Toukokuu

Kävelin maanantai-iltana Töölönlahden ympäri ja ihailin luonnon heräämistä. Ei uskoisi, että kuukausi sitten oli täysi talvi lumikinoksineen ja pakkasineen. Kinokset ovat hävinneet vikkelästi. Vielä on valkoisia kasoja piiloutunu talojen varjoihin aurinkoa piiloon. Vihreää tunkee ylös maasta ja ulos oksista. Linnut laulavat kukin omalla nuotillaan ja pienet innukatkin ovat alkaneet pyöriä siivillään. Tuuli on vielä jäätävää, joten tuulensuojaa pitää kantaa yllä, mutta muut talvivaatteet olen jo vaihtanut kevyempiin, mutta kesätaimineet odottelevat vielä vuoroaan.

Wappua vietin kotona ja kodin läheisyydessä. Välttelin yleisiä kulkuneuvoja ja paikkoja kun ei ollut pakko osallistua tai mennä minnekään. Jos minua reilusti nuoremmatkaan eivät jaksa katsella levotonta menoa niin miksi minunkaan ehdottamasti pitäisi osallistua. Luen mieluummin, teen käsitöitä tai ulkoilen.

Korukopio

Tämä koru on kopio rannekorusta, joka lähti maailmalle ennen kuin ehdin sitä edes kuvata. Tein sen pieneen vaijerin pätkään ja käytän samaan tapaan kuin edellistä kivikorua joko niskaketjulla tai nauhalla.

Ompa mielenkiintoinen tilanne. Kun vaihtaa selaimeksi kuukkeli kromin sen oma blogi ei enää toimi. Suurin osa kuvista katoaa. Kun laittaa pienen ja pehmeän seikkailijan kuvien lataus on vaikeaa ellei lähes mahdotona jos ei pysty niitä kutistamaan pienempään kokoon. Jos kuva ei näy nyt, lisään sen heti kun siihen on mahdllisuus ; )

PS: En näe blogia kromilla ennen kuin kirjaudun ulos. Selain ilmoittaa ettei selain ole enää käytettävissä. Toisella selaimella kuva on jättikokoinen ja karkaa ruutujen ulkopuolelle. Poistan sen vähäksi aikaa ja yritän uudelleen vaihtamalla selaimen. Voi tätä tietotekniikkaa ...

JES, vihdoinkin se onnistui :)

Lämpö sulattaa

Perjantai

Lauantai

Sunnuntai

Lumi ja jää sulaa kovaa vauhtia augingon ja tuulen yhteisvaikutuksella. Eiliset kuvauskohteet ovat jo haihtuneet ilmaan ja luonto on luonut uudet kuvattavat.

Ihan kaikkea en saanut tuupatuksi sisään. Tuli tukuttain virheilmoituksia ...

Voimakoru

Joskus on sellaisia päiviä, että kivien hypisteleminen rauhoittaa ja mieluisimmat niistä kerääntyvät kouraan ja lopulta vaijeriin kaulassa kannettavaksi. Pari viikkoa sitten minua rahoittivat erilaiset akaatit, karneoli, savukvartsi, fluoriitti, kaikeen vaivaan ja ongelmaan auttava vuorikristalli sekä hopeasavella maalatut laavakivet. Jotta korukivet eivät paina niskaani sykkyrälle ja hartioitani kumaraan, tein niskaosan hopeidusta muinaisketjusta, jonka molemmissa päissä on rapulukot.

Kivioppia Ametistikissa.fi

Tipujuhla

 

Hyvää pääsiäistä!

Täysikuu

Länsiväylää itään ajaessamme suoraan tien päästä nousi valtavan kokoinen oranssi pallo. Olipa kaunis ja vaikuttava näky. Rastilaan tullessa kuu oli kutistunut pienemmäksi ja värikin haalistunut, mutta silti sain siitä kivan kuvan, vaikka hyppyset hieman jäätyivätkin. Hyvin latautui tännekin kun muutti koon mahdollisimman pieneksi. Kyllä kelpaa tänä pääsiäisenä noitien lennellä.

Outo torstai

Silmät rävähtivät auki varttia vaille seitsemän eivätkä suostuneet sulkeutumaan unten maille enää ollenkaan. Minä hyperaamu-uninen, joka yleensä esitän vastalauseeni kun herätyskello keittiössä aloittaa ulvontansa kahdksalta. Hyvin epätavallisen rauhallinen aamu hitaalla aamiaisella ja kaiken maailman puuhalla.

Yhdeksältä katselin huolestuneena metroasemaa. Junan piti tulla ja mennä jo ajat sitten, mutta näyttö kertoi sen tulevan aina vaan yhden minuutin kuluttua. Ruuhkajuna "ei matkustajille" paineli varikolle, tuli takaisin ja kolisteli uudelleen varikolle. Puoli kymmeneltä laitoin viestiä töihin, että hyppelehdin edelleen itäisessä Helsingissä metroa odotellen. Vartin yli kymmenen olin viimein Kampissa. Matkaan meni enemmän aikaa kun Herttoniemestä lähtien kuulutettiin, että oviongelmien vuoksi olemme myöhässä. Juna on täynnä, mutta seuraava tulee ihan heti perässä. Jääpuikkona tutisin kahvikupillisen, fleecen ja villapaidan kanssa reilun tunnin ennen kuin aloin tuntea itseni lämpimäksi.

Kello yhden tilaisuuteen odotettiin uunituoreita vuosikertomuksia painosta. Lounaallekaan ei voinut mennä kun Mr.Murphyn lain mukaan kuljetus on noudettava juuri kun saat lämpimän aterian nenäsi eteen. Näin sattui juuri edellisellä viikolla kun arkistopalvelun kuljetus saapui. Nälkäisen oli kannettava ateriansa työpöydälleen ja kiiruhdettava opastamaan. Tunnin päästä kylmentynyt lounas lämmitettiin uudelleen mikroaaltouunissa. Varttia vaille yksi työtoveri tuli ilmoittamaan, että painotuotteiden kuljettaja on käynyt jo ajat sitten, mutta unohtanut ilmoittaa, että rullakko on tuotu kellarin laiturille. ARG! Kahden ihmisen voimin ryntäsimme kellariin. Toinen kantoi laatikon tilaisuuteen ja minä urakoin rullakon postituskeskukseen, josta sitten jakaisin sisältöä tarvitsijoille ympäri maailman.

Lounas, juu, painelin yläkertaan. Ei mitään minulle sopivaa, painelin ulos ja aiheutin Picnicin asiakaspalvelijalle paineita sekä jonon kasvua takanani. Kana oli päässyt loppumaan, patonkimenu oli vaihtunut ja jouduin kuulustelemaan sisältöä tarkasti. Onko maitoa, onko mitä mausteita, onko suolaa? Kaikkeen oli tungettu maitoa ja aasialaisia mausteita. Ei siis sopinut minulle. Mitähän sitä söisi? Päädyin kasvissämpylään ja vihersalaattiin. Olisi pitänyt syödä kaurapuuroa, mutta ei sitäkään jaksa kolmea kertaa päivässä ahmia.

Siinä se päivä sitten hurahtikin vuosikertomusten kanssa sinkoillessa julkisten tilojen esittelytelineitä päivittäessä. Iltasella olimme juuri päässeet Asahin alkuveryttelyihin kun koulun vahtimestari ponkaisi ovesta sisään ja ajoi meidät liikuntatilasta ulos väittäen Venäjän murteisella Suomen kielellä, että meidän tunnit on peruttu jo ajat sitten tältä viikolta koska varsinaisessa jumppasalissa on joku kaupungin järjestämä tapahtuma. Kaikki jumppasalin tilaisuudet oli siirretty B-liikuntatilaan. Mielenkiintoista ... taas on viestinnässä ollut katkoksia. Ei ollut Selkäyhdistyksellä tietoja, ei ollut opettajalla tietoja eikä meillä oppilaillakaan. Peräsimme vaihtoehtoista tilaa. Ei ole, menkää ulos! Voimistelijaryhmän vetäjä ehdotti jumppasalia meille ja sinnehän me taapersimme rekkien, tankojen ja hevosten sekaan. Tosi kummallinen päivä. Kotona kömmin suihkun jälkeen suoraan nukkumaan.

Jääpuikot on kuvattu viime sunnuntaina Käpylän asemalla.