Fysioterapiaa

Soitin tänään fysioterapiaan ja kyselin aikoja. Meinasin tipahtaa tuolilta kun kuulin, että pääsen jo samana päivänä kuntokartoitukseen ja haastatteluun. Sitä oli kyllä kehuttu, mutta tärkein valintakriteeri oli kuitenkin sijainti eli työpaikkani sijaitsee kadun toisella puolella. Ilmottauduttuani täytin kaksipuolisen lanketin, jossa kielsin sairastavani suurimpaa osaa siinä mainituista taudesta tai tupakoivani sekä piirsin ympyröitä kropan kuviin polveni kohdalle. Taisi olla älykkyystesti kun niin monelta puolelta piti valita paikka ja kertoa numeroin 1-10 kuinka kipeä polveni on nyt, levossa ja rasituksessa. Kartoituksessa ratkaisin tasapainottelutehtävät eteen, taakse, sivulle ja painoin kämmenet melkein lattiaan sen kummemmin älähtelemättä. Sen jälkeen minut vaivattiin, vatkattiin, venytettiin, hierottiin ja ravistettiin. Lopputulemaksi kiduttaja oli samaa mieltä kanssani kahdesta asiasta. 1: Olen oppinut korvaamaan tekemiseni vasemman jalan avulla sekä välttämään oikean jalan rasittamista. 2: Vikaa on myös korvien välissä, sillä olen oppinut viimeisen puolentoista vuoden aikana, ettei oikeaan jalkaan voi luottaa eikä se toimi niin kuin sen pitäisi. Lopuksi sain kotiläksyjäkin. Muutamien kolme kertaa päivässä toistettavien liikesarjojen lisäksi pitää opetella totuus: aivoihin ei voi luottaa. Oikeaa jalkaa käytetään ajatuksella. Kaikkea saa ja pitää tehdä, mutta jos satuu, pitää lopettaa heti. Niin ja sitten hän kysyi joka mutkassa satuuko. Ei satu, mutta tuntuu oudolta. Tänään kävi juuri niin kuin aina ennenkin eli ei sattunut siellä, mutta myöhemmin metrossa istuessani tuntui aika vinkeältä ja kotiin kävellessä tuntui, että jotain ylimääräistä on tehty. Kummallista kyllä kaiken vanutuksen jälkeen, jalka oli paljon parempi kävellä kuin ... en muista milloin. Askel oli pidempi ja rennompi kuin kertaakaan tällä viikolla. Portaat ylös ja alas sujuivat ongelmitta. No, jalka oli illalla kuin elefantin töppönen, mutta kummasti lämmin jalkakylpy, hieronta ja hevoslinimentti ovat auttaneen turvotukseen ... levollakin saattaa olla osuutta asiaan.

Kiiruhdan hitaasti

Slow motion, sanoo esimieheni kun hiippailen työpaikalla omaan vakaaseen jokaista askelta ajattelvaan tahtiini. Suurin osa päivästäni kului edelleen jalat työpöydällä, mutta koska mapit eivät lennä kaapista luokseni ajatuksen voimalla, jouduin käyttämään myös jalkojani. Toki koipi oli turvoksissa tänäänkin, mutta mono ei tuntunut yhtä ahtaalta kuin eilen. Päivä pitenee kukonaskelin kohti kevättä. Yhtä pitkin askelin koipeni paranee päivittäin.

Kamujen Kati kuvaa hyvin viikonlopun ensimmäisten öiden tunnettani. Nukuin kolme viikkoa vanhempieni vuodesohvalla, joka levitettynä on ruhtinaallisen leveä. Kipeän koiven kanssa se oli erinomainen paikka vääntää ruho sen tarvitsemalle mutkalle, jolloin oikea polvi löysi hyvän paikan eikä tarvinnut miettiä koska tipahtaa reunan ylitse. Soffa narisi joka liikkeestä, jolloin heräsin asettelemaan koipeliinin hyvään asentoon ja tarvittaessa pehmustamaan tyynyillä sen olemusta. Ensimmäinen yö kotona oli outo. Joko potkaisin seinään tai sitten heräsin ilmavaan olotilaan (varpaat jäässä). Leveään unielämään tottunut raajani leijaili usein tyhjän päällä. Onneksi naapurin sauna ja kylppäri ovat seinäni takana. Kukaan ei saanut jymisevää yöherätystä.

Kotona saan tehokasta jumppaa nousemalla sohvalta seisomaan. En aikaisemmin ole huomannutkaan, että se on noin matala. Siksikö olen mielessäni lausunut ärräpäitä kun polvi oli oikein äkäinen. Nyt asettelen jo tottuneesti jalat haralleen kuin lammikolla juomassa oleva kirahvi, kun ähellän itseni ylös. Kämmenet asettelen sohvan reunalle auttamaan punnerruksessa.

Puumassaa

Joulutontun pajasta on nämäkin taas lähtöisin. Kaikissa puuvilla- tai nahkanauha ja kiinalainen liukusolmu ensimmäisessä ja kolmannessa. Sattumalta saajat ovat samasta ruokakunnasta. Yleensä ajattelen mielivärien koostumuksia ja silmäilen helmiä, joista sitten pikkuhiljaa tai hurjalla vauhdilla syntyy kukin koru. Osa helmistä on kierrätystavaraa ja purettu vanhoista koruista. Kaikki helmet on hiottu santapaperilla puhtaiksi ja huokoisiksi ennen uutta maalikerrosta ja lakkausta. Talouspaperirulla on hyvä teline kuivuville helmille. Isot klemmarit istuivat jämäkästi paperivyyhtiin. Vahinko, etten ottanut kuivatustelineestäni kuvaa.

Tässä korussa on mustia puuhelmiä ja punertavia eri kokoisia massahelmiä. Isot mustat helmet on purettu toisesta korusta.

Iso vihreä kolikko on kierrätystavaraa. Alunperin se oli vaalea. Puun väriset helmet ovat ZenZulusta ja vihreät HobbyPointista. Kaikki helmet ovat puuta. Tässä korussa liukusolmun korvaa vaaleanvihreä puuhelmi.

Kaikki helmet puuta. Keskimmäinen iso musta helmi on purettu toisesta korusta. Muut helmet ZenZulusta.

Ergonominen työasento?

Tässä asennossa vietin suurimman osan työpäivääni tänään. Isäni mielestä se oli perin omituinen. Onneksi työympäristöni otti asian paljon rennommin ja suvaitsevaisemmin. Vaihtoehtona olisi ollut lähteä kotiin, koska jalka alkoi turvota ollessaan alati istuen tai seisoen maata vasten. Siitä sen huomasi kun mono alkoi tuntua ahtaalta. Täsmälleen samassa asennossa olen viettänyt tämän illan kotona. Nojaan seinään, pepatti sängyllä ja punaiset villasukat vilkkuvat läppärin näytön takaa tyynyillä pehmustettujen käsityötarvikelaatikkojen päällä. Taitaa olla hyvä merkki kun varpaita alkaa paleltaa? Huomenna täytyy vaihtaa tämän vuoden allakka seinään ettei tarvitse vilkuilla olan yli ikkunalaudalle viikkojen kulumisen kanssa.

Tästä helminauhasta sain palautetta jo ennen joulua. Sen uusi emäntä laittoi kaulaan heti paketista löydettyään. Auringonlaskun värien mukaan on helppo tehdä kaulanauhaa jahka löytyy sopivat yhdistelmät. Särölasihelmet joutuivat hieman odottelemaan sopivaa paria.

Kynnet kuin rikkaruohot

En muista koska minulla viimeksi olisi ollut näin pitkät kynnet. Leikkasin ne tasan kolme viikkoa sitten viimeksi. Tällä välillä ne ovat kasvaneet kuin rikkaruohot kun sormilla ei ole ollut muuta puuhaa, jotka kuluttavat niiden kasvua tai aiheuttavat likvidoinnin. Huomasin eilen, että kirjoittaminen on hankalaa sekä näppäimistöllä että matolaatikolla. Tuli hirnuisesti kirivihjeitä.

Eilen oli liikunnallinen lepopäivä eli en kävellyt normaalia korttelinkierrostani muuttopuuhieni lisäksi. Ehkä se oli hyvä, sillä huomasin tänään kävelyn olevan taas astetta helpompaa kuin pari päivää sitten. Korttelia kiertäessäni katselin huomisaamuksi valmiiksi vähiten jäisen reitin kotoa asemalle. Lähtiessäni kävelin yhden kerrosvälin alaspäin ja loput hissillä. Kotiin tullessani kiipesin ihan ylös asti portaita pitkin. Hidasta ja kankeaahan se oli vielä kun piti ajatella jokainen askel, mutta eihan minulla ollut kiire minnekään. En voi olla pohtimatta käänsikö kirurgi saranat ylösalaisin kun ennen leikkausta pystyin kävelemään aina raput alas, mutta ylöspäin jouduin tekemään töitä.

Lukkoja ja hakasia

Joululahjaksi sinisen ystävälle lähtivät nämä kolme riipusta. Viime jouluna hän sai hopeisen pannan ja korun. Nyt pantaan tuli kolme uutta vaihdettavaa riipusta. Tietysti papukaijalukoilla varustetut riipukset voi laittaa minne tahansa roikkumaan.

Nämä avaimenperät on varustettu hakasella, jote ne voi laittaa riippumaan ihan mihin tahansa. Alla uusiokäytettyjä koruja, jotka purin ja pienillä lisäyksillä ja muutoksilla muuttuivat somisteiksi.

Ikävä kyllä alunperin haluamiani lukkoja ei saanut enää mistään ja jouduin hieman soveltamaan muita osasia, jotta sain tehtyä avaimenperiä tai vetoketjukoruja. Tarjolla oli joko liian hentoja tai liian järeitä osia.

Erinomaista kuluvaa vuotta...

Isä toi minut eilen kotiin. Joi mukillisen kahvia puolikkaan puustin kera ja totesi, että kamalasti roinaa on kasautunut (ne siivouksen kompromissit). Kinttu sängyn päälle oikaistuna olen urheasti kestänyt kaikki mahdolliset päivitykset, jotka kolmen viime viikon aikana ovat jonottaneet latautumista. Koko ilta meni etana- ja sähköpostien selailuun.

Ihmettelin kotiin tullessa miksi minulla on kuuma. Ei yhtään ihme kun oli toppahousut jalassa. Niin kauan kuin heiluin kasseja purkamassa ja töpseleitä seinään ruttaamassa, lämpö pysyi nahkojeni sisäpuolella, mutta oitis kun olin vähän aikaa masiinan ääressä uurastanut, aloin haroa fleeceä, välipöksyjä, kynsikkäitä ja huopatossuja päälleni, vaikka lämpötila kämpässäni hiljalleen kohosikin vähän ylemmäksi.

Televisiossa pauhaa Johnny Cash leffa Walk in line, jonka olen kertaalleen jo nähnyt. Tänään nautin enemmän musiikista ja päivittelen tietojani bittiavaruuteen. Yllä joitakin lahjaksi menneitä narurannekoruja. Alimpana kasan keskeltä ja ylemmissä joitakin yksityiskohtia.