Tiesittekö, että Joulupukilla on jälkitoimituspalvelu lahjoille, jotka eivät ehdi jouluksi. Kerroin nähneeni kirjakaupassa kirjan, jossa oli mielenkiitoisia kuvia ja kuinka ollakaan uuden vuoden päivänä muutama tonttu kävi kylässä ja paketista löytyi kirja ja toisesta muki. Täydentävät kuulemma toisiaan. No, monta mukillista kahvia on mennyt, vaikka kirja on vasta alkutaipaleella kun en kehdannut lukea vain kuvatekstejä ;)
Tänään kaupassa kassajonossa aiheutin eräälle aviomiehelle harmaita hiuksia. Katselin kun hän vaimonsa kanssa keräsi kärryistä ostoksia liukuhihnalle. Kun sain kapulan ostoksien jälkeen tasasin omani kauniiseen pinoon noin 20 sentin osalle hihnaa ennen kuin latasin uuden kapulan seuraavan asiakkaan merkiksi. Mies katseli minua, ostoksiani ja omaa kasaansa ja taas sama uudelleen. Lopulta hän ähkäisi vaimolleen, että saiskohan meidän ostokset yhtä nättiin pinoon. Vaimo kohautti olkapäitään ja hymyili nätisti. Minuun iski ilkikuri ja totesin, että vielähän tässä on aikaa (edellinen kaiveli vasta lompakkoaan), kokeillaanko? Niinpä sitten ladoin neliskanttiset kasaan, pakasteet viereen ja muhkuraiset vihannekset ja hedelmät yhteen rykelmään leipien ja maitojen väliin. Ja tottahan siististi laitetut ostokset veivät vähäemmän tilaa kuin kärryistä summamutikassa hihnalle nakellut tavarat. Työnsin omani hieman eteenpäin ja hihnalle mahtui vielä kahden muun asiakkaan tavarat. Mies mykistyi kokonaan ja vaimoa nauratti hillittömästi. Myös kassatytöllä ja kahdella takanani jonossa olijalla oli hauskaa. Mies ihmetteli vaimolleen, miten hän sai niin pikaisesti ostokset kassiin kun tavallisesti hommaan menee niin tuskastuttavan pitkään. Ei varmaan tarvinnut enää hirmuisesti lajitella kun olivat jo muuten järjestyksessä.
Tänään mennään sitten bloggerin kirjasinmäärittelyillä... (korjausyritys).
Polveni ei enää jatkuvasti jomottele viime vuoden tähystysputsauksen jälkeen. Viimeisen puolen vuoden aikana se on kehittänyt uuden säätiedotusjärjestelmän. Se nipistelee kun matalapaine lähestyy. Jos sataa vähemmän sitä nyppii samaan tyyliin kuin naputtelisi sormella pöytää. Jos on isompi muutos tulossa ja enemmän moskaa taivaalta, tuntuu kuin joku harmistuneena potkaisisi ohi mennessään. Kumpikaan ei ole liikuntaa vähentävää jomotusta, mutta jälkimmäinen saa minut aina keventämään harjoituksiani. Miksi sitä suotta kiusaa itseään ja äkäistä niveltä, jos vähemmälläkin pääsee suurin piirtein samaan tulokseen. Ja sitten kun sää muuttuu oikein kunnon rytinällä, aloittaa oikea ranteeni rutinan. Viimeisen viikon aikana jokainen nipistely on, viisarien kipittäessä kellotaulun ympäri, tuonut taivaalta jotain tavaraa: vettä, jäisiä neuloja, räntää tai lunta. Sunnuntaina satoi, eilen satoi ja tänäänkin sataa. Eilen illalla harjoittelin penkillä istuen kun en jaksanut kuunnella polveni kitinää. Oma säätiedotukseni on harvoin ollut väärässä. Yhtenä kesänä se ennusteli ylimääräisiä, mutta illan uutislähetys kertoi säärintaman kiertäneen hieman oman olinpaikkani. Pitääkö sen silti ennustella lähimmän 50 kilometrin mukaan? No, pääasia on se, että rutinoista huolimatta voin käyttää sitä jo lähes normaalisti muutamin poikkeuksin, jotka yleensä löydän joko taiji tai qi gong harjoitusten kautta.
Ylläoleva koru on yhdistetty joulu- ja syntymäpäivälahja ystävälleni, joka korottaa Kuusamon pakkasennätyksiä omalla olemauksellaan ; ) Lankaan on solmittu isoja ja pieniä helmiäiskolikkoja sekä lasihelmiä. Lukkoa en laittanut vaan sen voi pujottaa suoraan kaulaan.Uutta vuotta olen viettänyt löhöillen. Nauttinut auringon paisteesta sisällä, poltellut kynttilää parvekkeella, katsellut töllötintä, lukenut kirjoja ja tehnyt pieniä taiji harjoituksia. Eilen iltapäivällä innostuin siivoamaan varmuuskopioinnin tiedostoja ulkoisella levyasemalla ja jossain vaiheessa ihmettelin, kuka oli sammuttanut valot kun ulkona oli tullut niin pimiää. Telkkarista tuli vain uutisruutua ja pakkanen nipisteli talon nurkkia. Menin sitten kuuden aikoihin tänä aamuna nukkumaan polven nipistellessä tutusti. Herätessäni katselin ulos kirkkaaseen auringonpaisteeseen, joka pian vaihtui lumisateeseen.
Vuosi vaihtui kipakassa pakkassäässä. Pukeuduin eskimoksi kun ihastelin parvekkeella keskiyön näytelmää. Betoniparveke nipisteli varpaitani, vaikka ne oli kääritty hupatossuihin. Raketit olivat kauniita. Uusi lainsäädäntö näkyi ainakin oma alueeni taivaalla. Räiskis, poks, poks rajaoittui paljon lyhyempään aikaan ja määräkin oli vähentynyt roimasti, tietysti poikkeuksiakin näkyi ja kuului. Pakkanen :) on kiristänyt otettaan yöstä ja mäntyjen huojunnasta päätellen tuuli antaa sen nipistykselle voimaa vielä enemmän. Taidan nautiskella kauniista auringonpaisteesta ihan täältä kotoa valkosipulipatongin ja joulukahvin voimin. Onnea uuteen vuoteen!
Korvikset kuin pienet kirkaat auringot. Sävy on juuri sellainen kuin vastapäisten talojen metalliosat hohtavat silmiini. Menivät joululahjaksi eräälle auringon palvojalle.
Swarovsikin kristalleista ja siemenhelmistä pujotettu kaulakoru. Joskus tarvitaan muutakin kiiluvaa elämään kuin taivaalla pakkasella kimmeltävät tähdet. (Erimielisyyksiä bloggerin kanssa, joten kuvat ja teksti eri järjestyksessä kuin aikomus. Virhe sivulla aina vaan...)
Allakkaan on merkitty kolme korua, jotka pitäisi saada matkaan tämän viikon loppuun mennessä. Siksi tein muutamia sormiharjoituksia pitkän joululoman jälkeen. Yllä lasihelmiä ja sinistä alumiinilankaa. Lukko on omatekoinen ja sen käyttöä pitänee harjoitella, jotta seuraavista viritelmistä tulisi käyttökelpoisempia. Vai onko kyseessä vain tavallisiin lukkoihin jämähtänyt tapa?
