päivälehden museossa vanhaa latomistekniikkaa, jonka käytöstä ei ole kovinkaan kauan aikaa ja miten taidokkaasti uutta tekniikkaa on käytetty esittelemään uutisten levittämistä ja sen historiaa. Uskoisin nuoremmankin sukupolven kiinnostuvan historiasta, joka pyörteilee ympärillämme yhä kiihtyvällä tahdilla. Huom! Päivän lehdet voi lukea kirjastossa ilmaiseksi.
Matkalla ihastelin kaupungin arkkitehtuuria, joka pilkahtelee uuden laatikkorakentamisen välissä. Tässä kuvassa laatikon paras puoli on taivasta heijastavat ikkunat.
Taideteollinen eli Design museo esitteli suomalaista suunnittelua sadan vuoden ajalta. Mukaan mahtui tulevien suunnittelijoiden utopiaa, joista hyvin pieni osa on tuotannollisesti käyttökelpoista. Kuvassa historiaa ja lapsuudesta tuttua Marimekon kangasta.
Pikamarssi toiselle puolelle Helsingin niemeä ja reilun vartin kierros
Sinebrychoffin taidemuseoon ja hollantilaisiin siveltimen vetoihin.
Eräänlainen kulttuurikäynti on vierailu Ekbergin kahvilassa. Siellä tuntee ajan ja tapahtumien liihottelevan ilmassa. Se on myös paikka, josta minäkin löydän yleensä jotain syötävää, vaikka onkin erikoistunut makeisiin taideteoksiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti