Menee varmaan jokunen viikko ennen kuin saan ohjelmoitua aivoni uuteen rytmiin. Meinasin tänään hypätä taas liian aikaisin pois onnikasta ja manailin etten ehdi jatkobussiin. Aamu-uniset aivot eivät ymmärrä, että rutiiniohjelma on muuttunut. Joku aamu varmaan revin Puistolan ovea ja manailen kun avain on epäkunnossa.
💤
Työtoveri huomasi hiihtolomalla kun järjestelimme kanslian kaappeja, että minulla on syntyperäinen järjestelynappula aivoissa. "Ihan selvästi Rusinan" otsa rypisti, kun laitoin paperit huolimattomasti kasaan.
😨
Kukaan ei onneksi ei ole vielä huomannut, että se lakkaa toimimasta kun tulen kotiin paitsi ehkä helmien, kirjojen ja levyjen kohdalla. Mihinkäs kirjastotäti nahkoistaan pääsee?
📚
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti