Kukkuu

Kun päivällä nukkuu niin yöllä kukkuu. Edellinen yö meni osittain taas palelemisen merkeissä ja aamuyöllä taas meinasin tikahtua kun limaneritys ei meinannut talttua ollenkaan. Istuin tunnin ja nojasin seinään ennen kuin älysin hakea sohvalta lisää materiaalia selän alle siten, että sain kroppani aika lailla puoli-istuvaan asentoon. Klops, nuijanukutus. Kummasti sitä herää herätyskellon ääneen jossain vaiheessa vaikkei sitä varsinaisesti kuulekaan. 

Aamun koemittausten mukaan lämpötila-arvoni olivat sitä luokkaa, että niillä ei töihin mentäsi. Haasteellinen omahoitajasoitto kahdeksalta terveyskeskukseen. Onneksi oikea korvani toimi juuri sen verran, että sain asian hoidettua. Aamupalan ja lääkkeen jälkeen oikaisin itseni vielä muutamaksi tunniksi. Sitten suihkuun, minkä jälkeen vähän lepoa ennen pukeutumista ja pakkaseen tuppautumista. Käytin kaikki nenäliinani ennen pääteasemaa sillä nenäni innostui raikkaasta pakkasilmasta niin että oli tulvia yli. Ostin apteeksista nestuukipaketin ja töräyttelin nenäni niin puhtaaksi että korvatkin menivät taas lukkoon. 

Olipas haastavaa jutustella lääkärin kanssa kun en kuullut mitään, mitä sanottiin minusta poispäin enkä nähnyt suun liikkeitä. Kun huomasin hänen puhuvan niin totesin, etten kuule mitään, mitä ei puhuta suoraan kasvojeni edessä. Hullunkurinen tilanne nauratti sekä minua että lääkäriä. Varttia myöhemmin tulin ulos silmätippa ja -voide reseptien kanssa, viikon sairauslomalappu kourassa sekä toivotus, että tule takaisin, jos menee hullummaksi. Koska sisäinen lämpötilani on keikkunut maagisen 37 lukeman yläpuolella yhtäjaksoisesti viime viikon maanantaista alkaen, on parempi että lepään kunnolla. Molemmat pöpön aiheuttamat epämukavuusalueet ovat sellaisia, että voisin tehdä töitä niiden kanssa. Ne aiheuttavat lähinnä hupaisia tai turhauttavia tilanteita työtiimissäni ja asiakkaissani. Aikaisempia kokemuksia löytyy sekä korva- että silmätulehduksen saralta. 

Koska joudun pitelemään päätäni johonkin suuntaan kenossa, olen ottanut käyttööni vuorotiputusjärjestelmän, jolloin tiputukset tapahtuvat vuorotellen parin tunnin välein. Siinä sitä onkin sumplimista ja muistamista kun korviin tiputellaan 2-3 kertaa päivässä ja silmiin 4-6 kertaa päivässä. Tähän asti hammastikun kärki on osoitellut kumpi korvista on vuorossa. Nyt pitäisi keksiä, millä merkitsee silmien vuorojärjestelmän. Aamulla on tietty helppo aloittaa kun valkkaa sen puolen, jossa on enemmän ongelmia, mutta sen jälkeen alkaa ollakin jo hieman työläämpää. Yösilmävoiteen tuubittaminen alaluomelle onkin jo sitten haastavampi juttu. Kun pitäisi mönkiä vessasta sänkyyn nukkumaan ja silmien kautta ei näe mitään. Yritän jos onnistuisi käsipeilillä. 

Olin ihan naatti kun tulin vajaan kolmen tunnin keikalta kotiin (lääkäri, apteekki ja kauppa). Osa unohtui, vaikka olin kirjoittanut aamiaisella kauppalistan loppuvista materiaaleista. Varmaan siksi, että en kaivannut niitä aamiaisaikaan. Söin eilisen lounaan loput, kömmin tiputtelun jälkeen peiton alle ja nukuin monta tuntia herätäkseni juuri sopivasti kymppiuutisille, jonka ääni varmaan kuului naapurissa asti. 

Tässä elämäni ensimmäiset silmukkamerkit. Tosin käytän niitä langanlukitsijana virkkauksissani.

Ylijäämäpallot

Lyhennetystä kaulakorusta jäi jäljelle kolme pallukkaa, joista yksi oli lukkoperäinen solmittu pallo. Nauha ei lähtenyt millään irti helmen sisältä, joten siirsin sen riipukseksi lukkoineen päivineen. Kahdesta muusta tein yksinkertaiset korvakorut. 

Sairasteluni on tehnyt hyvää blogeilleni. Saapas nähdä miten juttu jatkuu. Vasen korvani on edelleen lukossa tosin jotain suodattuu jo lävitsekin, mutta kovin vaimeasti. Oikea korva on enemmän tai vähemmän toimiva. IceAge elokuvien äänistä osa kuului, mutta suurin osa ei. Oikea silmäni oireilee punaisena. Nenänpielukset yhtä punaiset ja arat kuin kädetkin, joita saa pestä jatkuvasti. Juuri kun on saanut ihon rasvattua, niin kohta taas lotrataan vedellä. Mielenkiinnolla odottelen huomispäivää, että joudunko taas hakemaan lisää paperia poissaolon selittämiseen. On se hyvä, että ensimmäiset 20 vuotta olen ollut sairaana keskimäärin joka viides vuosi. Viimeisen vuoden aikana poissaoloja on tullutkin sitten vähän enemmän. Hohhoijaa...

Lasikupla

Parille vaa´an merkeissä syntyneelle lahjoitin puhalletusta lasista tehdyt riipukset. Toiseen väkersin vielä litteistä helmistä roikottimenkin.

Oma outo koti

Pongasin avoimen haasteen Wanton Lunacyn blogista. Otin sen vastaan sillä edellytyksellä ettei siihen tarvitse vastata heti. Tänään tunsin outoa levottomuutta maattuani tiiliskivikirjan kanssa sängyssä koko viikon. Jätän haasteen yhtä avoimeksi. Säännöt löytyvät Wanton Lunacyn blogista. Muutin vähän sääntöjäkin kun auringonlaskujen bongaaminen ikkunoistani on tullut tavaksi ;)

Auringonlasku tänä iltana sälekaihtimien välistä kuvattuna. Tuntuu hassulta kun valopolla tipahtaa jo puolessa välissä taivaankantta alas tähän aikaan vuodesta kun kesällä se on korkeimmillaan ja aloittaa laskeutumisen vasta vähän tämän jälkeen.

Näkymä ikkunasta sivusiiven katolle. Tikkaat tekevät lumitaidetta.

 Tätä lajia kotonani riitää. Kirjoja ja kirjahyllyjä jokaisella vähänkin vapaaksi jäävällä seinällä. 

 Koruteline rannerenkaille ja yhdelle joulutähdelle.

Tämän viikon olen tuijotellut iltaisin tätä kattovalaisinta silloin kun en ole jaksanut enää lukea, mutta unikaan ei ole ollut tullakseen. Gabaldonin tiiliskivet eivät sovellu yölukemisiksi etenkin jos asennot ovat rajoittuneita. Pitäisi saada jostain lukuteline, joka ei nakkaa sanaista arkkua otsaan, jos vääntää lukuasennon selälleen. 

Kiviä Kiinasta

Kuvasin joutessani nämä rannerenkaat, jotka toin Kiinasta kesällä. Ajatuksena oli käyttää niitä raaka-aineita johonkin toiseen koruun, jos raaskin purkaa ne kappaleiksi. 

Ametisti ja sitriini rannerenkaat ovat Lijiangista, jossa kävin ummikko kiinalaisen tytön kanssa kauppaa pitkään ja hartaasti. Pyynnössä oli ilmaa rutkasti, joten tinkimiseen meni tosi pitkä aika. Kivet olivat hyvälaatuisia, joten en tinkinyt ihan pohjamutiin asti. Isä vahti takaseinältä kuin toteemipaalu, mutta ei hänkään montaa sanaa Englantia puhunut, mutta antoi viimein suostumuksensa yhteishintatarjoukselleni. Jotain tietysti kertoo sekin, että alla oleva savukvartsirengas maksoi lentokentällä yhtä paljon kuin nämä kaksi rengasta yhteensä eikä siinä ollut tinkimisvaraa.

Torvisoittokunta

 

Tämä soma luppakorva poseerasi minulle Lijiangissa Kiinassa. Luin jostain joskus, että luppakorvaisilla koirilla esiintyy eniten ongelmia korvien kanssa. Se taas tarkoittaa sitä, että minä olen luppakorvainen ihminen, koska minullakin on ongelmia korvien kanssa. Viime yönä vasemmassa korvassani rakennettiin (paukutusta, kopsahduksia ja natinaa) esiintymislavaa tämän päivän torvisoittokunnalle, joka vinkuu, piipittää, karjuu ja töräyttelee pinen triangelistin kanssa jatkuvalla syötöllä. Jos olisin hevonen, väittäisin, että korvassani on ähky, mutta se ei ole mahdollista, koska hevoset eivät ole luppakorvaisia. Tämä löpinä tarkoittaa sitä, että olen antibioottikuurilla epämääräisen korvatulehduksen vuoksi ja siinä samalla sairauslomani jatkuu ensi sunnuntaihin. Ehkä lääkäri halusi säästää työympäristöni korvia ja äänihuulia, sillä minun mielestäni hän puhui hirmuisen hiljaa ja minä totesin joka lauseen jälkeen fiksusti MITÄH? Ensiviikonlopun ELMA jää siis tänä vuonna väliin =(  Parempi ottaa lepomääräys tosissaan sillä lekuri, apteekki ja kaupassakäynti virvoitti sisäisen lämpötilakäyräni nousuun. Ainakin se tarkoittaa, että voin hiljentää herätyskellon täksi viikoksi kokonaan ja nukkua silloin kun nukuttaa.  Käsityöt eivät etene, mutta ehkäpä Gabaldonin Lumen ja tuhkan maa edistyy.

Alla oleva kuva on otettu joskus syyskesällä. Halusin jotain nättiä tähän lopuksi :)

 

Korjauksia

Sain korjattavaksi kaksi ametistirannekorua, joiden gummilangat olivat rispaantuneet ja venähtäneet katkeamispisteeseen. Ylempi oli jo hajonnut ja siihen laitettiin muutama helmi lisää varastostani, että saatiin tarpeeksi pituutta. Alempaan vaihdettiin vain uusi paksumpi joustolanka.